Kohti ääretöntä ja sen yli - boostia ensimmäiselle 90 radalle

Lokakuun lopulla kenttä oli vielä viimeisiä hetkiä siinä kunnossa, että sinne pystyi kokoamaan pienen esteradan. Hieman märkäähän tuolloinkin jo oli, mutta Winnie ei onneksi ole mikään hienohelma, vaan kykenee tekemään töitä, vaikka rapa vähän roiskuisikin. Kentällä hypätessä tilaa on selkeästi enemmän kuin maneesissa ja lisäksi treenistä räpsityt kuvat ovat selkeästi mielekkäämpää katsottavaa  blogissa kuin hallista epätoivoisesti kuvatut pimeät otokset, joten ehdottomasti halusin hyödyntää viimeiset mahdollisuudet hypätä juuri kentällä.

Tämän (jälleen kerran) itsenäisen treenin tavoitteena oli hakea varmuutta 90 sentin korkeudesta. Syksyn kilpailut 70-80 korkuisilla radoilla sujuivat niin hyvin, että korkeudet alkoivat tuntua helpoilta. Kun Winnien kilpailukäyttäytyminenkin samassa koheni, alkoi tuntua siltä, että olisimme valmiita kilpailemaan 90 radoilla.

Tehtävä jäljitteli melko hyvin 1-tason kilpailuratoja alle metrin korkeudella; suhteutettuja linjoja, helppoja ja melko pitkiä teitä ja sopivasti käännöksiä, joilla laukan pitäisi vaihtua. Sarjaeste jäi tästä tehtävästä puuttumaan, sillä kenttä oli kaikista mutaisin juuri siitä kohtaa, johon olin sarjan b-osaa suunnitellut. Tarkoituksessaan tämä neljästä esteestä rakentuva rata toimi mainiosti, vaikka sarja jäikin puuttumaan.

Winnie oli hieman hidas pohkeelle, mutta laukka pyöri kuitenkin ihan kiitettävästi. Jos en muuta ole kuluneen vuoden aikana oppinut, niin ainakin osaan jo vaatia Winnieltä aktiivisempaa laukkaa hypätessä! Aktiivisen ja etenevän laukan myötä hyppäämisestä on tullut helpompaa, kun askeleet ovat alkaneet sopia esteille yhä useammin ja hypyistä on tullut töksähtävien hissihyppyjen sijaan sulavampia.

Haasteena sen sijaan on ollut laukanvaihdot esteillä. Tälläkin treenikerralla tehtiin muutamia ylimääräisiä toistoja vain siksi, että ensiyrittämällä Winnie laskeutui yhdeltä tai useammalta esteeltä väärässä laukassa. Kun esteen päällä tapahtuu selvä käännös ja pääsen asettamaan ponia, se todennäköisesti laskeutuu alas halutussa laukassa. Sen sijaan kun esteellä pitäisi saada vaihdettua laukka, mutta samalla jatkaa alastulon jälkeen suoraan, ei vaihtaminen onnistukaan enää yhtä helposti.

Winnien kanssa on harjoiteltu vaihtoja hyvin maltillisesti ja oikeastaan vain esteiden päällä, sillä tamman toivotaan kilpailevan helppo A luokissa, joihin kuuluu lähes poikkeuksetta vastalaukkaa, muttei vaihtoja. On ollut siis fiksua vahvistaa vastalaukkaa ja kitkeä pois tahattomia vaihtoja. Kun nyt esteillä vaihdot olisivat toivottuja, ne eivät hyvän tasapainon omaavalta ponilta niin helposti irtoakaan.

Esteistuntanikin on vähitellen kokenut muutosta parempaan suuntaan, kun treeneissä ylävartalo myötää lähemmäs kaulaa ja jalatkin pysyvät paremmin omalla paikallaan, kun poni tekee teknisesti parempia hyppyjä. Istuntaani kilpailutilanteissa en halua edes kommentoida - en tiedä pääsenkö ikinä jännityksestä eroon siinä määrin, että kykenisin istumaan kilpailutilanteessa ponin selässä kuten kuuluu.

Tämän onnistuneen treenin myötä paineltiin viikkoa myöhemmin kilpailuihin, joissa hyppäsimme ponin ensimmäisen 90 sentin radan. Kisakuulumisia siis luvassa myöhemmin!