keskiviikko 7. syyskuuta 2011

TOP 5 kamalimmat hetket Julin kanssa

Pitkään on blogissa keskitytty uusiin ja ajankohtaisiin juttuihin, joten vanhojen muistelu voisi tuoda pientä piristystä. Muistot on mielestäni elämässä tärkeintä, ne on ikuisia eikä niitä voi ikinä kukaan viedä pois. Parhaat muistot säilyvät samoin kuin huonoimmatkin, jos niitä ei hautaa pois mielestään. Itse tahdon muistaa niin hyvät kuin huonotkin päivät Julin kanssa. Huonojen muistaminen saa arvostamaan enemmän niitä hyviä päiviä ja mikäpä opettaakaan enemmän kuin virheiden tekeminen. Ajan kuluessa huonommatkin muistot pehmenevät ja jossain vaiheessa niille on helppo nauraa.

Mietin ei-niin-mukavia muistoja Julin kanssa ja mieleen nousi muutamia. Tässä postauksessa huonoja muistoja, seuraavassa parhaita :)

Yksi kamalimmista ja mieleenpainuvimmista epäonnistumisen kokemuksista Julin kanssa oli vuoden 2008 syksyn seurakoulukilpailut. Edellisenä keväänä oltiin osallistuttu ensimmäisiin koulukisoihin melko kehnolla esityksellä, joten tavoitteet oli vain vähän paremmassa ja hyväksytyssä suorituksessa. Verryttelyssä Juli liikkui ihan hyvin, mutta laukassa ryösti toiseen päähän verryttelyaluetta toisten hevosten luo. Radalle lähdin luottavaisin mielin, kun laukka oli noussut kuitenkin helposti ja poni kuunnellut muutenkin suhteellisen hyvin apuja. Maneesiin päästyä Juli liimasi kavionsa maahan ja liikkui kuin täi tervassa. Vuoroaan odottavat ratsukot odottelivat maneesin nurkissa ja Juli joko siirtyi käyntiin tai pysähtyi lähes joka kerta kun mentiin jonkin ratsukon ohi. Päätyyn oli määrä tehdä kaksi laukkaympyrää, mutta näiden ympyröiden aikana tuli toiseen suuntaan  vain tasan kolme askelta väärää laukkaa. Vasempaan kierrokseen laukka ei noussut ollenkaan, vaan poni pysähtyi tuomarin pöydän eteen ja kakkasi tyytyväisenä. Olin valmis lopettamaan radan kesken, mutta jollain ihmeellisellä päättäväisyydellä ratsastin radan loppuun itku kurkussa. Prosentteja radasta saatiin huimat 38.


Vuonna 2008 Juli alkoi yhtäkkiä käyttäytyä tunneilla todella kummallisesti. Se sai kummallisia pukkirodeokohtauksia, jolloin se saattoi yhtäkkiä lähteä pukkilaukassa toisesta päästä maneesia jonkin toisen hevosen luo. Tipuin kolmen viikon sisällä neljästi, mutta kiipesin aina takaisin selkään. Tuossa ajassa aloin kuitenkin jännittää ja pelätä, mikä johti siihen että seinä tuli vastaan. Viimeisimmän tippumisen jälkeen en enää uskaltanut laukata, en edes ravata. En uskaltanut pyytää enkä vaatia ponilta mitään, kun pelkäsin sen ryöstävän ja pukittavan taas. Lopetin ratsastustunnin kesken ensimmäistä (ja tähän mennessä viimeistä) kertaa elämässäni. Itkin taluttaessani ponia talliin, kun koin olevani luovuttaja ja luuseri. En halunnut pelätä ponia jota rakastin. Loppu kauden ratsastin Rölli-vuoniksella, kun Julita jossain vaiheessa vielä sairastui enkä saanut mahdollisuutta kerätä rohkeutta ja kiivetä takaisin selkään.

Talvesta 2008 asti Julitaa oltiin yritetty myydä pois. Sen piti lähteä vaellusponiksi lappiin, seuraponiksi jonnekkin, perheponiksi toiseen paikkaan, nuoren tytön poniksi jonnekkin.... Lopulta maaliskuun tienoilla 2009 sain kaverilta tekstiviestin "Sun ponis kävelee nyt koppiin. Lähtee 10 min.". Juli lähti Saloon ratsastuskoululle, enkä saanut edes hyvästellä sitä, kun matka tallille kesti 15 minuuttia. Elämä kaatui, koulu meni metsään, en nukkunut öisin enkä voinut käydä tallilla.  Julita teki kuitenkin onneksi selväksi kantansa asiaan, ja maastoutti lähes kaikki ratsastajat uudessa paikassa. Ratsastuskoululle poni ei jäisi, mutta muutama tyttö oli kiinnostunut ostamaan sen itselleen. Juli pukkasi nämäkin useaan otteeseen alas ja sai tappotuomion. Sitä ei haluttu takaisin Metsäkylään. Onneksi Salon tallin omistaja ei suostunut lopettamaan tervettä ponia ja se oli pakko hakea takaisin Turkuun, jossa se sai toistaiseksi jäädä henkiin. Muutaman kuukauden jälkeen se lähti lähes puoleksi vuodeksi "laidunseuraksi" jonnekin, kun käytös tuntiponina ei parantunut vieläkään.

Alkuvuodesta 2010 liikuttelin ponia aika paljon. Vuoden aikana olin saanut takaisin luottamuksen Juliin ja uskalsin ratsastaa sitä kunnolla pelkäämättä pukkeja tai putoamista. Kävin estetunnilla, jolla ratsastin pv-tamma Astalla. Lähes viikoittain kävin tunnin jälkeen liikuttamassa Julin maastossa. Yhden kerran jälkeen lähdin taas ponin kanssa maastoon vain kävelemään ilman satulaa. En tiedä mitä oikeastaan tapahtui, mutta Julita kääntyi aivan yhtäkkiä ympäri ja lähti täyttä kiitolaukkaa pukitellen talliin päin. Roikuin ponin kyljellä ja päätin päästää irti. Tipuin suoraan ponin jalkoihin ja näin kun sen maha viuhahti ylitseni. Takajaloillaan se kolhi käsiä ja jalkoja, muttei onneksi astunut päälle ainakaan koko painollaan, kun luita ei murtunut. Olin aivan mustelmilla ja suhde Juliin sai kovan kolauksen. Pelkäsin ja jännitin taas.

4 kommenttia

  1. Moi!
    Mites se siten lopeti sen pukkailun sun muun?
    Ei se enään sitä ole tehnyt.

    Mä menin tänään Julitalla Se oli tallissa, kun tulin sain sen ihan helposti kuntoon. Maneesiin ja selkään Juulita liikui suht kivasti eteempäin välillä yriti kyllä jähmätä mutta annoin pohkeita ja mäjäsin raipalla kyllä se siten meni. Laukatiin niin että tultiin peililtä radanpoikki keskeltä pohkeenväistö ikele tai vasemmalle ja uralta laukka takisin sinne peilille. Satuneesta syystä koitin päästä menemään vasemalle jos jostain syystä piti mennä oikealle Julita ei suostunut laukaamaan. Muuten meni aika kivasti pariin kertaan oli mennä hermo. Ensi viikkkolla mulla on siten Viki.

    Taru

    VastaaPoista
  2. Ilmeisesti Juli oli vaan niin kyllästynyt tuntityöhön että alkoi protestoida pukittelemalla. Yleensä pukittelu on ollut pahempaa talvella, eli saa nähdä mikä tilanne on taas parin kuukauden päästä. Selvästi positiivisesti on vaikuttanut sunnuntain ratsastukset, kun ollaan vain maastoiltu tai treenattu agia tai muuta tuntihommista poikkeavaa.

    VastaaPoista
  3. Ratsastin pari kertaa Julilla Salossa. TYKKÄSIN ! Suurimmaks osaks kaikil oli ongelmia saada se liikkumaan eikä se oikeestaa tehny mitää tyhmyyksii. mut sit ku noi tytöt rupes ratsastaa sil, tuli noi pukittelut, eikä ne tytöt kenen piti ostaa Juli pärjänny sil yhtää. Mut joo, toi salon tallin omistaja ei koskaan lopettais sellast hevost mikä on terve (:

    VastaaPoista
  4. Ai, kiva kuulla! :) Mä en tosiaan ihan varmaksi tiedä että missä järjestyksessä mitkäkin jutut siellä Salossa meni, kun kuulin vain joiltain ihmisiltä sillon että monet on ponilta tippunut.
    Ja tallin omistajaa arvostan tuon päätöksen vuoksi suuresti, kerroppa terkkuja jos Salossa vielä käyt ratsastamassa.. :)

    VastaaPoista

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat