Tällä viikolla Harri on saanut lomailla odotellessaan kengittäjää, mutta siitä huolimatta olen päässyt ratsastamaan oikein ahkerasti. On ollut ihan kiva käyttää tilaisuus hyödyksi ja ratsastaa hyvällä omallatunnolla muita hevosia ilman tunnontuskia siitä, että Harri pitäisi tottakai liikuttaa ensisijaisesti. Harri saa huomenna vihdoin kenkä-asiansa kuntoon ja päästään vielä treenailemaan viime silaukset ennen lauantain seurakilpailuita. Tässä viikon sisällä olenkin ehtinyt ratsastaa jo kuutta eri hevosta; Harria, Ebeniä, Aksua sekä kolmea blogissa tuntemattomampaa hevosta.
Sunnuntaina testailin tallikaverin nuorta ja vielä melko raakaa ja isokokoista ruunaa St. Lo:ta. Tuon ratsastuksen jälkeen sitä osasikin taas arvostaa hieman enemmän Harrin pientä ja tasaista liikettä etenkin ravissa! Oli kyllä mukava ratsastaa välillä isoliikkeisempääkin hevosta, koska tottahan toki haluan oppia istumaan myös hankalammissa liikkeissä rennosti ja hevosta häiritsemättä. Työtä on vielä tehtävänä, mutta kyllä minä liikkeeseen pääsin mukautumaan paljon paremmin kuin olisin päässyt vielä vaikkapa vuosi sitten. Hevosena Lo oli varsin mainio. Melko näppärä ja positiivinen kaveri, jolla nyt on vielä tasapainon ja lihaskunnon kanssa paljon tekemistä. Tästä tulee joskus vielä oikein hieno!
Ehdin taluttaa Lo:n puolimatkaan maneesista talliin, kun sain jo kutsun kavuta toisen ennestään minulle vieraan hevosen kyytiin. Omistajan sairastuttua lupauduin ratsastamaan hänen toisen ruunansa, vaativaa koulua kilpailevan Figaron. Melkoinen kokemus! Enpä olisi uskonut, että laukanvaihtojen ratsastaminen voisi olla niin helppoa ja keskiravi tuntua niin järkyttävän vaikealta istua.
Maanantaina olikin vuorossa rennompaa menoa, kun lähdettiin Moonan kanssa maastoilemaan. Harri sai jäädä löystyneen takakenkänsä kanssa talliin ja minä kiipesin hurmaavan kimon ruunan Kodan kyytiin. Kodaa olen ratsastellut tässä muutaman kuukauden aina silloin tällöin, pääasiassa maastoillen. Koda olikin Herra Ponin "isoveli", joten omistajansa kautta minulle tuttu hevonen jo ennestään. Tässä on taas yksi leppoisa ruuna, jonka kanssa on mukava touhuta!
Kuvista, videoinnista ja maastoseurasta kuuluu taas kiitos Moonalle! :)
9
Sunnuntaina testailin tallikaverin nuorta ja vielä melko raakaa ja isokokoista ruunaa St. Lo:ta. Tuon ratsastuksen jälkeen sitä osasikin taas arvostaa hieman enemmän Harrin pientä ja tasaista liikettä etenkin ravissa! Oli kyllä mukava ratsastaa välillä isoliikkeisempääkin hevosta, koska tottahan toki haluan oppia istumaan myös hankalammissa liikkeissä rennosti ja hevosta häiritsemättä. Työtä on vielä tehtävänä, mutta kyllä minä liikkeeseen pääsin mukautumaan paljon paremmin kuin olisin päässyt vielä vaikkapa vuosi sitten. Hevosena Lo oli varsin mainio. Melko näppärä ja positiivinen kaveri, jolla nyt on vielä tasapainon ja lihaskunnon kanssa paljon tekemistä. Tästä tulee joskus vielä oikein hieno!
Ehdin taluttaa Lo:n puolimatkaan maneesista talliin, kun sain jo kutsun kavuta toisen ennestään minulle vieraan hevosen kyytiin. Omistajan sairastuttua lupauduin ratsastamaan hänen toisen ruunansa, vaativaa koulua kilpailevan Figaron. Melkoinen kokemus! Enpä olisi uskonut, että laukanvaihtojen ratsastaminen voisi olla niin helppoa ja keskiravi tuntua niin järkyttävän vaikealta istua.
Fiksut maastoilijat käy potkimassa kakat sivuun! (Ja toivoo että hevoset jaksaisi pidättää tallille saakka...) |
Kuvista, videoinnista ja maastoseurasta kuuluu taas kiitos Moonalle! :)