Pakkasen purema tuhma poni estevalmennuksessa

Veikalle kertyi hyppylomaa, kun maneesin pohjalle levitettiin valtava määrä kuitua. Kuidun sekoittuminen ja asettuminen vei aikaa, minkä vuoksi hyppäämisen omassa maneesissa sai unohtaa lähes pariksi kuukaudeksi. Tämän vuoksi jouduttiin lähtemään Veikkiksen kanssa kylmiltään Sten Kallasten tämän vuoden ensimmäiseen estevalmennukseen naapuritallille.

Valmennuspäivänä oli tolkuttoman kylmä. Pakkasta oli aamulla yli 10 astetta, mikä tuntui jäätävältä, kun pitkään lämpötilat olivat pyörineet plussan puolella. Reilun kilometrin kävelymatkaan valmistauduttiin kunnon toppavaatekerrastolla, mutta silti varpaita jo palelsi perille päästessä. Veikka sen sijaan vaikutti tyytyväiseltä paksussa mammuttikarvassaan.

Tiedä sitten johtuiko kovasta pakkasesta ja hyppylomasta vai mistä, mutta Veikka oli kovin virkeällä päällä. Alkuverryttelyt ravissa ja laukassa sujuivat moitteitta, mutta jo puomitehtävälle siirryttäessä alkoi poni kuumua. Muutamista ensimmäisistä kavalettihypyistä selvittiin vielä kunnialla, mutta pian Veikalla napsahti. Poni ampaisi kavaletilta täyteen laukkaan, eikä kuunnellut pidätteitä. Sama toistui muutaman kerran ja jouduin pysäyttämään tuhman ponin ulko-ohjalla päin seinää.

Tämä oli minulle täysin uutta käytöstä Veikalta. Ponin tuhmuustapa on ollut kyllä "lähdöt", mutta itse en ole joutunut niitä kokemaan. Esteillä Veikka on ollut tasaisen kiltti ja korkeintaan sujahtanut esteistä ohi, jos sitä on jännittänyt. Nyt poni kiikutti minua kuin märkää rättiä, vaikka yritin kaikin voimin pysäyttää sitä yhden ohjan käännöksellä.

Sain neuvoksi ratsastaa Veikkaa lyhyemmässä laukassa ja istuen hyvin pystyssä. Näin Veikka ei saanut vapautta venähtää pitkäksi ja etupainoiseksi ja sain sen pysymään paremmin hallinnassa. Kotitehtäväksi sain ratsastaa vahvemmalla kuolaimella siirtymisiä esteillä; siirtymisiä ja pysähdyksiä esteiden välissä niin, että hevonen ei pääse paahtamaan esteiden jälkeen. Kun ponin hallittavuus paranisi, voisi kuolaimen vaihtaa taas takaisin pehmeämpään. Paha tapa vain pitäisi saada kitkettyä pois mahdollisimman pian.

Hyppäsimme valmennuksessa kääntämiseen keskittyviä tehtävää melko pienillä korkeuksilla. Kun Veikka oli hieman rauhoittunut ja taas paremmin avuilla, sujui tehtävätkin kiitettävästi. Hieman harmitti, että oma varmuus kärsi Veikan lähtöjen myötä; en uskaltanut antaa ponin laukata riittävästi eteen ennen kaikkia hyppyjä, vaan jäin varmistelemaan ja lyhentämään ponia liikaakin.

Tehtävässä keskityttiin laukan säätelyyn ja täsmällisiin teihin. Maapuomien väliin tuli ratsastaa tasan kuusi askelta ja jatkaa tehtävää kolmelle kavaletille. Kuten viime valmennuksessakin, nyt taas synnättiin esteiden keskelle ratsastamista. Suoralla tiellä ponin tulisi olla suora ennen estettä ja myös sen jälkeen, enkä saisi oikaista teitä hyppäämällä vinoon tai esteen reunasta. Veikka suoriutui tehtävästä hyvin, kunhan malttoi hieman odottaa. Laukat vaihtuivat esteiden päällä ja hypyt olivat sujuvia. 

Valmennuksen lopuksi hypättiin vielä rataa, jossa työskentelyyn otetiin mukaan okserit. Ensimmäisellä yrityksellä Veikka otti radan ensimmäiseltä okserilta puomin alas ja pinkaisi siitä suuttuneena puoli kierrosta hallitsemattomasti maneesia ympäri. Toisella yrityksellä puomit pysyivät jo kannattimillaan ja Veikkakin pysyi housuissaan.

Sama rata tultiin vielä pienillä muutoksilla toisin päin ja päästiin lopettamaan tunti hyvillä mielin. Nyt siis vaihdetaan hetkellisesti estekuolain ja treenataan kontrollia kotona ennen seuraavaa valmennusta. Eiköhän tämä tästä, laitetaan pakkasen ja innostuksen piikkiin tämä kerta!

Kuvista ja videoinnista kiitos Moonalle!