Vielä matkaa ammattimalliksi

Ystäväni Annika on vuosien aikana ikuistanut minulle rakkaita hevosia mitä ihanimpiin kuviin, kun olen saanut olla mukana hänen kuvaprojekteissaan. Kun Annika kuuli tulevasta omasta ponista ja näki kuvan pienestä tukkajumalasta, oli Wilma jo varattu malliksi.

© Annika Mäki

Annikan vierailu järjestyi yllättäen päivän varoitusajalla. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuvauksia lähdettiin toteuttamaan ilman selkeää ennakkosuunnitelmaa. Siistin ponin parhaani mukaan ja jäimme odottamaan, mitä kuvaaja Wilman varalle keksisi.

Hieman ennen Annikan saapumista alkoi sataa. Ei mitenkään aivan valtavasti, mutta tasaiseen tahtiin ja sen oloisesti, ettei sade välttämättä ihan heti loppuisi. Päädyttiin aloittamaan kuvaukset sisällä tallin oviaukossa, kun Wilma oli vielä kuiva. 

© Annika Mäki

Wilmalla on selkeästi puolensa ja puolensa mallina; se on ilmeikäs ja nätti kuin karkki, mutta myös hieman turhan aktiivinen. Moni muu hevonen olisi ollut helppo parkkeerata pönöttämään tallin ovelle, mutta Wilman kanssa osoittautui haasteelliseksi saada poni jäämään paikoilleen minun siirtyessä siitä kauemmas. Wilma kun ei ymmärtänyt, että nyt ei saa eikä kuulu kulkea taluttajan perässä!

© Annika Mäki

Kun oviaukosta oltiin saatu riittävästi toivotunlaisia kuvia, lähdettiin lähimetsään etsimään sopivaa kuvauspaikkaa. Kovin pitkälle ei tarvinnut kulkea, kun jo löytyi sopiva metsäpolku. Kuvaaminen olikin taas oma lukunsa! Wilma halusi syödä ja se halusi kulkea taas aivan kiinni kyljessäni. Kun otin askeleen sivuun, Wilma joko seurasi perässä tai vähintään käänsi rintamasuuntansa minua kohti tai sitten se käytti heti tilanteen hyväkseen ja hyökkäsi pureskelemaan kuusenoksia.

Annikalta vaadittiin salamannopeita reaktioita hyvien kuvien saamiseksi ja oletan, että kuvien jälkikäsittely on ollut myös melkoisen työlästä; en muista päässeeni puoltatoista metriä kauemmas ponista varmaan kertaakaan! Oletan, että minut on siis jouduttu käsittelemään pois lähes jokaisesta metsäkuvasta.

© Annika Mäki

© Annika Mäki

Seuraavia mallin töitä ajatellen olemme aloittaneet Wilman kanssa jo treenit. Työn alla on paikka- käsky, jolla toivon Wilman oppivan seisomaan pyynnöstä paikoillaan samalla, kun käsittelijä narun toisessa päässä voi hiipiä hevosesta kauemmas. Jo ensimmäiset treenit tuottivat tulosta ja pääsin useamman metrin päähän ponista ilman, että se otti askeltakaan minua kohti! 

Paikoillaan pysymisen lisäksi olen yhdistänyt paikka- käskyyn poseeraamisen. Olen käyttänyt kaikessa koulutuksessa apuna naksutinta, joka paikka- treeneissä toimii erityisen hyvin, kun käskyyn sisällytetään poseeraus. Naksauksen ja palkkion poni saa pysyttyään paikallaan ja nostaessaan päänsä   ylös korvat hörössä. Kukapa haluaisi kuvata laiskasti paikoillaan torkkuvaa ponia! 

© Annika Mäki

© Annika Mäki