Punaturkkien kohtaamisia syyssäässä

Talvisin nautitaan lumisista ratsastusmaisemista ja hulluimmat meistä hyödyntävät lumen tarjoamat extremeurheilumahdollisuudet harrastamalla esimerkiksi hiihtoratsastusta. Kevään sulatellessa ratsastuskenttiä kiirehditään nauttimaan ensimmäisistä lämpimistä auringonsäteistä ulkokentälle, kun kesällä taas ihmetään energiaa luonnon vihreydestä ja unelmoidaan hevosten uittamisesta.

Syksyn saapuessa masennutaan sateista ja pimenevistä illoista, mutta vuodenaika tarjoaa hevosurheilijoille kuitenkin paljon hehkutetut sänkipellot ja upeaa väriloistoa niihin hetkiin, kun vettä ei tule taivaan täydeltä. Ei siis vaivuta epätoivoon, vaan nautitaan hetkestä!

Veikka ehti viime viikolla kerran sänkipellolle ennen kuin viikon kestäneet ja edelleen jatkuvat sateet alkoivat. Winnien kanssa meillä ei ole lähettyvillä sänkipeltoa jolla saisi ratsastaa, mutta tallin läheinen ratsastuspelto tarjoaa mahdollisuuden hakea vaihtelua kentän aitojen kiertämiseen ja laukata pidempää pätkää hyvällä pohjalla. Suunniteltiin tallikaveri Jennan kanssa kuvauspäivä, jolloin Winnie ja Lexi-poni päätyivät vuorotellen kameran eteen. Hyviä kuvia tulikin niin paljon, että valitsemisen vaikeus iski taas julkaistavia kuvia valitessa!

Winnie pääsi alkukäynneille pikkuruiseen metsään, johon pääsee suoraan tallin pihasta. Jos olisimme olleet liikkeellä hieman aikaisemmin, olisi metsän syvimpään osaankin vielä paistanut aurinko. Vaikkei olosuhteet aivan parhaimmillaan olleetkaan, tuli kuvista yllättävän kivoja! Winnielle poseeraaminenkin oli taas helpompaa, kun ötökät eivät häirinneet enää ollenkaan.

Metsässä pyörähdyksen jälkeen siirryttiin pellolle, jolla en ollutkaan käynyt Winnien kanssa pitkään pitkään aikaan! Viime kuukausina on ollut niin paljon kilpailut ja valmentautuminen mielessä, että kuvaajia haaliessa on tullut priorisoitua kunnon treenipäiviä rennompien sijaan. Iloiseksi yllätyksekseni Winnie käyttäytyi pellolla kuitenkin mallikelpoisesti, vaikka olikin alkuun hieman jännittynyt.

Pyörittiin pellolla vailla suurempia suunnitelmia tavoitellen vain rentoutta. Suurilla ympyröillä kevennellessä Winnie vähitellen rentoutui ja antoi periksi niskastaan tullen pehmeäksi kädelle. Kun ravi alkoi olla kuosissa ja poni pitäytyi halutussa vauhdissa myös ohjasta päästäessä, siirryttiin seuraavalle vaihteelle ja nostettiin laukka.

Laukassa Winnie jännittyi uudestaan ja tahtoi tarjota reippaampaa laukkaa mitä itse toivoin. Poni joutui ympyrälle vauhdinpurkuhommiin ennen kuin sai rentouduttuaan laukata suoralla linjalla hieman reippaammin. Ympyrällä Winnie rentoutui melko nopeasti ja kuolaintuntuma keveni taas. Pian sainkin jo pyytää hieman lisää vauhtia ja aktiivisuutta takajalkoihin!

Mummolaukkaahan tuo nopeimmillaankin kuitenkin oli - ehkä sitten talvella uskallan antaa ponin painella oikeasti reipasta laukkaa hangessa. Kun oltiin vaihdettu suuntaa ja laukkailtu hetki oikeaa laukkaa, ilmestyi pellon toiseen päähän kettu. Winnien bongatessa repolaisen poni jälleen jännittyi, minkä vuoksi näinkin parhaaksi lopetella laukkahommat ja jatkaa työskentelyä ravissa. Yksi jännityshypähdys riitti minulle, enkä jäänyt kerjäämään lisää!

Ravissa ponin pieni pöhinä oli helposti suunnattavissa aktiivisiksi takajaloiksi, joten lopulta Winnie tuntuikin oikein hyvältä! Kettukin jatkoi matkaansa ja vakoili meitä taas metsän puolelta, kun kuljettiin peltopolkua kohti tallin pihaa. Voi kunpa näitä punaturkkeja näkyisi taas enemmän!

3

Muuntautuva puomi/kavaletti/estetehtävä monipuoliseen treeniin

Olen pitänyt kiinni suunnitelmistani ja pyrkinyt työskentelemään puomeilla ja kavaleteilla säännöllisesti niin Winnien kuin Veikankin kanssa. Veikalle suunnittelin puomeja ja kavaletteja yhdistävän tehtävän, jota voi vaikeuttaa vähitellen. Puomityöskentelyn lopuksi tehtävästä saa halutessaan myös esteharjoituksen, jossa avainasemassa ovat suoraan ratsastus sekä aktiivinen laukka käännöksissä.

Moona lähti kanssani tallille ja auttoi tehtävän kokoamisessa. Mikäli tallilta löytyy valmiita kavaletteja, on tehtävä erityisen helppo ja nopea koota! Ravipuomeja tehtiin kaksi sarjaa ja niiden väliin asetettiin pituussuuntaan kavaletti. Puomisarjat toimivat erinomaisena tehtävänä suoraan ratsastamista harjoitellessa, kun puomit asetetaan keskelle kenttää, eikä aidasta saa tukea.

Simppeli tehtävä on loppujen lopuksi hyvin monipuolinen, sillä suorien linjojen ratsastamisen lisäksi silmukoilla tulee taivutettua molempiin suuntiin ja ratsastettua hevosta sisäpohkeen ympäri. Tehtävää voi vaikeuttaa lisäämällä ensimmäisten puomien jälkeen laukannoston, jolloin silmukat ja kavaletti ratsastetaan laukassa. 

Verryttelin Veikan normaaliin tapaan rennolla fiiliksellä keventäen suurilla ympyröillä ja ratsastaen laukkaa aktiiviseksi kevyessä istunnassa. Veikalle verryttelyssä on tärkeintä saada takaosa liikkeelle ja eteenpäinpyrkimys kohdilleen. Kun poni on vertynyt saatuaan liikkua avoimessa muodossa ja pidemmällä ohjalla, voi sitä lähteä vähitellen kokoamaan takajalkojen päälle ja pehmeälle kuolaintuntumalle.

Rennon verryttelyn jälkeen aloiteltiin työskentelyä puomeilla. Suorilla linjoilla ratsastin ravin tahtia tasaiseksi ja ponia suoraksi molempien pohkeiden väliin. Veikka nosteli kinttujaan kiitettävästi ja puomit ylittyivät ilman sen suurempaa suorittamista. Kyljistään poni oli hieman jäykkä, minkä vuoksi ympyröillä taivuttamiseen sai uhrata hieman enemmän ajatusta. Aktiivinen ravi säilyi kuitenkin puomien jälkeisillä volteilla hyvin.

Vaikeutettiin tehtävää lisäämällä ravipuomien väliin laukkasilmukat, kuten ylempänä olevaan ratapiirustukseen on merkitty. Ravipuomien jälkeen nostin laukan, pyrin säilyttämään silmukalla aktiivisen laukan ja taivuttamaan ponia rehellisesti sisäpohkeen ympäri ja suoristin ennen kavalettia. Kavaletilla laukat vaihtuivat näppärästi ja toisen laukkasilmukan jälkeen matkaa jatkettiin juuri sopivan aktiivisessa ravissa seuraaville ravipuomeille.

Puomi- ja kavalettityöskentelyn jatkoksi Moona kokosi meille vielä pystyesteen toisen puomisarjan paikalle. Koska tarkoituksena oli alunperinkin työskennellä puomeilla ja kavaleteilla, en ollut tehnyt kentälle varausta varsinaista hyppäämistä varten. Koska kentälle sattui meidän kanssa samaan aikaan toinenkin ratsukko treenaamaan, päädyin työskentelemään vain kahden hypyn tehtävällä. Halutessaan tehtävää voisi siis hypätä kolmella esteellä korvaamalla toisenkin puomisarjan pystyllä tai vaikka okserilla.

Esteharjoituksena tämä tehtävä toimii laukanvaihtojen harjoittelussa ja kääntämisessä. Veikan kanssa laukanvaihdot esteen päällä ovat haastavia, eikä vaihdot onnistu lähekään joka kerta, vaikka pyrin valmistelemaan vaihtoa ennen estettä ja asettamaan hypyssä. Tällä kertaa saatiin kuitenkin onnistuneita vaihtoja aikaiseksi ja tehtävän suorittaminen oli sujuvaa. Veikan kanssa on haasteena säilyttää silmukoilla aktiivinen laukka, mutta reippaammalla ja kuumuvalla hevosella silmukat toimivat hyvin jarruna esteiden välissä.

Näiden treenien jälkeen ollaankin puuhailtu vain koulukiemuroiden parissa, mutta lähiviikkoina olisi tarkoitus hypätä Veikan kanssa pitkästä aikaa kunnolla rataa, sillä kuun vaihteessa on tiedossa ensimmäiset estekilpailut tämän ponin kanssa. Treeneistä ja kisoista siis juttua tuonnempana!

6

Koekaniineina opetusharjoittelutunnilla

Lupauduin Winnien kanssa ratsukoksi opetusharjoittelutunnille tuttavalle, joka on aikeissa pyrkiä alan kouluun. Ajatuksena oli, että mahdollinen tuleva ratsastuksenohjaaja saa suunnitella tunnin rakenteen ja tehtävät niin, että ne palvelevat ratsukkoa. Oma valmentajani oli antanut meistä Winnien kanssa taustatietoja, joiden pohjalta tunti oli helpompi suunnitella. Tunnin aiheeksi valikoitui pohkeenväistöt ja vastalaukat, jotka ovat olleet työn alla viime aikoina.

Alkuverryttelynä tehtiin suurta lävistäjäkahdeksikkoa, jonka kaarilla sain keskittyä asettamiseen ja taivuttamiseen. Lävistäjillä aktivoitiin takajalkoja ratsastamalla reippaammin eteen. Winnie lähti hyvin pohkeesta eteenpäin, muttei tahtonut taipua rehellisesti kaarilla. Ratsastin kahdeksikon kaarien sisälle ylimääräisiä ympyröitä, joilla sain ulkolavan hallintaan ja koko ponin paremmin avuille. Viidentoista minuutin jumppailun jälkeen Winnie alkoi tuntua melko hyvältä.

Pohkeenväistöjen pariin siirryttiin pehmeästi; sain aloittaa väistöt käynnissä väistättämällä ponia uralta muutaman metrin matkan kohti kentän keskustaa. Onnistuneiden väistöaskeleiden jälkeen tehtiin suoristus ja palattiin pohkeenväistöllä takaisin uralle. Ensimmäisissä toistoissa Winnie vääntelehti ankeriaan lailla ja karkasi avuilta. Vauhtia entisestään hidastamalla saatiin kuitenkin hommaan jotain tolkkua ja päästiin pian jatkamaan tehtävää jo ravissa.

Vasemmalle Winnie väisti melko kivasti. Ristiastunta oli ok ja hetken työskentelyn jälkeen muotokin alkoi pyöristyä ja tuntuma keventyä. Takaisin uralle väistettäessä Winnie taas oli sitä mieltä, että tehtävä on vähintäänkin mahdoton. Tähän suuntaan tyydyttiin siis jotakuinkin suoraan poniin joka astuu takajaloillaan ristiin, eikä hevosen muodosta tarvinnut ottaa paineita.

Kun väistöjä oli hiottu kuntoon, verryteltiin hetki laukkaa pääty-ympyrällä. Etenkin vasempaan kierrokseen laukka oli ollut haasteellisempaa edellisinä viikkoina, mutta tällä kertaa se lähti pyörimään yllättävän nopeasti. Laukka tuntui verryttelyn jälkeen hyvältä ja tasapainoiselta.

Kun laukka oli saatu kuntoon, lisättiin pohkeenväistötehtävään vastalaukkaa. Pohkeenväistöä tehtiin uran sisäpuolelle noin viiden metrin matka, jonka jälkeen nostettiin vastalaukka. Nostot olivat hyviä ja helpon tuntuisia Winnielle. Ensimmäisillä kerroilla laukasta tehtiin siirtyminen raviin ennen kaarretta, mutta koska tehtävä sujui niin hyvin, jatkettiin vastalaukkaa kaarteen läpi. Oikeassa laukassa vastalaukka ei ollut ongelma, mutta vasen laukka tahtoi hyvin herkästi vaihtua ristilaukaksi.

Winnie on selkeästi vasemmasta kyljestään kireämpi, minkä vuoksi se ei oikealle päin vastalaukassa tahtoisi venyttää vasenta kylkeään. Tämän vuoksi etuosan laukka vaihtuu helposti. Tehtiin oikeaan kierrokseen, eli vasemman vastalaukan kierrokseen useita toistoja pyrkien tekemään tehtävästä Winnielle mahdollisimman helpon. Riittävällä tuella ja tarpeeksi hitaassa, mutta aktiivisessa laukassa Winnie onnistui suorittamaan kaarteen puhtaasti.

Pohkeenväistöjä ja vastalaukkaa yhdistävän tehtävän jälkeen Winnie tuntui ravissa super hyvältä. Poni liikkui aktiivisesti, käytti takaosaansa ja oli kädelle kevyt. Se ei kyseenalaistanut pyyntöjäni vaan vastasi apuihin kiitettävästi.

Meille suunnitellut tehtävät toimivat hyvin ja tarjosivat riittävästi haastetta. Aikataulullisesti tehtävät olivat juuri sopivan pituiset, sillä aikaa kului alku- ja loppuverryttelyineen aika tarkalleen tunti. Ponikaan ei päässyt väsähtämään liikaa ja päästiin lopettamaan hommat onnistumiseen. Itsekin sain taas ideoita itsenäiseen ratsastamiseen - on ihanaa kun joku toinen suunnittelee ja tarjoaa valmiiksi mietittyjä tehtäviä ratsastettavaksi!

2