Vihdoin meilläkin alkaa olla lunta sen verran, että kentät ja pellot on varsin hyvässä ratsastuskunnossa! Lunta tuli ja meni jo kuukauden päivät, mutta säiden vaihtelun vuoksi kentät menivät vain jäähän. Tällä hetkellä lunta ja pakkasta on riittänyt sen verran, että Winnie ja Veikka ovat päässeet tekemään ihan täysipainoisia treenejä.
Nyt elellään oikeastaan talven parasta aikaa. Pakkasta on maltillisesti, lunta juuri sopivasti ja aurinkokin malttaa viipyä taivaalla jo hieman pidempään. Hyvällä tuurilla vielä työpäivän jälkeenkin ehtii tehdä maastolenkin ennen pimeän tuloa!
Viikonloppuna suunnattiin kaverin kanssa tallille jo aamupäivällä. Veikka joutui kunnolla töihin työstämään erityisesti laukkoja. Ravissa poni tuntui alusta asti varsin hyvältä; se liikkui mielellään rentona niskastaan ja taipui suhteellisen hyvin ilman suurempaa jumppailua. Vasemmalle se tuntui lievästi vinolta.
Laukassa puolierot tulivat kuitenkin vasta kunnolla näkyviin. Vasen laukka pyöri oikein kivasti alusta asti, mutta oikea tuntui lähinnä rautakangen vääntämiseltä. Veikka oli oikeassakin laukassa asettunut vasemmalle, jolloin oikealla ohjalla oli aivan liikaa painetta. Vastalaukoilla sain ponin suoristumaan niin, että sain tuen taas ulko-ohjalle myös oikeassa laukassa.
Kun oikea laukka saatiin kuosiin, oli paketti aikalailla hyvin kasassa. Veikka oli ravissakin todella tasainen ja myös melko kevyt edestä. Se vastasi apuihin kohtuullisen hyvin, mitä nyt jäi hieman hitaaksi takaa. Talven aikana takaosan hitaus on noussut esille monessa treenissä; niin väistöissä, lisäyksissä kuin siirtymisissäkin. Hyvällä valmistelulla kaikki tehtävät sujuvat kuitenkin hyvin, joten tiedossa on vain lisää takaosaa vahvistavaa jumppaa.
Veikka on kyllä läpi talven ollut positiivinen yllättäjä. Se on suorittanut super hienosti siihen nähden, että se on ollut hetkittäin hyvinkin kevyellä liikutuksella keliolosuhteiden vuoksi. Vapaa- ja kävelypäivienkin jälkeen Veikka on kuitenkin lähtenyt töihin mielellään ja ollut alusta asti todella miellyttävä ratsastaa!
Koska Veikan työnteko on ollut raskaudeltaan hyvin vaihtelevaa, poni on saanut pitää mammuttiturkkinsa. Kerran tai kaksi viikossa loimilla kuivattelu on lopulta pienempi vaiva kuin jokapäiväinen klipatun hevosen loimittaminen - Veikka kun saa ulkoilla nyt ilman loimea, mikäli taivaalta ei sada vettä.
Paksu karva saa ponin toki hikoilemaan jo pienestäkin työnteosta; viikonlopun koulutreeniä oli takana 15 minuutin alkuverryttelyn verran, kun Veikka näytti jo hyvin paljon rääkätyltä pieneltä ponilta. Hikoilusta huolimatta Veikka jaksoi kuitenkin työskennellä yllättävän hyvin koko 45 minuutin treenin, jonka jälkeen se saikin kuivatella turkkiaan loimen alla pitkillä loppukäynneillä.
Meillä jatketaan treenejä ja iloitaan hyvästä talvesta! Tällaisilla säillä ei tule edes ikävä maneesia. Sitäpaitsi aika tuntuu lentävän niin, että ihan huomaamattamme olemmekin pian jo keväässä. Ei kuitenkaan vielä haaveilla laidunkaudesta, vaan nautitaan hangista kun niitä vielä riittää!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.