Kurahousukelit

Hulvatonta helmikuuta vaan kaikille, tsiigatkaapa näitä talvimaisemia! Eipä tosiaan tarvinnut tänä talvena paljon hankitreeniä tehdä tai kuvata talvikuvia.. Nyt on vain harmaata, märkää ja pimeää samaan malliin kuin jo lokakuussa. Vähän harmittaa, mutta toisaalta on kyllä mukavampaa kun on lämmintä ja ratsastaa tarkenee hyvin hupparillakin. Vielä kun tulisi vaan kunnolla kuivaa ja päästäisiin eroon näistä kurakeleistä!

Todella pitkästä aikaa pääsin tallille ja ratsastamaan keskellä päivää, kun normaalisti ratsastan aina iltaisin ennen iltaruokintaa. Tällä kertaa Siru tuli mukaani kameraa heiluttamaan ja räpsikin varsin hyviä kuvia!

Ratsastin alkuun puolisen tuntia maneesissa, mistä jouduttiin siirtymään valmennuksen vuoksi ulkokentälle. Onneksi kenttä alkaa olla taas ihan ratsastuskunnossa, sillä liukkailla loskakeleillä ratsastus olisi muuten pitänyt lopettaa siihen. Kentän toinen reuna on vielä kovin märkä, mutta yli puolet kentästä oli hyvässä kunnossa. Toki märkää oli joka puolella, mikä näkyykin Harrin jaloista ja vatsasta; valkoisesta hevosesta tuli sekunneissa saastainen ja ruskea.

Pihalla lähinnä vain työstin ravia ja laukkaa ympyrällä. Ratsastin eteen ja taas hidastin, kokosin ja taivuttelin. Laukka oli viime kerran tavoin energistä ja aktiivista ja ravikin rullasi kivasti, vaikkakin Harri oli vähän raskaampi ja rauhattomampi edestä. Ravin lyhentäminen onnistui kuitenkin ihan äärimmilleen saakka, kun Harri jatkoi pyydettäessä ravia lähes paikoillaan. Huisi tunne, aivan kuin hevonen tanssisi allani!

Harri pääsi lopulta syömään sisälle päiväheiniään ja kuivattelemaan kuraista vatsanalustaan. Kävin illalla vielä harjailemassa kuivuneet hiekat ja kurat ja heittämässä hevosille iltaheinät.