Pakkanen nousee ponilla päähän

Talvi tuli ja talvi meni ainakin toistaiseksi. Muutaman päivän ajan maassa oli lunta ja valveutunut poniratsastaja osasi tottakai heti käyttää tilanteen hyväkseen! Winnie osasi myös ottaa harvinaisesta tapahtumasta ilon irti, kun sen silmien edessä aukeni loputtomasti peltoa. Poni oli niinkin innoissaan, että koko lysti loppui lyhyeen ponin hypättyä tasajaloin ilmaan ensimmäisten raviaskeleiden jälkeen.

Peltotreeniä edeltänyt vapaapäivä ei varmasti helpottanut asiaa, kuten ei nopeasti pakastunut ilmakaan. Villittelyenergiaa tuntui olevan niin paljon, etten halunnut jäädä ottamaan selvää siitä, monessako pukissa pysyisin kyydissä ja kuinka monta koikkaloikkaa saisin kokea ennen kuin tamma rauhoittuisi. Niinpä suunnattiin suosiolla kentälle, josta tuhma poni ei ainakaan pääsisi karkaamaan pitkälle, mikäli huonosti sattuisi.

Kentälläkin Winnie oli vielä virkeä, mutta kykeni kuitenkin tekemään töitä. Tamma sai ajateltavaa pohkeenväistöistä ja avotaivutuksista, jotka ovatkin lähteneet sujumaan yllättävän kivasti aktiivisella ja säännölisellä harjoittelulla.

Kun poni oli saanut suurimmat energiansa purettua ahkeralla aivotyöskentelyllä, alkoi jo raskas hanki tehdä vähitellen tehtävänsä. Eteenpäinpyrkimystä riitti, mutta ylimääräiseen loikkimiseen ja kyttäilyyn ei ollut enää energiaa. Ravi lähtikin rullaamaan kivasti! Winnie on viimeaikoina liikkunut muutenkin erityisen kivasti; se on jaksanut keskittyä työntekoon ja liikkunut mielellään ja rentona.

Erityisesti pohkeenväistöistä olen ollut ylpeä! Niitä on tahkottu enemmän kuin ahkerasti viime viikkojen aikana ja selkeää kehitystä on tapahtunut. Yhä harvemmin Winnie jännittyy niskastaan väistöjen aikana ja ristiaskeleet ovat olleet jopa niin sujuvia, että vihdoin myös siirtymiset käynnin ja ravin välillä väistön sisällä ovat onnistuneet.

Hankitreenissä Winnie oli sitä mieltä, että töitä oli tehty jo tarpeeksi siinä kohtaa kun ryhdyin pyytämään laukkaa. Laukka pyöri kivasti, mutta sen ylläpitämiseksi poni vaati hieman kannustamista. Tällä kertaa vähempikin määrä laukkaa riitti, sillä hanki oli tosiaan selkeästi maneesin pohjaa raskaampi alusta tehdä töitä.

Kun työskentelyä oli takana vajaa puoli tuntia, toimi Winnie jo erittäin kivasti! Se liikkui kevyestä pohkeesta eteenpäin, oli pehmeä suustaan ja käytti takaosaansa ja selkäänsä aktiivisesti. Ravissa tuntui siltä, että poni kuunteli pienimpiäkin apuja ja vain leijui eteenpäin.

Näin hyviin tunnelmiin oli ilo lopettaa hommat ja kiittää ponia reippaasta työskentelystä. Kunpa näitä fiiliksiä saataisiin yhä enemmän myös jatkossa ja tulevalla kilpailukaudella!