Mihin jäätiin, mistä jatketaan?

Edellisestä kunnon estetreenistä on vierähtänyt aikaa. Viimeksi Winnien kanssa hypättiin rataa syyskuussa, eli yli kolme kuukautta sitten! Päästiin kuitenkin aloittamaan hyppääminen tauon jälkeen uudestaan ja seuraava estevaraus maneesille onkin jo tehty.

Seuraaviin treeneihin lähdetään vielä löysin rantein tekemään kevyttä jumppaa. Ponin kunto on tippunut jonkin verran syksystä ja toki rutiinia lähdetään rakentamaan uudestaan, mutta onneksi kolmessa kuukaudessa kaikki tehty työ ei kuitenkaan ole valunut hukkaan.

Viimeisissä estetreeneissä ennen taukoa hypättiin ensin erilaisia teknisiä tehtäviä ja lopuksi suhteellisen simppeliä rataa. Jumpattiin kavalettisarjalla ja säädeltiin laukkaa kaarevalla, vain kolmen askeleen tiellä kahden esteen välillä. Kun Winnie laukkasi riittävän aktiivisesti, mutta pidätteitä kuunnellen, se pysyi esteiden välissä terävänä ja suoritti tehtävän helposti. Kun laukka jäi löysäksi, vaikeutui tehtävä selkeästi.

Ensimmäiselle esteelle sisään terävässä laukassa ja hieman vinolla lähestymisellä niin, että tie seuraavalle esteelle tulee sujuvammaksi ja taittuu vain kolmella askeleella.

Hyvin valmisteltu hyppy ensimmäiselle esteelle ja hyvä ulkoapujen tuki tuo ponin helposti toiselle esteelle.

Kun vaihdettiin suuntaa kolmen askeleen kaarevalla linjalla, lähestyttiin porttiestettä ovesta pilkottavan auringonvalon suunnasta. Valo teki porttiin juovan, joka olikin yllättäen Winnien mielestä kovin jännittävä. Poni valmistautui kieltämään, mutta rohkeana kaverina päättikin lopulta kimmota esteestä yli viime hetkellä. Hissimäisesti yllättäen ylös ja alas suuntautuneeseen loikkaan oli haastava mukautua ja kämminkin hypyn oikein kunnolla; kippasin satulasta kaulalle laskeutuen koko ylävartaloni painolla vasemman ranteen päälle.

Hypyn jälkeen tuntui, että ranne otti vähän osumaa, mutta sellaista kipua ei tullut, ettenkö olisi pystynyt jatkamaan treenejä loppuun asti. Vasta tallissa ranne alkoi jomottaa. Viikon verran sinnittelin kylmähoidolla ennen kuin hakeuduin varmuudeksi näytille lääkärille. Lopulta magneettikuvista paljastui toisen ranneluun päästä luumustelma, joka voi kuuleman mukaan olla kipeä kiertoliikkeissä jopa neljä kuukautta!

Nyt tapaturmasta on aikaa kolmisen kuukautta, eikä ranne ole vieläkään täysin oireeton. Arjessa ja ratsastuksessa se ei kuitenkaan enää vaivaa, joten rauhassa odottelen ja uskon sen jatkavan hidasta paranemistaan vielä kuukauden päivät. Pienestä vahingosta koitui kuitenkin lopulta monen kuukauden riesa!

Hyppytreenit hoidettiin kuitenkin kunnialla loppuun ratatreenin merkeissä. Winnie tuntui hypätessä todella hyvältä; se imi esteille, laukkasi tasaisesti ( vaikkakin olisi saanut edetä ehkä vielä hieman enemmän) ja löysi ponnistuspaikat ongelmitta. Hypyt olivat tasaisia ja helppoja!

Laukatkin vaihtuivat näppärästi ja homma tuntui taas siltä, miltä sen pitäisi kilpailuissakin radalla tuntua. Olen luottavaisin mielin sen suhteen, että pääsemme pian taas jatkamaan tällä samalla vireellä estelomailun jälkeen!