Hei me treenataan!

Viime viikot ovat vierähtäneet Wilman kanssa ihan ennätysvauhdilla. Ollaan päästy vähitellen kiinni rutiineihin ja ihan treenaamisenkin makuun! Viikonloppuna sain pitkästä aikaa kavereita vierailemaan tallille, joten vihdoin sain myös tuoreita kuvia blogissa julkaistavaksi.

Ponin viikko-ohjelma on alkanut vähitellen muotoutua. Pari-kolme päivää viikossa treenataan koulua,  ainakin yhtenä päivänä maastoillaan, kerran viikossa mennään puomeja tai esteitä ja kerran tai kaksi puuhaillaan jotakin maastakäsin. Mikäli maltan pysytellä poissa tallilta, saa Wilma yhden vapaapäivän viikossa. Vapaata kaipaa kuitenkin enemmän omistaja kuin poni; järki pysyy Wilmalla sitä paremmin päässä, mitä tasaisemmin se liikkuu koko viikon läpi.

Kenttä on tällä hetkellä ihan priimakunnossa, joten ollaan päästy tekemään töitä ihan kunnolla. Wilma on päässyt vihdoin laukkaamaan säännöllisesti, mikä on näkynyt pukkien vähenemisenä. Vapaapäivän jälkeen poni pukittaa aivan varmasti ainakin kerran tai kaksi, mutta kunnon koulutreenin jälkeisenä päivänä olen muutaman kerran onnistunut ratsastamaan kaikki askellajit läpi ilman yhtäkään pukkia. Kyllä tämä selkeästi vähitellen kesyyntyy!

Viikonloppuna kiipesin Wilman kyytiin kahden rokotusvapaan jälkeen. Tehtiin töitä hyvin kevyesti vain käynnissä ja ravissa, vaikkei poni ole rokotuksiin kuumeillen reagoinutkaan. Ylimääräistä energiaa riitti selkeästi; alkukäyntejä poni ei olisi malttanut kävellä ollenkaan ja jännittävässä parkkipaikan päädyssä Wilma koki tarpeelliseksi hypähtää tasajaloin ilmaan ihan vain purkaakseen kierroksiaan.

Wilma on onneksi oikea mestari rauhoittumisessa. Saatuaan ravailla reippaasti pidemmällä ohjalla se tasaantuu muutamassa minuutissa miellyttäväksi ja rennoksi. Satulassa vallitsee kuitenkin ensimmäisten minuuttien ajan kauhun tasapaino; älä vaikuta liikaa ja yllytä ponia protestoimaan, äläkä jää killumaan kyytiin antaen liikaa vapautta villiintyä.

Etenkin vapaapäivien jälkeen keskittyminen on Wilmalle välillä kovin hankalaa. Käynnissä se ei malttaisi tehdä yhtikäs mitään, vaan protestoi kaikkia apuja kiskomalla ohjia, ravistelemalla villisti ja hymyilemällä koko maailmalle. Viikonloppuna käyntityöskentelyssä meinasi loppua usko kesken, kun pyysin Wilmalta uralla väistöaskeleita. Pidemmän ja periksiantamattoman tahkoamisen myötä poni antoi kuitenkin lopulta periksi ja malttoi keskittyä työskentelyyn niinkin hyvin, että saatiin aikaiseksi vallan mainioita väistöpätkiä!

Ravin ja laukan osalta Wilma on edistynyt huomattavasti parin viime viikon aikana. Poni jaksaa työskennellä yhä pidempiä pätkiä kantaen itsensä, minkä myötä etenkin ohjastuntuma on tasaantunut todella paljon. Toisinaan ponin kunto ja jaksaminen lopahtaa kuitenkin juuri ennen treenine suunniteltua lopetusta, jolloin Wilma valuu helposti kuolaimen taakse tai heittäytyy vieteriukoksi heilutellen päätään kaikkiin ilmansuuntiin. Kunto kasvaa kuitenkin päivä päivältä ja samalla Wilma alkaa muistuttaa yhä enemmän vakavasti otettavaa kouluponia.

Tällä hetkellä keskitymme taivutusten ja siirtymisten ratsastamiseen. Kunhan saadaan peruspalikat jotakuinkin kohdilleen, voidaan hankaloittaa tehtäviä ja ottaa mukaan sivuttaisliikkeitä ja enemmän tasapainoa vaativia harjoituksia. Nyt perusratsastus ja Wilman kestävyyskunto alkavat olla kuitenkin jo sen verran hyvällä mallilla, että olen sopinut meille ensimmäisen kouluvalmennuksen. Huisin jännittävää kuulla valmentajan tuomio tästä ponista!