Mitä kuuluu Lexi?

Kesällä tutustuin ihastuttavaan pieneen eestinponiin Lexiin, jota olen edelleen silloin tällöin läpiratsastanut. Ponin yleisestä ratsastettavuudesta riippuen olen joko ratsastanut askellajit läpi tai hionut enemmän ongelmakohtia, kuten laukkaa. Hurmaava pikkuponi on ollut joka kerta yhtä mukavaa vaihtelua haflingereihin!

Edellisellä kerralla kiivetessäni Lexin kyytiin sain seurakseni Maijun kameransa kanssa. Ensin oli hoidettu Winnien liikutus ja kun tuli minun aika kiivetä satulaan, alkoi taivaalta tulla vettä. Pientä tihkusadetta uhmaten suunnattiin kuitenkin kentälle ja kun sade vähitellen yltyi, oli jo myöhäistä vikistä kastumisesta.

Tällä kertaa ratsastin Lexin, koska omistajalla oli menoa toisella paikkakunnalla. Poni oli tuntunut melko hyvältä ratsastaa, mutta laukassa oli ollut ongelmia - Lexi oli aikaisemmin viikolla vain päättänyt joitakin kertoja poistua pääty-ympyrältä toiseen päähän kenttää. Käynti ja ravi tuntuikin oikein miellyttäviltä, mutta laukassa Lexi kyllä ehdotti törkeästi niin suuntaa kuin vauhtiakin. Peräänannon löytäminen laukassa oli myös hieman hankalampaa kuin normaalisti.

Kun keskustelu laukassa oli käyty, oli pikku ruuna oikein miellyttävä ratsastaa. Laukka lähti pyörimään ja poni tuli siinäkin kuulolle. Aivan parhaimmillansa Lexi ei ollut, mutta tuntui hyvältä kuitenkin. Muutamien vastalaukkojen jälkeen ravi kulki erityisen mukavan tuntuisesti koko selän läpi.

Muutamien pohkeenväistöjen ja askeeleenpidennysten jälkeen lopeteltiin hommat ennen kuin ponin motivaatio lopahtaisi. Omistajalle jäi annettavaksi vain positiivista palautetta fiksusta ponista!

Kun hommat oli vihdoin saatu päätökseen, taukosi sadekin. Maijun toiveesta käveltiin loppukäynnit vielä lähimetsikössä, jossa ruskan värit olivat juuri parhaimmassa väriloistossaan. Tuloksena oli hurjan ihania kuvia Maijulta jälleen kerran!