Veikka korkkasi estekauden, joten seurattiin Wilman kanssa perässä hyödyntämään kentälle kannetut esteet. Wilma sai luvan kuitenkin työskennellä vain puomeilla - esteet koeajettaisiin vasta viikon kuluttua, kun poni olisi suorittanut rokotuksen jälkeisen kevyen jaksonsa ja sen jälkeen liikkunut useamman päivän niin reippaasti, että odotettavissa oleva pukkien määrä on vähentynyt merkittävästi. Raskaiden työskentelypäivien ja pukkien määrä kun on kääntäen verrannollinen; mitä enemmän töitä, sitä vähemmän pukkeja ja mitä vähemmän töitä, sitä enemmän pukkeja!
Edellisenä päivänä ennen puomitreenejä Wilma oli kahden vapaan jäljiltä melko rasittava ratsastaa; se ei olisi malttanut keskittyä eikä kävellä. Edellisen päivän liikutus oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja nyt poni malttoi kävellä alkukäynnit pitkin ohjin ja ravata alkuravitkin tasaisella tuntumalla kiirehtimättä erityisesti.
Melko pian siirryttiin jo keventelemään maapuomeille uralla ja toisesta päästä korotetuille puomeille lävistäjällä. Maapuomit Wilma suoritti näppärästi, mutta korotetut puomit olivat haastavat. Wilma oli selkeästi sitä mieltä, että ne kuuluu hypätä! Ensimmäisen puomin poni ylitti ravissa kuten kuuluukin, mutta seuraavat kaksi se ylitti laukan ja hypyn sekaisissa tunnelmissa. Ikään kuin poni olisi ajatellut ensimmäisen puomin olevan ponnistuspuomi.
Luulenpa, että estetolpat olivat osasyy tähän ponin hahmotusmokaan, sillä kavalettikorokkeiden kanssa korotetuissa ravipuomeissa ei ole ollut mitään ongelmaa. Toistojen myötä Wilma keksi kuitenkin kuinka asetella jalkansa puomien väliin ja selviytyä tehtävästä ravissa.
Koska Wilma tuntui niin leppoisan rauhalliselta ja hyvältä, innostuin koettelemaan onneani pienellä ristikolla. Poni saattaisi toimia todella kivasti kuten tähänkin saakka puomeilla tai sitten se saattaisi heittäytyä hulluksi päästessään hyppäämään. Minimoin riskit lähestymällä estettä ravissa, jolloin poni tuskin pukittaisi ainakaan ennen estettä.
Wilma ravaili ristikolle tasaisen varmasti ja jatkoi vielä matkaansakin ravissa. Muutaman toiston jälkeen uskaltauduin jo pyytämään laukkaa esteen päällä. Wilma ravaili ristikolle, hyppäsi ja laskeutui laukassa alas ja vieläpä jatkoi hallittua ja pyöreää laukkaa eteenpäin!
Poni vaikutti tykkäävän hommasta, mutta silti se malttoi pysyä hienosti kuulolla. Tämän kanssa hyppääminen ei välttämättä olekkaan niin extremeä kuin ehdin pelätä!
Koska pikkuruinen esteemme oli lävistäjällä, sitä lähestyttiin aina oikeasta kierroksesta ja alas laskeuduttiin vasemmassa laukassa. Jottei laukkaa olisi tullut tehtyä vain vasemmalle, otin laukkaa erikseen ympyrällä vielä oikealle. Totesin kuvaamassa olleelle Maijulle kerjääväni verta nenästäni laukkaamalla vielä näin onnistuneiden hyppy- ja puomitreenien päätteeksi ja olin aivan oikeassa; sain varsin komeaa pukkihöykytystä ensimmäisillä pätkillä!
Kahden sarjan jälkeen oli selkeästi kuitenkin pukit pukkailtu ja Wilma kykeni jatkamaan varsin hyvän tuntuista ja tasaista laukkaa ympyrällä. Tähän kuitenkin päädyttiin lopettamaan tämän päivän treenit, sillä huipullahan on hyvä lopettaa - sieltä kun ei ole tietä kuin alaspäin.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.