Tänään oli pakkasta edelleen reilu kymmenen astetta, mikä sai aikaan huomattavaa sormien ja varpaiden jäätymistä. Kovien pakkasten takia Winnie on liikkunut vähän kevyemmin, kun kuskin takapuoli ei ole kestänyt ratsastaa ilman toppahousuja ja loimea takapuolensa alla. Nyt oli kuitenkin ryhdistäydyttävä, kun edellisestä hyppykerrasta oli aikaa jo melkein kaksi viikkoa.

Kuvailtiin päittäin vanhan tallikaverin kanssa. Moona tuli maneesille ensin kuvaamaan Winnien hyppelöitä, jonka jälkeen kävin kuvailemassa häntä vuokrahevosensa kanssa. Moonan kanssa ollaan vanhoja tuttuja Metsäkylän ajoilta. Aikoinaan oltiin jossain määrin toistemme vihamiehiä, kun kummatkin tykättiin Julitasta, haluttiin mennä sillä valmennustunneilla ja myös kilpailla esteillä. ;) Moonan blogiin pääset tutustumaan tästä.

Maneesiin väkerrettiin kolmen esteen sarja pitkälle sivulle. Innari, 1 laukka-askel ja okseri. Diagonaalille laitettiin toinen ihan perus pysty.

Verkkailin ponin läpi ravissa ja laukassa, jonka jälkeen suunnattiin sarjalle. Sain alkuun hävetä silmät päästäni, kun poni päätti hidastaa juuri ennen esteitä, sukeltaa niiden sekaan ja jatkaa sarjan läpi räpeltämällä ravin, laukan ja hyppyjensekaiseen tahtiin. Vähitellen alkoi kuitenkin onnistua paremmin ja Winnie hyppäsi tahdikkaasti sarjan läpi ja jatkoi siltä vielä alas oikeassa laukassa. Kun sarja alkoi sujua, otettiin mukaan vielä pystyeste. Pystyä koroteltiin pikkuhiljaa kun Winnie teki sille hyviä hyppyjä. Olin kovin tyytyväinen pieneen poniin, joka vielä puoli vuotta sitten hyppi räpeltäen yli ristikoista ensimmäistä kertaa elämässään. :) Lopuksi mitattiin vielä pysty mielenkiinnosta - Winnie olikin tehnyt uuden korkeusennätyksensä! Mittatikku näytti vähän vajaa 90 cm, kuitenkin enemmän kuin 85. ;)

Loppuverkat käytiin tekemässä pellolla ravaillen vähän sinne tänne. Olen niin iloinen siitä, kuinka varma Winniestä onkaan tullut! En olisi uskonut että joskus uskaltautuisin sen kanssa lumiselle pellolle ratsastamaan saatikka maastoilemaan sen kanssa kävelyteilläkin. Kesän suurin saavutushan oli uskaltautua tuon ponin selkään ilman satulaa! Poni on uudessa kodissaan niin elementissään, siitä on todellakin tullut sen parhaat puolet esiin. :)