Rauhoittavista lisäravinteista apua kilpailusuorituksiin

Winnien yksi suurimmista ja samalla turhauttavimmista haasteista on ponin kilpailujännitys. Tamma suorittaa kotona treeneissä erittäin hyvin, mutta kilpailutilanteessa tilanne on aivan toinen. Esteillä etenemistä tasolta toiselle on hidastanut Winnien huono käytös; verryttelyt ovat olleet räjähdysherkkää hypähtelyä ja pukittelua sinne tänne. Radat sen sijaan ovat sujuneet pääosin kivasti, mutta huonon kilpailukäyttäytymisen vuoksi ei ole tehnyt mieli lähteä koettamaan onneaan isommille radoille, joilla vaaditaan teknisesti enemmän, eikä riitä, että pysyy jotenkuten kyydissä.

Kouluratsastuksen ollessa "päälajini" ja erityisen lähellä sydäntä, on ollut erityisen harmittavaa käydä koulukilpailuissa esittämässä ala-arvoisia suorituksia jännittyneellä, tikittävällä aikapommilla. Verryttelyt ovat koulupuolella sujuneet usein ilman suurempaa draamaa, vaikkakin monesti verryttely on jäänyt pintapuoliseksi sen vuoksi, ettei verryttelyalueella ole pystynyt laukkaamaan riittävästi. Winnie kun ei jännittyneenä siedä läheltä laukkaavia hevosia, vaan voi singahtaa lähes mihin tahansa ilmansuuntaan hermostuessaan. Kilpailijana ei voi ajatella vain omaa pärjäämistään, vaan myös kanssakilpailijoiden turvallisuus on otettava huomioon.

Kilpailukausi Winnien kanssa alkukeväästä pitkälle alkusyksyyn oli melko vaisu, mutta onnekseni muutaman viime kuukauden aikana naapuritallimme on järjestänyt kilpailuita oikein urakalla. Winnielle tarjoutui siis useita tilaisuuksia päästä harjoittelemaan kilpailutilanteita. Vuoden viimeiseen kilpailurykäykseen yhdistin oman pienen tutkimukseni rauhoittavien lisäravinteiden toiminnasta Winnien ruokinnassa.

Olin jo pitkään pohtinut rauhoittavan lisäravinteen lisäämistä Winnien ruokintaan ennen kilpailuja, mutten päässyt puusta pitkälle tutkiessani eri vaihtoehtoja netissä. Pääosin valmisteissa oli samoja vaikuttavia aineita ja hinnat korreloivat pitkälti pitoisuuksien kanssa. Käyttäjien kokemukset olivat hyvin vaihtelevia; toiselle toimii, toiselle ei. Yksi uskoo lumevaikutukseen, toinen syöttäisi mielummin pieniä kiviä ja kolmas vannoo ihmeaineen nimeen.

Lopulta tutkimukseni pääsi käyntiin, kun sain valmentajaltani vajaan pussin Vimital Focusia testattavaksi Winnielle. Tämän lisäravinteen vaikuttavia ainesosia ovat tiamiini, tryptofaani sekä magnesium. Jauhemaista seosta syötin Winnielle viiden päivän ajan ennen kilpailua tuplaten annoksen kahdeksi viimeiseksi päiväksi. Koko kuurin ajan Winnie käyttäytyi toivotulla tavalla; se hallitsi itsensä paremmin stressaavissa tilanteissa (ratsastukset maneesin ruuhka-aikana) ja tuntui keskittyvän paremmin.

Kilpailupäivän aamuna Winnie sai vielä aamupuuroonsa sekoitettuna puolikkaan tuubin Good As Goldin rauhoittavaa pastaa, jossa vaikuttavat aineet ovat samat kuin Vimitalin Focusissa. Pastaa suositellaan annettavan puoli tuubia kilpailua edeltävänä iltana ja toinen puolikas kilpailupäivän aamuna. Annoin Winnielle kuitenkin pienemmän annoksen, sillä se söi jo kuurina toista valmistetta.

Etenkin ryhmäverryttelyt ovat olleet Winnielle haastavia, joten päästiin heti testaamaan lisäravinteita tositilanteessa. Verryttelyn alusta asti Winnie tuntui erittäin hyvältä - tämän ponin kohdalla Good as Gold ja Focus ainakin toimivat juuri kuiten pitikin! Poni keskittyi ja oli rento, eikä kokenut tarvetta pukitella tai hypähdellä jännittyneesti toisten hevosten laukatessa ja tehdessä verryttelyhyppyjä. Uskalsin ratsastaa Winnietä muiden hevosten lähellä ilman pelkoa siitä, että aiheuttaisin muille vaaratilanteita tai joutuisin itse pitelemään harjasta kiinni tamman hypähdellessä.


Radalle pääsin lähtemään hyvillä mielin, sillä kerrankin pystyin keskittymään ratsastamiseen enemmän kuin jännittämiseen. Winnie oli hyvin kuulolla, eikä pyrkinyt kiireesti altani pois. Pääsin ratsastamaan sitä normaalia enemmän pohkeella, mikä vaikutti positiivisesti ponnistuspaikkojen löytämiseen.

Etenkin alkuradasta Winnie laukkasi vielä liian hitaasti, mutta loppua kohden suoritus parani meidän molempien osalta. Muutamien ensimmäisten esteiden ylimääräiset pikkuaskeleet jäivät harmittamaan, mutta toisaalta olo oli nyt turvallisempi, kun Winnie mielummin odotti, kuin lähti ryntäämään esteille aivan liian kaukaa. Winnie suoritti radan puhtaasti ja ansaitsi itselleen taas uuden punavalkoisen ruusukkeen.

Korkeammalle, meidän ensimmäiselle 90 cm radalle lähdin luottavaisin ja rohkein mielin. Kun poni toimi kivasti ja vastasi apuihin hyvin, eivät esteetkään tuntuneet kovin suurilta. Verryttelyssä hyppäsin vain yhden hypyn molempiin suuntiin ja säästelin ponia radalle, jolla pyrin korjaamaan edellisellä radalla tekemiäni virheitä. Rata oli molemmissa korkeuksissa sama, joten virheiden korjaamiseen oli entistä helpompi kiinnittää huomiota.

Ratsastin ponia heti alkuradasta asti reippaammin eteenpäin kuin edellisellä radalla, mikä toikin hommaan lisää sujuvuutta. Jatkoa ajatellen laukka saisi olla vielä aktiivisempaa, mutta tästäkin temmosta Winnie pystyi tekemään helppoja ja hyviä hyppyjä. Kakkosesteelle pyrin hypyttämään ponia hieman kauempaa, mutta yllättäen poni päätyikin ottamaan puolikkaan ylimääräisen askeleen, jonka vuoksi kävin tyylikkäästä lepäilemässä hetkisen kaulalla. Paketti saatiin kuitenkin taas kasaan hyvissä ajoin ennen seuraavaa estettä.

Sarjaesteeltä Winnie laskeutui väärässä laukassa, kun keskityin ratsastamaan riittävän pitkälle suoraan esteen jälkeen, enkä asettanut heti esteellä vasemmalle kohti viimeistä estettä. Laukkaa ravin kautta vaihtaessani Winnie totesi, että eiköhän tämä homma nyt ollut tässä ja kieltäytyi nostamasta uutta laukkaa. Poni protestoi pohkeita kyljissään vain ravistamalla päätään samalla, kun välimatka esteelle lyheni ja lyheni.

Päädyin ratsastamaan ylimääräisen ympyrän ja tekemään esteelle uuden lähestymisen, vaikka periaatteessa poni olisi varmasti päässyt okserista yli vaikka ravissakin. Oltiin kilpailuissa kuitenkin harjoittelemassa, joten mielummin tehtiin homma kunnolla kuin räpeltäen hieman nopeammassa ajassa.

Vaikka parannettavaa vielä jäikin, olin melko tyytyväinen näihin kilpailuihin ja ponin ensimmäiseen 90 sentin rataan. Kilpailuiden myötä nousi myös pieni toivo siitä, että rauhoittavien valmisteiden avuilla Winnien kanssa voisi jatkossa kilpailla kuten minkä tahansa hevosen kanssa.  Jotta Winnien seesteistä mielialaa näissä kisoissa ei voisi laittaa vain sattuman piikkiin, jatkoin pientä tieteellistä tutkimustani myös marras- ja joulukuun kilpailuissa. Marraskuun estekilpailuihin Winnie sai valmistautua samalla ruokavaliolla ja tulokset olivat jälleen toivotunlaisia. Winnie suoritti ongelmitta niin verryttelyt kuin radatkin ja itse ratsastajana sain taas keskittyä pitkästä aikaa ratsastamiseen jännittämisen sijaan. 
Joulukuun yhdistettyihin koulu- ja estekisoihin sen sijaan jätin rauhoittavat lisäravinteet antamatta, mikä näkyi Winnien käytöksessä yhtä selkeästi kuin rauhoittava vaikutuskin edellisissä kisoissa - poni oli taas oma itsensä ja hypähteli kouluverryttelyssä tasajalkaa ilmaan. Winnien kohdalla voitanee siis todeta, että rauhoittavat valmisteet toimivat toivotulla tavalla. Ensi kisakauteen haetaan boostia näistä valmisteista ja toivotaan yhä parempia kilpailutuloksia! 
Marras- ja joulukuun kilpailuista on tulossa omat videolliset raporttinsa. Tämän postauksen kisakuvista kuuluu kiitos Maijulle!