Pätevä kisaponin alku

Wilma aloitti kilpauransa toukokuussa hyppäämällä lähitallin kisoissa puomiluokan ja 40 cm. Kesä kuitenkin kului vain treenatessa, sillä tuntui, ettei Wilma olisi ollut vielä valmis lähtemään kauemmas "oikeisiin kilpailuihin" harjoittelemaan kisakäyttäytymistä.

Kesän aikana saatiin rutiinia hyppäämiseen ja mikä tärkeintä, hiottua yhteistyötä ja luottamusta. Kun ilmoittauduin oman seuran pikkukisoihin, olin jo luottavainen sen suhteen, että saisin Wilman kannustettua selviämään kisapäivästä. Kotona ja maastoillessa Wilma oli jo pystynyt kokoamaan itsensä jännittävissä tilanteissa sen sijaan, että se olisi joka kerta lyönyt hanskoja tiskiin ja poistunut paikalta.

Osaamisensa puolesta Wilma olisi jo hyvin valmis 70 cm radoille, mutta reiluuden nimissä ponille saa toistaiseksi riittää itse kilpailutilanteesta selviäminen. Olisi epäreilua vaatia nyt suorittamista niin sietokyvyn kuin osaamisenkin ylärajoilla. Näinpä Wilma sai hypätä ristikkoluokan ja 50 cm; äärimmäisen helppo pikkuluokka alle, jotta poni varmasti suoriutuisi esteistä vaikka käynnissä ja jatkoksi vielä toinen pikkuluokka, jolla pääsisi suorittamaan uudestaan saman radan hieman itsevarmemmin.

Kisapäivänä lähdettiin liikkeelle ajoissa ja saavuttiin kisapaikalle ensimmäisinä. Wilman kannalta oli super hienoa, että saatiin purkaa se trailerista rauhassa ja tutustua vieraaseen paikkaan ennen muiden hevosten saapumista. Wilma ehti käyskennellä kisapaikalla hyvän tovin ennen seuraavien trailereiden saapumista, jolloin rauhallinen mielentila saatiin säilytettyä myös kisapäivän vähitellen käynnistyessä.

Verryttelykenttä oli tullut odotellessa tutuksi ja hevosmäärä ympärillä oli kasvanut kuin huomaamatta. Verryttelyyn suunnatessa allani oli mitä rennoin ja fiksuin pieni kisaponi! Wilma keskittyi omaan suorittamiseensa, oli hyvin avuilla ja käyttäytyi moitteettomasti koko verryttelyn ajan. Hitsi vie olin ylpeä!

Kun sua vähän jännittää, mutta yrität kätkeä sen hymyllä.

Verryttely tapahtui ulkokentällä, mutta itse radat hypättiin sisällä maneesissa. Ilmeisesti tämä oli Wilman ensimmäinen kerta maneesissa, mutta selvittiin kunnialla! Oviaukosta sisään kulkeminen oli jännittävää, peilit olivat jännittäviä ja katsomopääty se vasta hurja olikin, mutta Wilmalla pysyi yllättävän hyvin pakka kasassa. Katsomopäätyyn se ei olisi millään uskaltanut tulla, mutta kuskipa veti hihastaan "käytä avustajaa" -kortin ja huikkasi kisatiimistään taluttajan areenalle.

"Nyt ei pysty, liian hapokasta!"
"Henkilökuntaaaaaaa tulkaa auttamaan!"

Ristikkoluokka oli harjoituskilpailuluokka, jossa avustajan käyttö oli sallittua. Olin jo etukäteen niellyt ylpeyteni ja päättänyt, että hyvän harjoituksen ja kisakokemuksen luomiseksi olisin tarvittaessa valmis hyödyntämään mahdollisuutta käyttää avustajaa. Avustajahan ei olisi minulle, vaan hyvin kokemattomalle ponille! Saimme avustajalta vauhtia ensimmäiselle esteelle, mikä riittikin Wilmalle. Loppuradan se paineli tasaisen varmoin elkein ravissa ja laukassa.

Rata oli kokemattomalle ponille reilu, sillä esteet olivat pelkistettyjä ja rata simppeli. Ei siis erikoisesteitä tai pelottavia johteita, ainoastaan ihan tavallisia puomeja helpoilla lähestymisillä. Wilma suoritti radan puhtaasti ja ansaitsi itselleen kilpauransa ensimmäisen ruusukkeen! Arvostelumenetelmä oli armollinen A1.0, eli kaikki puhtaan radan suorittaneet olivat samanarvoisia.

50 cm radalle lähdettiin luottavaisin mielin. Wilma oli selkeästi sitä mieltä, että nämä nurkat on jo nähty, eikä ole syytä enää jännitellä turhia. Se paineli radan tasaisessa laukassa tehden hyviä hyppyjä ja vaihtaen laukatkin esteiden päällä. Uusintaradalla laitoin jo hieman pohjetta kiinni ja Wilma toimi kuin kone. Se kääntyi näppärästi, venytti laukka-askelta ja hyppäsi varmasti.

Lähdimme hakemaan kisakokemusta ja hyviä harjoitusratoja, mutta lopulta Wilma suorittikin niin pätevästi, että päätyi sijoittumaan 50 cm luokassa kolmanneksi! Puhtaalla radalla ja reippaalla uusinta-ajalla poni ylsi kolmen parhaan joukkoon ja lunasti paikkansa palkintojenjaossa. Kuskina en ollut varautunut ollenkaan palkintojenjaon mahdollisuuteen, joten en ollut vaivannut päätäni miettimällä miten Wilma tilanteesta selviäisi. Kunniakierroksella villettäminen villien ponien seassa jännitti ehkä enemmän kuin mikään muu kisapäivänä!  Onneksemme Wilma nappasi hillityn kolmannen sijan, joten saimme hyvän mahdollisuuden jäädä hidastelemaan kunniakierrokselle lähtöä ja antaa kunnon etumatkan muille sijoittuneille, jolloin Wilmalle ei jäänyt mahdollisuutta innostua kisailemaan nopeudesta tai pukkien määrästä. Palkintojenjaostakin siis selvittiin!