Muuntautuva puomi/kavaletti/estetehtävä monipuoliseen treeniin

Olen pitänyt kiinni suunnitelmistani ja pyrkinyt työskentelemään puomeilla ja kavaleteilla säännöllisesti niin Winnien kuin Veikankin kanssa. Veikalle suunnittelin puomeja ja kavaletteja yhdistävän tehtävän, jota voi vaikeuttaa vähitellen. Puomityöskentelyn lopuksi tehtävästä saa halutessaan myös esteharjoituksen, jossa avainasemassa ovat suoraan ratsastus sekä aktiivinen laukka käännöksissä.

Moona lähti kanssani tallille ja auttoi tehtävän kokoamisessa. Mikäli tallilta löytyy valmiita kavaletteja, on tehtävä erityisen helppo ja nopea koota! Ravipuomeja tehtiin kaksi sarjaa ja niiden väliin asetettiin pituussuuntaan kavaletti. Puomisarjat toimivat erinomaisena tehtävänä suoraan ratsastamista harjoitellessa, kun puomit asetetaan keskelle kenttää, eikä aidasta saa tukea.

Simppeli tehtävä on loppujen lopuksi hyvin monipuolinen, sillä suorien linjojen ratsastamisen lisäksi silmukoilla tulee taivutettua molempiin suuntiin ja ratsastettua hevosta sisäpohkeen ympäri. Tehtävää voi vaikeuttaa lisäämällä ensimmäisten puomien jälkeen laukannoston, jolloin silmukat ja kavaletti ratsastetaan laukassa. 

Verryttelin Veikan normaaliin tapaan rennolla fiiliksellä keventäen suurilla ympyröillä ja ratsastaen laukkaa aktiiviseksi kevyessä istunnassa. Veikalle verryttelyssä on tärkeintä saada takaosa liikkeelle ja eteenpäinpyrkimys kohdilleen. Kun poni on vertynyt saatuaan liikkua avoimessa muodossa ja pidemmällä ohjalla, voi sitä lähteä vähitellen kokoamaan takajalkojen päälle ja pehmeälle kuolaintuntumalle.

Rennon verryttelyn jälkeen aloiteltiin työskentelyä puomeilla. Suorilla linjoilla ratsastin ravin tahtia tasaiseksi ja ponia suoraksi molempien pohkeiden väliin. Veikka nosteli kinttujaan kiitettävästi ja puomit ylittyivät ilman sen suurempaa suorittamista. Kyljistään poni oli hieman jäykkä, minkä vuoksi ympyröillä taivuttamiseen sai uhrata hieman enemmän ajatusta. Aktiivinen ravi säilyi kuitenkin puomien jälkeisillä volteilla hyvin.

Vaikeutettiin tehtävää lisäämällä ravipuomien väliin laukkasilmukat, kuten ylempänä olevaan ratapiirustukseen on merkitty. Ravipuomien jälkeen nostin laukan, pyrin säilyttämään silmukalla aktiivisen laukan ja taivuttamaan ponia rehellisesti sisäpohkeen ympäri ja suoristin ennen kavalettia. Kavaletilla laukat vaihtuivat näppärästi ja toisen laukkasilmukan jälkeen matkaa jatkettiin juuri sopivan aktiivisessa ravissa seuraaville ravipuomeille.

Puomi- ja kavalettityöskentelyn jatkoksi Moona kokosi meille vielä pystyesteen toisen puomisarjan paikalle. Koska tarkoituksena oli alunperinkin työskennellä puomeilla ja kavaleteilla, en ollut tehnyt kentälle varausta varsinaista hyppäämistä varten. Koska kentälle sattui meidän kanssa samaan aikaan toinenkin ratsukko treenaamaan, päädyin työskentelemään vain kahden hypyn tehtävällä. Halutessaan tehtävää voisi siis hypätä kolmella esteellä korvaamalla toisenkin puomisarjan pystyllä tai vaikka okserilla.

Esteharjoituksena tämä tehtävä toimii laukanvaihtojen harjoittelussa ja kääntämisessä. Veikan kanssa laukanvaihdot esteen päällä ovat haastavia, eikä vaihdot onnistu lähekään joka kerta, vaikka pyrin valmistelemaan vaihtoa ennen estettä ja asettamaan hypyssä. Tällä kertaa saatiin kuitenkin onnistuneita vaihtoja aikaiseksi ja tehtävän suorittaminen oli sujuvaa. Veikan kanssa on haasteena säilyttää silmukoilla aktiivinen laukka, mutta reippaammalla ja kuumuvalla hevosella silmukat toimivat hyvin jarruna esteiden välissä.

Näiden treenien jälkeen ollaankin puuhailtu vain koulukiemuroiden parissa, mutta lähiviikkoina olisi tarkoitus hypätä Veikan kanssa pitkästä aikaa kunnolla rataa, sillä kuun vaihteessa on tiedossa ensimmäiset estekilpailut tämän ponin kanssa. Treeneistä ja kisoista siis juttua tuonnempana!

6

Koekaniineina opetusharjoittelutunnilla

Lupauduin Winnien kanssa ratsukoksi opetusharjoittelutunnille tuttavalle, joka on aikeissa pyrkiä alan kouluun. Ajatuksena oli, että mahdollinen tuleva ratsastuksenohjaaja saa suunnitella tunnin rakenteen ja tehtävät niin, että ne palvelevat ratsukkoa. Oma valmentajani oli antanut meistä Winnien kanssa taustatietoja, joiden pohjalta tunti oli helpompi suunnitella. Tunnin aiheeksi valikoitui pohkeenväistöt ja vastalaukat, jotka ovat olleet työn alla viime aikoina.

Alkuverryttelynä tehtiin suurta lävistäjäkahdeksikkoa, jonka kaarilla sain keskittyä asettamiseen ja taivuttamiseen. Lävistäjillä aktivoitiin takajalkoja ratsastamalla reippaammin eteen. Winnie lähti hyvin pohkeesta eteenpäin, muttei tahtonut taipua rehellisesti kaarilla. Ratsastin kahdeksikon kaarien sisälle ylimääräisiä ympyröitä, joilla sain ulkolavan hallintaan ja koko ponin paremmin avuille. Viidentoista minuutin jumppailun jälkeen Winnie alkoi tuntua melko hyvältä.

Pohkeenväistöjen pariin siirryttiin pehmeästi; sain aloittaa väistöt käynnissä väistättämällä ponia uralta muutaman metrin matkan kohti kentän keskustaa. Onnistuneiden väistöaskeleiden jälkeen tehtiin suoristus ja palattiin pohkeenväistöllä takaisin uralle. Ensimmäisissä toistoissa Winnie vääntelehti ankeriaan lailla ja karkasi avuilta. Vauhtia entisestään hidastamalla saatiin kuitenkin hommaan jotain tolkkua ja päästiin pian jatkamaan tehtävää jo ravissa.

Vasemmalle Winnie väisti melko kivasti. Ristiastunta oli ok ja hetken työskentelyn jälkeen muotokin alkoi pyöristyä ja tuntuma keventyä. Takaisin uralle väistettäessä Winnie taas oli sitä mieltä, että tehtävä on vähintäänkin mahdoton. Tähän suuntaan tyydyttiin siis jotakuinkin suoraan poniin joka astuu takajaloillaan ristiin, eikä hevosen muodosta tarvinnut ottaa paineita.

Kun väistöjä oli hiottu kuntoon, verryteltiin hetki laukkaa pääty-ympyrällä. Etenkin vasempaan kierrokseen laukka oli ollut haasteellisempaa edellisinä viikkoina, mutta tällä kertaa se lähti pyörimään yllättävän nopeasti. Laukka tuntui verryttelyn jälkeen hyvältä ja tasapainoiselta.

Kun laukka oli saatu kuntoon, lisättiin pohkeenväistötehtävään vastalaukkaa. Pohkeenväistöä tehtiin uran sisäpuolelle noin viiden metrin matka, jonka jälkeen nostettiin vastalaukka. Nostot olivat hyviä ja helpon tuntuisia Winnielle. Ensimmäisillä kerroilla laukasta tehtiin siirtyminen raviin ennen kaarretta, mutta koska tehtävä sujui niin hyvin, jatkettiin vastalaukkaa kaarteen läpi. Oikeassa laukassa vastalaukka ei ollut ongelma, mutta vasen laukka tahtoi hyvin herkästi vaihtua ristilaukaksi.

Winnie on selkeästi vasemmasta kyljestään kireämpi, minkä vuoksi se ei oikealle päin vastalaukassa tahtoisi venyttää vasenta kylkeään. Tämän vuoksi etuosan laukka vaihtuu helposti. Tehtiin oikeaan kierrokseen, eli vasemman vastalaukan kierrokseen useita toistoja pyrkien tekemään tehtävästä Winnielle mahdollisimman helpon. Riittävällä tuella ja tarpeeksi hitaassa, mutta aktiivisessa laukassa Winnie onnistui suorittamaan kaarteen puhtaasti.

Pohkeenväistöjä ja vastalaukkaa yhdistävän tehtävän jälkeen Winnie tuntui ravissa super hyvältä. Poni liikkui aktiivisesti, käytti takaosaansa ja oli kädelle kevyt. Se ei kyseenalaistanut pyyntöjäni vaan vastasi apuihin kiitettävästi.

Meille suunnitellut tehtävät toimivat hyvin ja tarjosivat riittävästi haastetta. Aikataulullisesti tehtävät olivat juuri sopivan pituiset, sillä aikaa kului alku- ja loppuverryttelyineen aika tarkalleen tunti. Ponikaan ei päässyt väsähtämään liikaa ja päästiin lopettamaan hommat onnistumiseen. Itsekin sain taas ideoita itsenäiseen ratsastamiseen - on ihanaa kun joku toinen suunnittelee ja tarjoaa valmiiksi mietittyjä tehtäviä ratsastettavaksi!

2

Varusteurheiluksihan se meni - koulukilpailuraportti Ruskolta

Veikka raahattiin vasten tahtoaan koulukilpailuihin jo toisen kerran tänä vuonna. Odotettavat olosuhteet kilpailupäivälle olivat vähintäänkin huikaisevat; koko päiväksi oli luvattu taukoamatonta vesisadetta ja itse olin edellisenä päivänä juossut tappavat 10 kilometriä Tough Viking -kilpailussa. Aamulla varasin ylimääräisiä minuutteja aikatauluun, sillä epäilin, etten pääsisi edes sängystä ylös.

Päivä valkeni lopulta kuitenkin vain pilvisenä ja odotukset kohosivat vähitellen korkeammalle, kun totesin pystyväni kävelemään kipeistä lihaksista huolimatta. Kun Veikka oli puunattu ja letitetty kilpailukuosiin, ratsastin ponin puolentoista kilometrin matkan kilpailupaikalle kastumatta. Kilpailupäivä olisi voinut alkaa siis paljon huonomminkin!

Koska ratsastaisin Veikalla kaksi rataa, olin varautunut verryttelemään ponia melko kevyesti ensimmäiselle radalle, joka saisi itsessään toimia osana verryttelyä toista luokkaa varten. En ottanut paineita Veikan muodosta tai vetreydestä - kunhan nyt liikkuisi reippahasti eteenpäin. Ensimmäisessä luokassamme oli ratana Helppo C tutustumisluokan kouluohjelma, jonka olin päättänyt ratsastaa vain siksi, että Veikka pääsisi tutustumaan kilpailupaikkaan ennen helpon B:n rataa. Edellisissä kilpailuissa kun pisteitä söi Veikan jännittyneisyys katsomopäädyssä, jossa sitä oli mahdotonta ratsastaa rentona kulmiin saakka. 

Helppo C oli osaltamme tasaista kuraa alusta loppuun. Verryttelyn jälkeen siirryin maneesin päätyyn odottamaan lähtövuoroani ja jouduin jättämään raipan pois. Viidentoista minuutin odottelu ilman raippaa koitui kohtaloksi, eikä Veikka olisi omalla suoritusvuorollaan halunnut liikkua enää askeltakaan mihinkään suuntaan - ei edes kotiin päin. Puolivälissä rataa rauhoittelin itseäni ja puhaltelin ilmaa ulos ajatellen, että en ratsasta toista rataa tänään ollenkaan. Kunhan nyt tämän radan saisi vietyä lopputervehdykseen saakka, niin voisi painella kotiin häpeämään ja julkaista blogissa korkeintaan muutaman kuvan, joissa Veikka hämäävästi näyttää pätevältä varustuksensa vuoksi.

Vaikka Veikka liikkui hitaasti, pitkässä muodossa ja taipumatta milliäkään mihinkään suuntaan, oli suoritus kuitenkin hyvin tasainen. Yhdyin tuomarin loppukommentteihin täysin: "Tasainen rento suoritus. Laukka melko energistä, kaipaisin raviin ja käyntiin lisää energiaa. Muista asettaa/taivuttaa ympyröillä.". Jos radasta täytyy itse sanoa jotain positiivista, niin poni tosiaan oli ainakin rento. Prosentteja tästä radasta saatiin 62,5 %, mikä nyt ei ollut hävyttömän huono. Tällä tuloksella jäimme ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi.

Vaikka radan jälkeen harmitti vietävästi, en voinut kuitenkaan antaa itselleni lupaa antaa periksi ja lähteä luovuttajana kotiin. Hengähdystauon jälkeen suunnattiin Veikan kanssa siis takaisin verryttelyyn ja tehtiin vaadittavia korjauksia parhaamme mukaan, jotta kehtaisin viedä ponin tuomarin eteen toistamiseen. 

Vähitellen Veikkis alkoi heräillä ja hieman vertyäkkin. Mitään huippufiiliksiä poni ei tarjonnut, mutta nyt se oli jotenkuten ratsastettavissa kun lähdin suorittamaan rataa. Taipumisessa oli vielä paljon toivomisen varaa ja laukat eivät rullanneet samoin kuin hyvinä päivinä kotitreeneissä, mutta sentään Veikka kulki hetkittäin rentona ja pyöreänä niskastaan.

Eteenpäinpyrkimyksessä oli toivomisen varaa, mutta samanlaiseen epätoivoon en päässyt vajoamaan kuin edeltävällä radalla. Veikka suoritti melko täsmällisesti ja tasaisesti, vaikkakin pohkeenväistöt jäivät harmittavaisen puutteellisiksi. Ne kun olivat sujuneet kotona huomattavasti sujuvammin kuin mitä päästiin nyt tuomarille esittämään.

Lopputuloksena oli kuitenkin 60,7% ja maininta kiltistä ja tasaisesta ponista sekä siististä istunnasta, mikä lämmitti mieltä. Tavoitteet näissä kisoissa olikin saada yli 60 % tulos ja suorittaa radat rennommalla hevosella kuin edellisellä kerralla. Jospa seuraavissa kisoissa asetukset olisivat hieman paremmin kohdillaan, niin Veikka voisi suorittaa omalla tasollaan. Näissä kisoissa suurimmat onnistumiset olivat varusteurheilussa, sillä näyttihän Veikka nyt hirmuisen tyylikkäältä tummansinisessä kisalookissaan. Varusteurheilussa voi onneksi olla hyvä, vaikkei missään muussa onnistuisikaan!

Videoinnista kiitos Veikan taustajoukoille ja pätevistä kuvista aina yhtä luotettavalle hovikuvaajalle Maijulle!

1

Eroon paniikki-istunnasta

Esteet ovat lähes viikoittainen osa Winnien treenejä ja voinkin todeta olevani onnekas, kun saan jakaa estevuorot ponin omistajan kanssa. Koen päälajini olevan vahvasti kouluratsastus, mutta nautin ehdottomasti myös esteiden hyppäämisestä. Tavoitteena tällä kaudella olisikin suoriutua vielä muutamista kisoista naapuritallissa.

Edellisellä hyppykerralla kokosin simppelin neljän esteen tehtävän, josta sai aikaan helpon kahdeksan hypyn radan. Ajatuksena oli kiinnittää huomiota ratatempoisen laukan ylläpitämiseen ja ylävartalolla myötäämiseen - selkeimmät haasteet kun ovat olleet lyhyessä tai hitaassa laukassa ja tavassani jäädä hypyissä liian pystyyn varmistelemaan ponin tolpillaan pysymistä.

Verryttelyt aloitettiin hypäten kahdeksikolla ratapiirustuksen esteitä 2 ja 3. Kahdeksikon kaarilla oli hyvin aikaa ratsastaa laukan tempo tasaiseksi ja ennen esteitä jäi vielä hyvin aikaa suoristaa poni keskelle estettä. Laukka tuntui heti aktiiviselta ja Winnie eteni kivasti omalla moottorillaan. Kun laukka oli kunnossa, askeleet sopivat esteille hyvin ja hypyt olivat helppoja, minkä johdosta myös hyppyihin mukautuminen oli helppoa ja luonnollista. Istuntatreeninä parasta on juuri tällainen "aivot narikkaan" treeni, jossa ei tarvitse keskittyä liikaa tehtävän ratsastamiseen.

Verryttelyhyppyjen jälkeen hypättiin radan osia ja katsottiin kuntoon sarjaväli sekä suhteutettu väli. Sarjaväliä päädyttiin hieman pidentämään, sillä Winnie eteni niin reippaassa laukassa, että väli tuntui jäävän inan verran lyhyeksi.

Esteiden välien laskeminen ja ratsastaminen tämän tamman kanssa onkin usein varsinaista jännitysnäytelmää; mikäli poni ei etene (tai jännittävä kuski ei anna sen edetä) riittävästi, jäävät normaalit välit usein liian pitkiksi. Silloin ratsastaja saa pidättää henkeään ja tarrautua harjaan kiinni, kun Winnie tekee hassuja hyppyjä suoraan ilmaan tai vaihtoehtoisesti lähtee uhkarohkeasti hyppyyn todella kaukaa. Kun laukka taas pyörii niin kuin sen kuuluu, ei esteiden välien ratsastamisessa ole mitään ongelmaa. Lähtökohtaisesti Winnielle rakennetaankin "hieman pitkät välit", jotta me molemmat kuskit Maijun kanssa oppisimme ratsastamaan ponia rohkeammin eteen.

Kun palikat alkoivat olla kohdillaan ja radan osat sujuivat ongelmitta, ratsastin radan muutaman kerran läpi. Paikoin Winnie tuntui laukkaavan liiankin reippaasti, mutta todellisuudessa ulkopuolisen silmään meno olisi luultavimmin näyttänyt juuri sopivalta. Winnie oli tehtävistään innoissaan ja hyppäsi hyviä hyppyjä. Radan ratsastus oli sujuvaa ja tuntui yllättävän helpolta! Laukatkin vaihtuivat lähes joka kerta esteen päällä oikein ja itse en kokenut istuntapaniikkeja. Kehityssuunta näyttää siis juuri oikealta!

0