Syysretkellä

Sunnuntaina kävin tallilla vasta myöhemmin illalla. Mieli ei tehnyt yhtään vääntää ja kääntää koulua kentällä, joten lähdettiin Harrin kanssa maastolenkille joen varteen. Koska Harri harppoi menemään niin reippaasti ja pitkin askelein, tuntui lenkki jäävän vähän lyhyeksi. Hiekkatietä kun ei ole aivan loputtomasti, vaan joidenkin kilometrien jälkeen se vaihtuu pururadaksi, jolle ei tietenkään ole hevosen kanssa mitään asiaa.

Hetken mielijohteesta jatkettiinkin hiekkatieltä asutusalueelle päin ja käytiin moikkaamassa mummiani. Komea valkoinen ruuna oli ilmeisesti iloinen yllätys mummin ikkunan takana. :) Harri keräsi matkalla paljon muitakin ihailijoita, joihin se tavalleen uskollisena suhtautui hurjan fiksusti. Pienet tytöt kävivät silittelemässä pehmoista turpaa ja hipelöimässä ihanan pitkää ja kiharaista harjaa.

Noin tunnin kestäneen lenkin aikana aurinko alkoi laskea ja takaisin tallille päin kuljettaessa olinkin jo aivan syväjäässä. Kaipa sitä seuraavaksi saa alkaa kaivaa toppavaatteita taas esiin kaapeista.. Syksy on kuitenkin kylmästä ilmasta huolimatta ihanaa aikaa kun on kuitenkin vielä suhteellisen pitkään valoisaa ja luonto on niin mielettömän kaunis! Täälläkin päin Suomea alkaa vihdoin näkyä kunnolla väriä puissa. Miten on muualla, vieläkö tarkenee ratsastella huppareissa?


Nuori tamma lähti viime viikolla lomailemaan, mutta tilalle tuli vaihdossa lainahevonen, johon olen aikeissa tutustua jo tänään maastakäsin. Myöhemmin on tarkoitus kiivetä tämänkin sankarin selkään. Tämä kaveri onkin jo melkein ponikokoinen, vaikka rotu onkin minulle aivan väärä. ;)