perjantai 7. helmikuuta 2014

Aina ei onnaa!

Joskus on niitä päiviä, kun mistään ei vain tule yhtään mitään ja kaikki, aivan kaikki, menee mönkään ja pienimmätkin asiat alkaa ärsyttää suunnattomasti. Tänään oli juuri tuollainen päivä! Ylipäätään koko viikko on ollut kovin raskas, koska aloitin juuri uudessa työssä ja menoa on ollut ihan liikaa jokaiselle päivälle. En ole ehtinyt edes hengähtää pitkään aikaan! Kun sitä jo valmiiksi lähtee kireänä ja väsyneenä tallille, ei hommat vaan voi pelittää..

Tarkoitus oli ohjasajaa Harria ja kuvata pätkiä videollekkin. Kaikki sujui ihan kivasti siihen saakka, että päästiin kentälle. Ehdin kävelyttää Harria ehkä kierroksen, kun jo huomasin lumen pakkautuvan raivostuttaviksi tilsoiksi Harrin kavioihin. Koputtelin tilsoja irti ja viritin kaksi juoksutusliinaa ajo-ohjiksi. En ehtinyt kunnolla edes aloittaa, kun Hartsa jo pinkaisi. En tiedä pelästyikö se jotain vai kävikö muuten vain kierroksilta jostain, mutta naruista nykimällä tuo espanjan ihme ei pysähtynyt. Siellähän se hevonen viiletti pitkin kenttää kaksi pitkää narua perässään liehuen. Olin jo valmis itkupotkuraivareihin, kun tuo vain kiisi ympäriinsä vailla ajatustakaan kiinni antamisesta. Toisaalta onni onnettomuudessa; kun mökötin keskenäni keskellä kenttää, Harri rauhoittui nopeasti ja tulikin kävellen ihmettelemään mitä oikein touhuan. Onneksi tuo ei onnistunut sotkeutumaan liinoihin.

© Pertti Jarla / Fingerpori
Siirryttiin maneesin puolelle ihan vain taluttelemaan, koska siellä oli edelleen muita hevosia. Taas sain hakata tilsoja irti autonavaimilla ja kiehua keskenäni, kun ei tänään mistään tullut mitään. Varpaatkin alkoi hiota villasukissa ja hiukset kutittaa pipossa. Lopulta palattiin takaisin talliin, jossa Harri seisoi karsinassaan 10 sekuntia ilman loimea ja tottakai kuorrutti valkoisen karvansa likaisella turpeella. Mieli teki kiukutella kuin kakara ja lähteä vain kotiin! Tuon jälkeen ärsyttikin jo aivan kaikki; liian kuuma takki, lohjennut kynsi, aivastuttava säilöheinä, naamalle valuvat hiukset ja idiootit kanssa-autoilijat kotimatkalla. Selvisin kuitenkin tästäkin päivästä, toivotaan että huominen on jo parempi!

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat