Leikki-ikä koko ikä!

Harrilla onkin ollut mukava alkuviikko, kun ohjelmassa on ollut rentoa ja kivaa tekemistä. Maanantaina käytiin tekemässä illan pimeydessä noin tunnin taluttelulenkki, ettei Harri menisi aivan jumiin edellisen päivän kouluvalmennuksesta. Lähes koko lenkki saatiin taittaa rennosti löysällä narulla, mutta viimeiset sadat metrit talliin päin oli vähän kiireisemmät - Harrin sisäinen kello ei koskaan erehdy ruoka-ajasta!

Tiistaina Harri varmaan kuvitteli pääsevänsä pälkähästä, kun sai olla ihan rauhassa iltaruokintaan saakka. Ruokin hevoset ja suuntasin Harrin kanssa maneesille, jossa pörröinen espanjalainen pääsi vähäsen liikkumaan. En ollutkaan pitkään aikaan pystynyt päästämään Harria vapaaksi, kun aikataulut on menneet niin kurjasti ristiin. Maneesia kun ei saa arkisin varata klo 18-20 välisenä aikana, jolloin olen yleensä joutunut tallilla käymään. Nyt ei kuitenkaan ollut kiire kotiin, joten Harri sai maneesin kahdeksasta eteenpäin. Taluttelin alkuun vartin verran ja päästin hevosen irti. Alkuun Hartsa ravaili, mutta intoutui kuitenkin pian kiitämään laukassa tuulen lailla. Niin se vanhakin nuortui ja tuo niin rauhallinen ja sivistynyt ruuna hyppi ja loikki ja laukkasi pää viidentenä jalkana. Mahtoi olla hurjan hauskaa!

Eipä tuo kovin kauaa jaksanut riehua, ehkä kymmenisen minuuttia jos sitäkään. Hetken ympäriinsä ravailtuaan Harri siirtyi käyntiin ja käveli kovin päättäväisesti turpa maata viistäen eteeni ja pysähtyi. Siinä tuo tapitti suoraan silmiin ja tuntui päivänselvästi toteavan, että nyt on valmista. Loppukäynnit tehtiin vapaana seuraamisleikkiä leikkien, Harri olikin hurjan taitava!

Tänään keskiviikkona Harri saa hyvin ansaitun vapaapäivän. Loppuviikosta yritän ehtiä ratsastamaan Harrin normaalisti maneesissa, mutta sunnuntaina päästään toivon mukaan pellolle ihan ensimmäistä kertaa. Lauantaiksi on luvattu melko runsasta lumisadetta, eli pellostakin pitäisi tulla optimaalinen hankitreenille. Sitten vain toivotaan, että saadaan sunnuntaiksi valokuvaaja!

0

Kuvia valkasta

Tässä joitain kuvia sunnuntain valmennuksesta. Aikamoinen suoritus Jenniltä kuvata näinkin hyviä kuvia vallinneissa olosuhteissa; pimeä maneesi ja kuvaaminen onnistuu vain katsomosta käsin.

1

Valmennuksessa oppimassa ja opettelemassa

Jälleen kerran valmennuspäivän aamuna kirosin itsekseni, että mihin sitä onkaan tullut taas lupauduttua. Ahdistaa ajatuskin siitä, että pitäisi ratsastaa hyvin ja siististi valmentajan silmien alla, vaikkei todellisuudessa mitään osaakkaan. Erityisesti jännitin siksi, että kyseinen valmentaja on nähnyt minua viimeksi viime keväänä Winnien kanssa; ponilla, jonka tunsin kuin omat taskuni, joka oli takapuoleni alle juuri sopivan kokoinen, jonka ravi on maailman helpoin istua ja jonka kanssa yhteistyö sujui ihan mielettömän hyvin. Nyt menisin valmennukseen 10 kertaa osaavammalla hevosella, mutta 10 kertaa huonommin ratsastaen. Lisäksi Harri on koko viime viikon ollut jännittynyt ratsastaa ja se on sinkoillut laukalle milloin mistäkin. Onnekseni sain kuitenkin valmennuksen jälkeen todeta, että jännitin ihan turhaan.

Alkuun käytiin läpi vähän kuulumisia. Kauanko ja kuinka usein Harria olen ratsastanut, miten ratsastus on sujunut ja miten leikkaus on vaikuttanut ratsastukseeni. Ratsukkona oltiin valmentajalle uusi tuttavuus, joten aloiteltiin verkkaamalla ravissa ja laukassa ja kartoittamalla vähän sitä, kuinka hevonen allani liikkuu ja miten sitä ratsastan.

Valmennuksen aiheena oli hevosen suoruus ja suoristaminen. Suoraan ratsastaminen on yllättävän vaikeaa ilman seinän tukea, mutta saatiin Harrin kanssa kuitenkin paljon kehuja. Hartsa ei ole erityisemmin vino kumpaankaan suuntaan ja saatiin aikaiseksi paljon hyviä, aivan viivasuoria pätkiä niin käynnissä kuin ravissakin. Suoristamisten välissä tehtiin käynnissä ja ravissa pohkeenväistöjä ja myös avotaivutuksia, joista minulla ei todellisuudessa ole mitään käryä. Enpä saanut suutani auki kertoakseni, etten varsinaisesti osaa avotaivutusta ratsastaa, mutta tuurilla onnistuttiin Harrin kanssa juuri oikein ja saatiin palautetta oikein hyvistä ja oikeaoppisista avotaivutuksista! Väistöjen ja avojen jälkeen palattiin taas suoristustehtävään, jossa haasteena oli tosiaankin ratsastaa suoraan, vaikka hevonen ennakoisikin ja valuisi tottumuksesta pohkeenväistöön.

Laukassa Harri oli varsin hyvä - saatiin aika hyviä nostoja käynnistä ja loppua kohden siirtymiset laukasta raviin ja käyntiinkin alkoivat sujua säädyllisemmin, kun muistin pysyä pystyssä ja nojata vähän taakse. Valmentaja vaikutti kovin tyytyväiseltä niin hevoseen kuin ratsastukseenkin, vaikka toki parannettavaa on molemmissa osapuolissa vielä ihan loputtomasti. Leikatun käteni heikkous ei kuulemma näykynyt ratsastuksessa laisinkaan, vaikka kuntoutuminen onkin vielä kesken. Harri tosin oli hurjan mukava ja helppo ratsastaa tänään; hyvin kuulolla ja kevyt kädelle.

Puhetta oli, että seuraavassa valmennuksessa ratsastaisinkin puoliksi valmentajan kanssa. Ville ratsastaisi Harria ensin puolisen tuntia ja itse pääsisin selkään kokeilemaan, miltä hevonen tuntuu kunnon läpiratsastuksen jälkeen. 

Oikea hovikuvaaja, pikkuserkkuni Jenni uhrautui taas tulemalla kuvaamaan valmennusta pakkasesta huolimatta. Tässä alkuun video Jennin kuvaamista pätkistä, kuvia postailen myöhemmin. :) 

1

Kiirettä ja pakkasta

Huh kun ihan hävettää, miten retuperälle tämä blogi on päätynyt. Olen ollut vain hurjan kiireinen koulun ja kaiken muun suhteen - aikaa on ollut käydä tallilla vasta pimeällä iltaisin eikä kavereitakaan ole tullut pyydettyä mukaan. Ei kuvia - ei kerrottavaa. Pakkaset on jatkuneet ja ratsastaessa onkin saanut toppautua oikein kunnolla päästä varpaisiin saakka. Harri on sentään onneksi vähän rauhoittunut, ehkä siksi että olen päässyt nyt liikuttelemaan sitä vähän säännöllisemmin. Olisinkohan viimeisen viikon aikana ehtinyt käydä kahella taluttelulenkillä, maastokävelyllä ja kerran -pari maneesissa vääntämässä ja kääntämässä koulua. Muita kuvia tähän hätään ei ole tarjota, kuin kolme huonolaatuista kuvaa eiliseltä taluttelulenkiltä pimeässä. Lupaan yrittää ryhdistäytyä ja alkaa vaikka itse kantaa kameraa mukana tallilla, jos en saa seuraa mukaan ollenkaan!


Ensi sunnuntaina päästään kuitenkin vihdoin ihan kunnolla töihin. Olen menossa Harrin kanssa ensimmäistä kertaa Villen valmennukseen. Winnien kanssa käytiinkin noissa valmennuksissa viime keväänä ja tamma meni hirmuisesti eteenpäin sen muutaman kuukauden aikana. Mielenkiinnolla odotan, mitä saadaan Harrin kanssa aikaiseksi. :) Yritän kovasti saada jonkun vihdoin kuvaamaan, joskos saataisiin jotain videopätkääkin esille.
Kouluvalmennuksissa aletaankin käydä nyt kerran kuukaudessa. Toivotaan, että päästään kevään mittaan myös käymään naapuritallin koulukilpailuissa!

3

Pakkanen paukkuu ja ponit pörisee

Tulihan se talvi lopulta tännekkin ja tulikin rytäkällä! Tammikuun puoliväliin saakka pyörittiin siinä jopa + 5 asteen kinttaalla, mutta tällä hetkellä lämpömittari näyttää -17 astetta. Olisihan vähän vähempikin riittänyt, mutta en valita. Kunhan on talvi!

Tähän saakka olen ratsastellut vallan tyytyväisenä hupparilla ja ratsastussaappailla, mutta nyt viikonloppuna saikin jo miettiä, mitä sitä laittaa päällensä, ettei palellu. Tässä oma reseptini kylmyyden kangistamiseen, kun ohjelmassa on reipasta ratsastusta, eikä pelkkää hevosen selässä matkustamista. Tykkäättekö ideasta, kiinnostaako jatkossa tämän tyyliset varustepostaukset?

Joululahjaksi saadut kuomat tuli testattua ensimmäisen kerran ratsastuskäytössä ja kyllä, ne ovat kaiken saamansa hehkutuksen arvoiset! Kuomat on superlämpimät, kestävät kosteutta, ovat turvalliset jalustimessa eivätkä hölsky ratsastaessa. Näiden jälkeen en todellakaan suostu vetämään jalkaani tavallisia talviratsastuskenkiä! Ja vanha viisaus pitää täysin paikkansa; kun varpaat on lämpimät, ei muu kehokaan palellu niin helposti.
Ensimmäistä kertaa varsinaisesti myös ratsastin syksyllä hankkimallani KL talvibomberilla. Se on lämmin. En ihmettelisi, vaikka sen kuva löytyisi sanakirjasta lämpimän kohdalta. Ratsastaessa tuli itseasiassa ihan hiki, mikä tosin johtui varmasti turvaliivistä takin alla. Pörröinen huppari teki myös osansa lämmittämisessä, sillä paksun olemuksensa ansiosta vaatekerrosten väliin jää normaalia enemmän ilmaa, joka siis todellisuudessa on se asia, joka ihmisen pitää lämpimänä.

Ohjelmassa sunnuntaina oli ihan normaalia koulutuuppausta maneesissa. Harri oli tietääkseni lauantaipäivän vapaalla, mikä saattoi osaltaan pakkasen rinnalla vaikuttaa ruunan hurjaan energisyyteen. Vauhti oli alkukäynneistä lähtien hurja, eikä Hartsa olisi malttanut ravailla laisinkaan. Tuntui, että hevonen keksi tekosyitä "pelästyä" ja hypähtää laukalle, jotta sai kiitää hetken tukka hulmuten. Osaltaan asiaan vaikutti varmasti myös maneesin viereisellä tienpätkällä rellestäneet autot - areenan vierellä on toisesta päästä suljettu tienpätkä, jolle amis- ja mopopojat kokoontuvat turhankin usein huudattamaan ajoneuvojaan. Näitä Harri siis stressasi jonkin verran ja tuntuikin pätkittäin tiejyrältä painellessaan menemään ohjaa vasten nojaten. Lopulta Hartsakin kuitenkin rauhoittui jonkin verran ja saatiin aikaiseksi myös ihan suunniteltua ja rauhallista laukkaa. Laukkasin ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen, kun ei lasketa tahattomia laukkapyrähdyksiä Harrin villiintyessä!

Tällä viikolla ohjelmassa onkin normaalin koulutuuppauksen lisäksi ainakin maastoilua, mahdollisesti myös irtojuoksutusta. Toivotaan, että saan edes jonain päivänä tallille seuraa kameran kanssa!

8

pikku video

Tässä pieni pätkä sunnuntailta, unohdin aivan kokonaan että Liina kuvasi videoitakin! :) Ratsastin Harrin myös eilen jatkaen aika pitkälti samoja juttuja kuin sunnuntaina. Seuraavan kerran liikuttellen Hartsaa loppuviikosta, luultavasti useampana päivänä.

6