Veikka lähti koekierrokselle trailerilla, kun meille tarjottiin kyytiä toisen ponin kanssa. Ruuna lastautui tallin pihassa kymmenessä minuutissa ja matkusti rauhaisasti hallille, jossa se käyttäytyi paremmin kuin olisin osannut ikinä odottaa; se kyttäili hieman nurkkia, mutta muuten keskittyi työntekoon ilman stressaamista tai pöllöilyjä. Kaiken kukkuraksi Veikka oli vieläpä varsin miellyttävä ratsastaa, vaikka edelliset viikot liikutus oli ollut hyvin kevyttä!
Kotiin päin lähdettäessä Veikka päättikin käyttää lastautumiseen yli puoli tuntia aikaa, sillä traileriin käveleminen ei vain enää huvittanutkaan. Poni kykeni niinkin monimutkaiseen laskutoimitukseen päässään, että totesi, ettei herkut olisi matkustamisen arvoisia. Lastauksesta selvittiin liinan avulla kuitenkin ilman pahaa mieltä tai hermostunutta ponia, joten nyt vain jatketaan koppitreenejä ennen seuraavaa reissua maneesille.
Winnien kanssa ei olla edes suunniteltu trailerilla matkustamista, vaan olemme suosiolla Maijun kanssa ratsataneet/taluttaneet ponia maneesille. Kävellen noin neljän kilometrin matka taittuu noin 50 minuutissa, pellon reunaa ravaillen kymmenisen minuuttia nopeammin. Maneesireissuun saa siis käytettyä kolme tuntia aikaa, mutta toistaiseksi tuntuu vielä siltä, että tuo aika on ihan käytettävissä kerran viikossa tai kahdessa.
Ensimmäisellä maneesikeikalla Winniekin yllätti käytöksellään positiivisesti; vaikka hallissa oli saapuessamme kaksi ponia (sattumalta meille ennestään tuttuja Kartanolta!), Winnie suhtautui uuteen paikkaan varsin leppoisasti. Olihan se hereillä ja tarkkaili ympäristöään, mutta pysyi hyvin kuulolla ja vastasi apuihin mukisematta. Winnienkin kohdalla sain yllättyä sen hyvästä ratsastettavuudesta, vaikka viimeaikaiset treenit ovat painottuneet maastoiluun.
Winnie pääsi maneesille myös hyppäämään ensimmäistä kertaa yli kolmeen kuukauteen. Aloiteltiin homma aivan pohjamudista hyppäämällä kolmea pikkuruista estettä helpoilla lähestymisillä.
Verryttelyssä Winnie liikkui kivasti ja rentona ravissa, mutta yllättäen protestoikin laukkaa jumiutumalla paikoilleen. Ilme ei kuitenkaan ollut verrattavissa ollenkaan kiukkuilmeeseen, joka ponilla oli sen reagoidessa vatsahaavaan. Laukkaverryttelyn ja muutamien hyppyjen jälkeen Winnien olemus muutui kuitenkin täysin ja se laukkasi reippaasti ja mielellään tehden hyviä hyppyjä esteille.
Kummallista käytöstä saattoi selittää edellisen päivän hieronta, joka saattoi aiheuttaa jäykkyyttä. Toki on myös mahdollista, että poni reagoi kipumuistista; edellisellä kerralla hyppääminen on varmasti tuntunut vatsahaavan vuoksi epämukavalta. Tärkeintä kuitenkin on, että ponin ratsastettavuus muuttui normaaliksi ja päästiin lopettamaan kevyt treeni hyvällä mielellä.
Matkalla takaisin kotiin Winnie tarjosikin taas reipasta ravia ja ehdotteli laukkaakin, joten ilmeisesti treeni ei ainakaan käynyt ponin kunnon päälle. Ehkei se aivan rapakuntoinen olekkaan, vaikka onkin kerryttänyt komean vatsan itselleen!
Tällä hetkellä meidän arki on säiden mukaan maastoilua ja pellolla treenaamista sekä satunnaisia maneesireissuja. Toivon, että talvikauden monipuolinen ja hieman kevyempi liikunta on niin Winnielle kuin Veikallekkin rikkautta, joka luo hyvän pohjan keväällä jatkuvalle kisoihin tähtäävälle treenille!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.