Ihan kunnolla ja tosissaan

Tulipahan sunnuntaina ratsastettua ihan oikeasti kunnolla pitkästä aikaa! Maneesi oli aivan tyhjä ja kerrankin oli tilaa ratsastaa juuri niitä tehtäviä mitä tykkää. Eipä tarvinnut myöskään väistellä muita tai stressata ohi pujahtelevista ja Harria säikyttelevistä kanssakulkijoista.

Harri oli heti alkuun varsin hyvä ratsastaa, aktiivinen ja kuuliainen. Kannoin raippaa mukana ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen ja Harri olikin heti tarkempi ja täsmällisempi. Väistöissä muistutin kerran tai kaksi koskettamalla raipalla, mutta muuten sen pelkkä mukanaolo riitti patistamaan Hartsaa antamaan itsestään vähän enemmän.

Ratsastin alkuun apuja läpi lähes tavaksi tulleella kaavalla; siirtymisiä askellajien välillä ja sisällä jotta kaasu ja jarru saadaan testattua ja erilaisia väistöjä, joilla testailen herkkyyttä tasapuolisesti molemmille pohkeille. Ratsastus sujui heti alkuun todella kivasti, kun kerrankin pystyin keskittymään vain itseeni. Tuntui, että istuinkin jo paljon paremmin ja rennommin pystyssä, enkä jännittänyt tippumisen pelossa sitä, milloin Harri säikähtää kun annan sen ravata pidemmällä ohjalla kuolaimessa roikkumatta.

Tehtiin väistöjä ja vähän avojakin, ravissa paljon temponvaihteluita ja välillä kokoamista korkeampaan ja lyhempään muotoon. Erityisesti laukassa Harri tuntui hyvältä, eteenpäinpyrkivältä ja aktiiviselta!

Kuvasin pätkiä itsekseni videolle - eipä tämä nyt mikään videopostaus ole, mutta lohduttanee nyt ainakin alkuun kunnon videopostausten puutteessa.