Mitä kuuluu, Wilma?

Viime viikot Wilman kanssa ovat sujuneet enemmän kuin hyvin. Alkaa tuntua siltä, että palaset loksahtelevat paikoilleen! Mikä ehkä tärkeintä, Wilma on alkanut vihdoin tasaantua ja rauhoittua. Onko se sitten kotiutunut, tullut tutuksi kanssani vai saanut vihdoin riittävän paljon ja tarpeeksi rasittavaa liikuntaa, vai kaikkea tätä yhdessä - en osaa sanoa. 

Seisoskelupäiviä Wilma ei ole saanut nyt pitkään aikaan ollenkaan, vaan se on joka päivä vähintäänkin käynyt käpsyttelemässä kentällä narun nokassa. Useamman kevyen päivän jälkeen se saattaa edelleen olla melko virkeä ratsastaessa, mutta jokin järki touhussa on säilynyt heti selkäännoususta saakka.

Ehkä suurin muutos Wilman ratsastettavuudessa on ollut pukittelun merkittävä vähentyminen. Onko poni sitten kesyyntynyt vai onko sen kunto kohentunut niin, ettei se koe ratsastajan pyyntöjä enää ylitsepääsemättömiksi, mutta joka tapauksessa pukit ovat enää melko harvinaista herkkua - ainakin Wilman mittapuulla. Pitkään kun sain iloita niistä ratsastuskerroista, joilla poni pukkasi vain kolmesti laukkatyöskentelyn aikana!

Kun pukittelu on vähentynyt, olemme päässeet tekemään entistä enemmän töitä laukassa. Ylpeänä voin kertoa, että poni tekee varsin päteviä laukannostoja jo suoraan käynnistä! Laukka alkaa olla jo aivan eri tavalla säädeltävääkin kuin vielä kuukausi sitten. Toki tekemistä on vielä paljon, mutta sentään edistysaskeleet ovat selvästi huomattavissa!

Treenirutiinit alkavat olla hyvin kohdallaan, mutta varusteet ovat vielä työn alla. Maastoiluun ja höntsäilypäivien vaihteluksi sain vihdoin aikaiseksi viritellä hackamoret sopiville säädöille Wilman päähän ja testilenkillä kuolaimettomat tuntuivat oikein hyviltä. Kuolaimen valinta sen sijaan on vielä työn alla; olen kokeillut ponin suuhun nyt sen mukana tullutta paksua kolmipalaa, kielentilallista muotoiltua kolmipalaa jonka sain lainaksi valmentajaltani sekä ohutta kolmipalabridongia, jota olen käyttänyt Winniellä kankien kanssa.

Wilma on treeneissä vaihtelevasti rauhaton suustaan. On päiviä, jolloin se pelaa kuolaimella ja heittää päätään todella herkästi ja on päiviä, jolloin se tukeutuu kuolaimeen melko tasaisesti. Jännittyneenä ja useamman kevyen päivän jälkeen tilanne on pahempi. Kun Wilma malttaa keskittyä työntekoon ja on rento, se on myös suustaan paljon rauhallisempi.

Tällä hetkellä kuolaimista paras on ollut ohut bridong, mikä viittaisi siihen, että paksumpi kuolain tuntuu suussa jollain tapaa epämiellyttävällä. Suu ei ole normaalia matalampi eikä kieli normaalia paksumpi, mutta voi olla, että herkkä pieni prinsessaponi on kovin herkkä myös kielestään. Kokeilulistalla on vielä suora muovikuolain, jonka jälkeen harkitsen joko ohuen sylinterkuolaimen tai beriksen kielentilallisen suoran kuolaimen tilaamista.

Samalla kun olen yrittänyt etsiä ponille sopivaa kuolainta, olen selaillut satulamarkkinoita yrittäen löytää Wilmalle sopivan koulusatulan. Päädyin hankkimaan edullisen Wintecin koulusatulan väliaikaissatulaksi, mutta viikkoa myöhemmin yllätin itseni ostamasta Batesin koulupenkkiä. Alunperin yritin löytää käytetyn Batesin, mutta molemmat markkinoilla olleet satulat ehtivät mennä kaupaksi ennen kuin ehdin apajille. Ehdin ostaa jo Wintecin, kun myytäväksi tulikin sopivan pituinen Bates, jota en tietenkään voinut jättää ostamatta. Mistä sitä tietää, koska seuraava tulisi taas kohtuu hintaan tarjolle!

Nyt toivon, että saadaan satulansovittajan kanssa muokattua Bates Wilman selkään sopivaksi. Meille on tulossa onneksi hyvin muokattava malli, johon saa vaihdettua etukaaren ja lisäksi satulaa voi muokata täytepaloilla sopivaksi. Nyt sormet ristiin, että satula on hyvä!

Nyt odotellaan siis satulaa, testaillaan kuolaimia ja treenataan niin itsenäisesti kuin kouluvalmennuksissakin. Alkaa tuntua siltä, että tämän ponin kanssa tulevasta kesästä saattaa tulla yksi maailman parhaista!