maanantai 16. huhtikuuta 2012

Apassionata, here we come!



Kylläpä on taas todella hyvä fiilis ratsastuksen jälkeen, olen aivan pilvissä! :) Olen tosi ylpeä Pojusta, itsestäni ja siitä työstä mitä ollaan tehty - siitä mihin ollaan päästy. Jotain myös loksahti paikoilleen kun ymmärsin, ettei kaikessa voi olla hyvä. Joku on hyvä jossain lajissa, joku jossain toisessa. Pieniä edistymisen askeleita pitää osata arvostaa ja nauttia kehityksestä joillain tietyllä osa-alueella.

Tänään vihdoinkin pääsin Pojun kanssa kentälle ratsastamaan, kun kerrankin menin tallille vasta illemmalla töiden jälkeen. Ilokseni myös Nenna, ihana ja arvostettu hovikuvaajani, oli paikalla ja lupautui kuvaamaan ja videoimaan ratsastustani. :) Poju on kuulemma käyttäytynyt omistajiensa kanssa kentällä oikein mallikkaasti, joten uskaltauduin ratsastamaan riimulla. Ponin kaulaan laitoin kaulanarun, jonka ostin sille kirpparilta tuossa jokin aika sitten.


Työskentelin ponin kanssa oikeastaan ihan normaalisti. Siirtymisiä, väistöjä, pysähdyksiä, voltteja, ympyröitä... Käytiin kaikki askellajit läpi ja Poju oli oikein mukava ratsastaa. Jarru pelasi, poni kääntyi ja kaikki oli hyvin. Ainoastaan vauhtia olisi toisinaan saanut olla enemmän. :) Kaikissa askellajeissa testailin myös Pojun reagointia kaulanaruun. Ratsastin löysemmällä ohjalla ja käänsin ja pidätin kaulanarulla. Kaikki toimi kuten pitikin.



Kun Poju toimi niin nätisti ja olin vieläpä varustautunut turvaliivillä, (= superliivi. Se päälläni ei voi tapahtua mitään pahaa ja olen 100 kertaa rohkeampi kuin muuten!) uskalsin antaa luvan riisua ponilta riimun päästä. Tarkoitus oli mennä ihan sen mukaan, miten kaikki sujuu. Poni kääntyi käynnissä, teki jopa etuosankäännöksiä. Ravissakin ohjaus toimi, joten uskalsin ottaa myös laukkaa ympyrällä. Ei vitsit sitä tunnetta, oikeasti! Kuvittele allesi hevonen, jolla on ainoastaan kaulansa ympärillä ohut nahkaremmi. Hevonen, joka voisi halutessaan tiputtaa sinut selästäsi tai vaikka tappaa sinut helposti, liikkuu allasi juuri niin kuin sinä haluat. Se nostaa laukan, kääntyy pienestä käden liikkeestä. Se tekee kaiken vapaasta tahdostaan, se tottelee sinua.

Tämä on varmaan vähintäänkin jokaisen pienen heppatytön unelma, hallita hevonen ilman varusteita. Iän karttuessa unelmat ehkä suuntautuvat toisaalle - esteille tai kouluratsastukseen. Mulle tämä on kuitenkin iso juttu. En ehkä ole hyvä ratsastaja, en esteillä enkä koulussa. Voin kuitenkin olla ylpeä itsestäni ja tietää, että osaan sentään jotain. Olen saanut rakennettua hevoseen luottamussuhteen, jonka turvin voin hallita hevosta myös varusteitta. Kaipa se kertoo jotain, edes jostakin.





























15 kommenttia

  1. Paljon onnea! (: ootte kehittyny hirmuisesti

    VastaaPoista
  2. ihana toi sun ja pojun luottamussuhde :) sitä ei ihan helposti saa hevoen kanssa noin hyväksi ;) kohtahan voit suuunnatapojun kanssa apassionataan! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkä meillä Apassionataan on vielä vähän matkaa.. ;D Enpä tiedä mitä Poju sanoisi kun joutuisi isolle areenalle pällisteltäväksi ja vielä kaikkien valojen ja musiikkien keskelle!

      Poista
  3. ihania kuvia (: ! Sä kirjotat tosi hyvin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nenna onnistuu saamaan aina superkivoja kuvia :) Ja kiitos, välillä itsestäni tuntuu että kirjoitan niin epäselvästi ettei kukaan saa varmasti mitään selvääkään :D

      Poista
  4. Vau, hienosti sujuu! Onnea saavutuksesta :)

    VastaaPoista
  5. Moi! Hienosti se Poju totteli Missä sä oot ollu töissä?
    Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Essi missä Prismassa ja milasia juttuja teet siellä?
      Taru

      Poista
    2. En valitettavasti vastaa tarkemmin, sillä haluan pitää huolta yksityisyydestäni netissä :)

      Poista
  6. Hienoa että olet saanut Pojun kanssa luotua niin lujan suhteen, että pystyt sen kanssa menemään tuollaista! :) Onko Turussa tosiaankin noin lämmin että kenttä on noin hyvässä kunnossa ja olet noin vähissä vaatteissa. Täällä tampereella pidän tallilla vielä toppatakkia visusti päällä kun ratsastan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen oli ihan superlämmin päivä, alkuun yritin ratsastaa hupparilla mutta olin alkukäyntien jälkeen jo aivan hiessä :D Kävin helsingissä viikonloppuna ja siellä oli vielä hurjasti luntakin maassa, ei ilmeisesti kevät on Turussa huomattavasti pidemmällä kuin muualla.. :)

      Poista
  7. WAU!! tuohan on tosi mahtavaa menoa. onnittelut teille!! itsekkään en haaveile mistään kilpaurasta vaan ihanista luottamus&harjaus hetkistä rakkaan hoitsun kanssa. tuota olen aina kadehtinut, mutta valitettavasti taidot eivät todellakaan ole tuolla tasolla kuin sinulla... mutta ehkä joskus...?

    VastaaPoista
  8. Kiitos paljon kommentista :) en minäkään oikeesti mikään kovin taitava ole, oikeastaan on ihan sattumasta ollut kiinni et oon päässyt tekemisiin hevosten kanssa joilla on mahdollista treenata näitä juttuja. Itse varusteetta ratsastaminen ei ole hankalaa, pitkäjänteistä työtä vaatii sen luottamuksen rakentaminen että ratsastus mahdollistuu:) pää pystyssä kohti unelmia, treeniä vain! Mulla on tarkotuskin postailla sekä maastakäsintyöskentelystä, että tuosta ratsastuksesta. Ehkä saat vinkkejä hoitoponin kanssa puuhasteluun!

    VastaaPoista

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat