Sujuvuutta ja kontrollia esteille

Veikka ja Wilma pääsivät ahertamaan esteille kumpainenkin vuorollaan. Treenien suunnittelu oli helppoa, sillä molempien ponien olisi syytä harjoitella samoja asioita; kontrollia ja yleistä sujuvuutta esteiden välillä. Wilmalla haasteiden taustalla on vähäinen kokemus esteiltä, kun Veikalla taas painaa talven aikainen tekemättömyys ja rutiinin puute hyppäämisessä.

Veikka sai aloittaa treenit, jotta saisin koeajettua tehtävän varmemmalla ponilla ja haettua myös itselleni rutiinia. Wilman kanssa olisin ehkä itsevarmempi, kun olen jo kerran ylittänyt samat esteet suurempina onnistuneesti.

Veikka on ollut kevään estetreeneissä melkoinen kuumakalle. Ruuna on kerännyt kierroksia pikkuesteiltä sellaiseen malliin, että olen ihmetellyt, kuinka olen voinut tämän kaverin kanssa vielä syksyllä kilpailla 80-90 korkeudella hallitusti! 

Hyppääminen on ollut Veikan mielestä super kivaa, mutta samalla jännittävää. Poni imee esteille, hyppää kovaa ja korkealta, mutta vetää koko herneenpalon hengitysteihinsä, jos kaikki ei menekkään täydellisesti. Kun ponnistuspaikka ei osu tai takajalat kolahtavat puomiin, Veikka voi nähdä parhaaksi poistua paikalta ja rynnätä hirmuista haipakkaa eteenpäin. 

Lähtöjen varalta olen hypännyt babypelhamilla kahdella ohjalla; niin kauan kuin poni on hallinnassa, voin ratsastaa vain yhdellä ohjalla. Kuolaimen varteen kiinnitetty toinen ohja toimii hätäjarruna niissä tilanteissa, kun kaasu hirttää kiinni.

Veikan kanssa tärkeintä on juuri nyt saada esteille taas rutiinia. Kun hyppäämisestä tulee säännöllistä ja arkista, laskevat kierrokset samalla kun poni kerää itsevarmuutta esteille. Siihen saakka treenataan samankaltaisia tehtäviä kuin tällä treenikerralla; helppoja esteitä helpoilla ja pitkillä lähestymisillä niin, että ehdin saada ponin kontrolliin aina ennen seuraavaa estettä.

Ensimmäisenä tehtävänä hyppäsimme kahdeksikolla kahta pientä estettä, joilla Veikka rauhoittui kivasti ja pysyi hyvin kuulolla. Myöhemmin lisättiin tehtävään kolmen laukka-askeleen suhteutettu väli ja viimeisenä tehtävänä tultiin kaikkia esteitä lyhyenä ratana.

Veikan suoriuduttua treeneistään oli Wilman vuoro. Esteet laskettiin taas pikkuruisiksi ristikoiksi, joita olisi helppo lähestyä myös ravissa. Verrytellessä Wilma tuntui jo varsin hyvältä; se oli reipas, mutta hyvin kuulolla ja laukkasi aktiivista, mutta hallittua laukkaa pukittelematta. 

Wilma sai aloittaa samasta tehtävästä kuin Veikkakin, eli kahdesta esteestä kahdeksikolla. Ensimmäisillä kierroksilla ratsastin ponin esteille ravissa, mutta pian annoin Wilman jatkaa tehtävää laukassa. Hetkittäin Wilma oli turhan vikkelä, mutta tie esteeltä toiselle oli aina niin pitkä, että ehdin saada laukan rauhoitettua ja hallintaan ennen seuraavaa hyppyä. 

Laukat Wilma vaihtoi hienosti! Lähes poikkeuksetta poni laskeutui esteiltä aina oikeassa laukassa. Satunnaisesti laukkaa korjailtiin ravin kautta tai lähestyttiin seuraavaa estettä ravissa, jolloin hypystä saatiin alle taas oikea laukka.

Suhteutettu linja oli Wilmalle haastava; kaksi estettä peräkkäin ja vain kolmen askeleen päässä toisistaan kutsuivat Wilmaa kirmaamaan niiden yli TÄYSILLÄ! Suhteutetusta välistä tuli Wilmalle kontrollitehtävä, jossa ratsastin kahden esteen väliin ympyrän. Näin sain ponin vastaamaan pidätteisiin ja odottamaan. Useampien toistojen jälkeen Wilma malttoi odottaa jo niin hyvin, että pystyin ratsastamaan hallitusti suoran linjan esteeltä toiselle.

Wilmalle riitti kontrolliharjoitus suhteutetulla linjalla ja työskentely kahdeksikolla ja jätimme radan ratsastamisen vielä myöhempiin treeneihin. Seuraavaksi jatketaan harjoittelua linjoilla ja haetaan rauhallisuutta sarjaesteitä ajatellen. Seuraavien viikkojen puomi- ja kavalettitreeneissä keskitytään enemmän laukkaharjoituksiin!