Joulu tulee, oletko valmis?!

Joulukuun alkuun on enää kuukausi aikaa, mikä tarkoittaakin sitä, että nyt viimeistään on aika ryhtyä valmistelemaan blogin joulukalenteria. Tänäkin vuonna on luvassa monipuolista joulupuuhaa ja -luettavaa jokaiselle joulukuun päivälle jouluaattoon saakka.

Nyt on mahdollisuus esittää toivomuksia! Mitä toivoisit näkeväsi blogissa joulukuussa? Kaipaatko joulunodotukseesi videopostauksia, vinkkejä vaikkapa temppukoulutukseen tai hevosen venyttelyyn, vai odotatko näkeväsi ihania kuvia? Tekeekö mieli syventyä lukemaan mielipidepostausta jostakin aiheesta, vai muistella menneitä?

Tehdään yhdessä tämän vuoden joulukalenterista paras kalenteri tähän mennessä! Odotan innolla teidän lukijoiden ehdotuksia. :)

17

Mitä kuuluu? Videoterveisiä!

Tässä on puuhailtu kaikenlaista. Itse olen kärsinyt useamman viikon enemmän ja vähemmän kovista selkäkivuista, minkä vuoksi Harri on saanut liikkua paljon rennosti ja maastakäsin. Ollaan pelailtu palloa, maastoiltu, kevennelty ja juostu kilpaa kentällä. Muutaman kerran Harri on saanut juoksennella kentällä ihan keskenänsäkin, vaikka melko olemattomaksi tuo juokseminen lopulta onkin jäänyt. Joku toivoi viimeksi irtojuoksutuksesta videomateriaalia, joten tässähän sitä:



Pallolla ollaan pelailtu niin selästä kuin maastakäsinkin. Jalkapalloksihan tuota nyt ei voi enää oikein kutsua, kun Harri on keksinyt tuuppia palloa turvallaan.



Tässä syksyn edetessä Harri on vaivihkaa päässyt varautumaan hurjan kylmään talveen kasvattamalla järkyttävän nallekarhun turkin. Mikäs siinä, on varmaan mukavan pehmoinen ja lämmin olo. Töitä tehdessä vaan tuntuu ruunan kunto loppuvan kesken, kun pienestä hölkästä nousee pintaan hirmuinen soija. Asioille oli vihdoin aika tehdä jotakin, joten tartuinpa klipperiin. Puoli hevosta klippasin, kunnes kone meni jumiin karvoista. Puolisen tuntia käytin ruuvimeisselin etsimiseen ja koneen puhdistamiseen, minkä jälkeen sainkin todeta ajan loppuvan kesken. Näppärästi jäi puoli hevosta klippaamatta! Eipä muuta kuin takkia ruunalle niskaan ja toivomaan, ettei kukaan kurkista loimen alle ennen, kuin ehdin hieman "viimeistellä" tuota turkkia.

6

Syksyn riemut ilmasta

8

Mr Bob, lentävä videokamera

Se on vihdoin täällä!

Postissa saapui uuden sukupolven videokamera, joka lentää. Parrot Bebop drone lentää yli sadan metrin korkeuteen, kiitää hurjaa vauhtia ja tottelee ohjausta älypuhelimella. Syötävän suloinen lentäjä ristittiin Bobiksi. Blogin kannalta Bob on kuin uusi perheenjäsen; tämä pieni vehje nostaa blogin videot aivan uudelle tasolle ja pääsen toteuttamaan kaikkia huikeita visioitani hevoskuvauksen suhteen.

Hetihän tuota oli päästävä testaamaan, eikä kukaan nyt käyttöohjeisiin tietenkään perehdy kuin vasta jälkeenpäin. Testihetkellä ei ollut homma ihan lapasessa, mutta näin jälkikäteen viisastuneena voin todeta, että ohjaus lienee jotakuinkin paremmin hanskassa seuraavaa lentoa ajatellen. Valotuksiakin jaksaa keskittyä ehkä seuraavalla kerralla säätämään.

Hitsi vie, en malta odottaa seuraavaa lentoa! Vielä pitäisi kouluttaa pilotti, jotta pääsee itse jossain vaiheessa ratsaille.

12

Princess Harriet

Harri teloi jalkansa keskiviikkona. Ratsastin vajaan tunnin treenin maneesissa, loppuravailin ja suunnittelin lähtöä loppukäynneille maastoon. Maneesin portti oli kiinni, joten tulin alas hevosen selästä, avasin oven ja talutin hevosen ulkopuolelle. Kun käännyin sulkemaan porttia perässämme, Harri kierähti mukanani takaosansa ympäri. Ruuna onnistui venäyttämään oikean takasensa niin, ettei suostunut varaamaan jalalle enää ollenkaan painoa.

Tarkastin kaviot, tunnustelin jalan läpi, mutten löytänyt mitään normaalista poikkeavaa. Harri lepuutti jalkaansa ja liikkeelle lähdettäessä koski maahan vain kavionsa kärjellä. Kun pääsimme tallin pihaan saakka, hevonen astui jo koko kaviollaan, mutta ontui aivan selkeästi.  Kylmäsin jalkaa koko illan, soittelin paniikissa hevosen omistajalle ja olin varma, että Harri olisi saanut vähintäänkin jänteen poikki jalastaan.

Seuraavana aamuna omistajalta tuli viesti, että prinsessa Harrin jalkaan oli ilmeisesti tullut vain pikkuinen pipi, sillä ruuna seisoi karsinassaan tyytyväisenä kaikilla neljällä jalallaan ja käveli puhtaasti tarhaansa. Ruuna on kuulemma ollut aina kovin kipuherkkä ja reagoinut vahvasti kiputiloihin, esimerkiksi heittäytyen täysin liikuntakyvyttömäksi sädemädän vuoksi. Olisi varmaan pitänyt jo keskiviikkona kovasti puhaltaa ja helliä nameilla, niin johan olisi kipu koivessa helpottanut...

Torstaina kävelytin ruunaa, perjantaina pelailtiin vähän jalkapalloa ja juoksutin askellajit läpi. Täysin puhtaalta liike ei näyttänyt, mutta hevonen selkeästi vertyi ja liike ravissa parani muutaman kierroksen jälkeen. Viikonlopun ruuna on vielä kävellyt ja huomenna tarkistellaan taas kuntoa. Oletettavasti Harri on jo täysin kunnossa ja tästä tapauksesa selvittiin säikähdyksellä. Onneksi näin!

Loppuun haluaisin vielä muistutella blogin Facebook-sivusta sekä Instagram tilistä; näistä kanavista saa ennakkotietoa tulevista postauksista ja näkee esimerkiksi ylimääräisiä kuvia, joita blogissa ei julkaista! Pienenä vinkkinä; ensi viikolla on luvassa jotain ennennäkemätöntä ja ensimmäiset vihjeet tulevat Facebookin ja Instagramin! ;)

0

Kaupunkitallin maastot

Viitisen kilometriä Turun keskustasta, naapurissa tehtaita ja messukeskus. Ei kuulosta huikeilta edellytyksiltä maastoilulle, mutta niin vain kuitenkin pari siltaa ja yhden tien ylittämällä meille aukenee mahdollisuudet jopa useiden tuntien vaellusten tekemiseen.

Kerran aikaisemmin olen yrittänyt Harrin kanssa maastoreissua suuren sillan yli, mutta tuolloin olin liikkeellä yksin ja ilman satulaa. Kun hevonen päätti vakaasti olla ylittämättä siltaa, en voinut muuta kuin kääntyä kotiin päin. Siitä saakka on ollut puhetta monenkin tallikaverin kanssa uudesta yrityksestä tuohon vaeltamisen luvattuun maahan.

Lauantaiksi järjestin sekä vetoauton, trailerin että kuskinkin, jotta voitaisiin Moonan kanssa pakata hevoset autoon ja maastoilla koko saaren kärjestä asti tallille. Meidän aikataulut ei kuitenkaan sopineet yhteen ja houkuttelinkin mukaan Maijun ja Winnien, mutta meidän huonoksi onneksi reissu jäikin tekemättä, kun prinsessa-poni päätti, ettei hän sinä päivänä tahtoisikaan matkustaa.

Sunnuntaille oli sovittu maastoilutreffit yhden tallin suomenhevostamman kanssa. Koska molempien aikataulut olivat löyhät, päätettiin lähteä ratsastaen yrittämään suuren sillan ylitystä. Matkalla sillalle löydettiin oikotiekin, joka lyhensi matkaa sillalle varmaan 15 minuutin käveymatkan verran. Silta ei tuottanutkaan enää ongelmia, kun kaverihevonen oli vetoapuna ja kuskilla satula takapuolensa alla.

Tehtiin yli kahden tunnin lenkki, jonka aikana ehdittiin taittaa yli 12 kilometrin matka. Hyvin suuri osa ajasta vain käveltiin, joten reippaammassa tahdissa olisi mahdollista tehdä vielä paljon pidempikin retki. Oli kyllä huikea tapa viettää sunnuntaipäivää!

8