Herrasponin kolmen palkintosijan päivä

Kevään suunnitelmiin kuului ensimmäiset estekilpailut Veikan kanssa, mutta harmittavaisesti kilpailut siirtyivät juuri sille ainoalle kevään viikonlopulle, jolle oli jo erityisen tärkeää ohjelmaa. Kilpailut jäivät siis välistä, mutta vahinko päästiin korjaamaan vihdoin marraskuussa, jolloin lähitallilla järjestettiin 1-tason kilpailut pikkuluokkineen. Kyseessä oli halloweenin pukuratsastuskilpailut, mistä tämä aikuinen poniratsastaja oli salaa hieman innoissaan.

Jos ei muuta, niin ainakin oltiin valmiita koitokseen. Kesän ja syksyn aikana ehdin hypätä Veikalla useamman kerran ja opetella tuntemaan sitä paremmin esteillä. Siinä missä poni oli alkukeväästä vielä hyvin arka ja huolestunut hyppääjä, on se nyt näyttänyt innostuneen hommasta. Veikka on saanut itseluottamusta ja varmuutta hyppäämiseen, mikä näkyi myös kilpailusuorituksissa.

Sain kilpailla Veikalla kaksi luokkaa, joten ilmoittauduin 70 ja 80 luokkiin. Ajattelin, että ensimmäisestä radasta poni suoriutuisi tarvittaessa vaikka ravissa jännityksen iskiessä, ja jälkimmäisestä se suoriutuisi jo kunnialla, koska olisi jo ehtinyt ihmetellä esteitä. Veikan suorittamista helpotti sateinen sää, minkä vuoksi verryttely järjestettiin ryhmissä radalla. Poni pääsi siis puhisemaan maneesin nurkat läpi ja ihmettelemään radan esteitä oikein ajan kanssa.

Herrasmieheksi puettu Veikka ylitti koko tiiminsä ja tukijoukkojenkin odotukset - poni hyppäsi puhtaan perus- ja uusintaradan ja vieläpä eteni niin reipasta laukkaa, että sijoittui luokassa toiseksi! Koko rata alusta loppuun tuntui sujuvalta ja helpolta - Veikka laukkasi pohkeesta eteen ja teki varmoja hyppyjä. Riitti, että annoin riittävästi tilaa ja ohjasin esteeltä toiselle.

Koko tiimi jännitti niin kovasti, että kuvaajakin huomasi painaa rec -nappia vasta radan kolmannen esteen jälkeen. Muutama este siis puuttuu videolta, mutta sentään lähes koko rata saatiin taltioitua.

Toiselle radalle lähdettiin paljon odotettua paremmissa tunnelmissa. Veikka tuntui olevan hyvässä vireessä ja jopa nauttivan kilpailutilanteesta. Verryttelyssä otin vain muutaman hypyn varmistaakseni, ettei rimakauhu ollut saanut otetta ponista. 
Radalla homma rullasi lähes yhtä kivasti kuin edelliselläkin radalla. Tehtävä oli helppo, sillä rata oli molemmissa luokissa sama. Laukka olisi saanut olla hieman aktiivisempaa, sillä muutamalle esteelle Veikka ajautui liian juureen, vaikka yritin hypyttää ponia kauempaa. Voi olla, että Veikka oli edellisen radan jäljiltä jo hieman väsynyt, eikä sen vuoksi edennyt aivan yhtä helposti kuin ensimmäisellä radalla.

Vaikka laukassa jäikin toivomisen varaa, onnistui Veikka suorittamaan nämäkin esteet puhtaasti ja ihan kelpo ajassa. Lopulta päädyimme sijoittumaan neljänsiksi ja voittipa poni vielä luokassa parhaan puvun palkinnonkin. Ei ollenkaan huono saavutus ensimmäisistä yhteisistä kilpailuista, joissa poni hyppäsi elämänsä ensimmäisen 80 radan!