Karvankasvatusta ja koulutreenejä

Syksy täällä Turussa on kääntynyt maineensa veroiseksi; viime viikot ovat olleet kovin harmaita ja sateisia. Lienee ihan ymmärrettävää, että viime aikoina emme ole Wilman kanssa saaneet erityisesti uutta kuvamateriaalia treeneistä, joita sateet tosin eivät ole hidastaneet. Ennen harmaan verhon laskeutumista Moona ehti kuitenkin käydä kuvaamassa meidän koulutreenejä!

Näissä muutaman viikon takaisissa kuvissa Wilman talvikarva ei ole vielä puhjennut kukkaan. Näkisittepä ponin nyt - jestas mikä turkki! Kun lämpötilat ovat vieläkin vuorokauden ympäri kymmenen asteen tienoilla, ei Wilman tarvitse kuin hölkätä hetki, kun se näyttää jo siltä, kuin olisi tehnyt parin tunnin äärettömän raskaan treenin.

Nyt kun osaisi ennustaa tulevan talven olosuhteita, niin tietäisi klipatakko vai ei. Jos nyt klippaan, talvesta tulee varmasti jäinen, jolloin hikiliikunta jää pois valikoimasta ja joudun aivan turhaan työllistämään muita Wilman loimittamisella. Jos taas nyt jätän klippaamatta, on kenttä varmasti koko talven läpi täydessä treenikunnossa ja joudunkin pelaamaan kuivatusloimien kanssa, kun poni hikoilee päivittäin jo pelkästä työnteon ajattelusta..

Toistaiseksi ainakin pidetään kiinni vaivalla kasvatetusta turkista ja jatketaan treenejä, kun olosuhteet vielä sallivat. Wilma onkin ollut erityisen hyvä ratsastaa viimeaikoina, vaikkakin osa energiasta tuntuu kuluneen talvikarvan kasvattamiseen. Wilma on saanut ylimääräisiä kevyempiä treenipäiviä ja hieman enemmän valkuaisrehua, joiden turvin poni on jaksanut ahertaa kunnolla muutamana päivänä viikossa.

Tottakai juuri sillä kerralla, kun Moona oli meitä kuvaamassa, Wilma oli erityisen haastava ja malttamaton. Se ei olisi malttanut rentoutua ollenkaan ja kiirehti pois avuilta pelaten samalla kuolaimella. Varsin onnistuneita kuvia saatiin kuitenkin, joten taisi Wilma hyviäkin pätkiä tehdä.

Viime viikkoina Wilma taas on alkanut tuntua yhä enemmän ja enemmän "normaalilta ponilta". Siis sellaiselta, joka lähtökohtaisesti vastaa apuihin ja tulee tasaiselle tuntumalle, kun ohjastuntuma on vakaa! Jotain kertonee kai sekin, että hevosista varsinaisesti mitään tietämätön äitinikin ohimennen kommentoi seuranneensa instagramvideoitani ja huomanneensa, "ettei sen ponin suu käy enää koko ajan, vaan se on niinkuin kuuluukin"!

Aina välillä herään muistelemaan, millainen Wilma oli ratsastaa vielä puoli vuotta sitten. Sen jälkeen fiilistelenkin kahta kauheammin niitä onnistuneita laukannostoja, väistöaskeleita ja suuria, voimakkaita raviaskeleita, joista ei ollut meidän ensimmäisinä kuukausina vielä tietoakaan! Samassa pienet haasteet ja virheet unohtuvatkin kokonaan, sillä ne ovat tässä kehityskaaressa aivan mitättömiä ja epäoleennaisia.

Koulupuolella pääsemme haastamaan itseämme ratsukkona tulevan viikon koulukilpailuissa, joissa ratsastan samat luokat kuin meidän ensimmäisissä koulukisoissa jokin aika sitten; Helppo C E.B. Specialissa tavoitteena on vain edellistä rennompi suoritus ja helppo B K.N. Special ohjelmassa suorempi, rennompi ja tasaisempi poni, joka toivottavasti rennompana kykenee suorittamaan lähempänä omaa taitotasoaan. Katsotaan, miten lähelle tavoitteita päästään!