Esteillä villipäivinä huumori on ollut vähissä niin minulla kuin ponin omistajalla Maijullakin. Esteet tuovat sen pienen lisän, jonka myötä ylimääräisiä pyrähdyksiä tai hypähdyksiä ei olekaan niin helppo sietää ja ohittaa laittamalla vain pohkeet tiukasti ponin kylkien ympärille. Noidankehä onkin valmis, kun poni huomaa kuskin jännittävän, eikä varsinaisesti toimi sitä helpottaakseen.
Meidän estetreenipäivissä on siis valtavia eroja. Jännäkakkapäivänä hypätään pieniä ja lyhyitä tehtäviä keskittyen hengittämään esteiden välissä ja huokaistaan helpotuksesta, kun treenistä selvittiin kunnialla. Hyvinä päivinä taas fiksu ja suoritukseen keskittyvä poni valaa itseluottamusta myös kuskiin ja luo taas toivoa siitä, että voidaan taas tälläkin kaudella selviytyä estekilpailuista.
Oma jännitykseni keskittyy onneksi esteiden välien ratsastamiseen, eikä niinkään hyppyihin. Takapuolessa kutittelee pieni pelko siitä, että Winnie lähtee käsistä tai pukittaa esteen jälkeen, eikä kuuntele pidätteitä ennen esteitä. Kun toistojen myötä poni treenin edetessä rauhoittuu ja tasoittuu, alkaa jännityksenikin hiipua vähitellen. Jännitys on myös hyvin päiväkohtaista ja tilannesidonnaista - kun Winnie toimii avuilla alkuverryttelystä saakka, ei hyppääminen jännitä laisinkaan. Kun taas tamma päättää hypähdellä jo alkuraveissa, ei jännitystä voi estää.
Kaikeksi onneksi tähänkin ongelmaan on saatu tuplaratkaisu. Hain Winnielle uuden pussin Vimital Focusia, jota poni saa syödä päivän- pari ennen estetreenejä, mikäli se on ollut ponimaisella tuulella. Rauhoittava jauhe on toiminut odotusten mukaisesti ja tasannut ponin pääkoppaa juuri sopivasti, jotta hyppääminen olisi kivaa meille molemmille osapuolille.
Rauhoittavien lisäksi apua saadaan jatkossa myös valmentajasta, sillä meille on Winnien kanssa vihdoin löytynyt estevalmentaja, joka pääsee käymään tallilla säännöllisesti ja jonka opetustyyli sopii niin minulle kuin ponillekin. Valmennusuutisia siis tulossa myöhemmin omassa postauksessaan!
Näillä eväillä jatketaan kohti kauden ensimmäisiä kilpailuita, joissa hypätään Winnien kanssa 80 ja 90 luokat jo muutaman viikon kuluttua. Kunhan ponin ja kuskin hermot pysyvät kasassa, voidaan toivoa yhtä sujuvia suorituksia kuin muutaman viikon takaisessa itsenäisessä treenissä, josta on pätkiä alla olevalla videolla.
Vau, sun esteistunta on lyhyessä ajassa parantunut hurjasti! Sain teiltä vinkin ottaa rauhoittavaa myös meidän aikapommin estekisoihin, on toiminut, kiitos vinkistä :)
VastaaPoistaKiitos! Istuntaan on varmasti vaikuttanut positiivisesti se, että olen päässyt nyt hyppäämään enemmän ja saanut sen myötä rutiinia hommaan. :) Kiva kuulla, että rauhoittavista on ollut teilläkin apua! Hevoset reagoi noihin valmisteisiin niin eri tavoin, ettei niistä välttämättä ole kaikille apua.
PoistaMe ollaan käytetty välillä ihan magnesiumia rauhottavana ja on toiminut ihan kohtuullisesti sekin :)
VastaaPoistaMagnesiumia on kokeiltu niin Veikalle kuin Winniellekin, eikä siitä ole ollut kummallakaan oikeastaan mitään hyötyä. Tosi yksilöllistä siis näiden lisäravinteiden vaikutus!
PoistaMilloinkohan pitäisi päästää vanhan hevonen ns. eläkkeelle esteistä, tarkoitan tässä ikää?
VastaaPoistaMun oma mielipide on, ettei pidä tuijottaa ikää, vaan hevosen kuntoa. Jos yli 20-vuotiaalla hevosella ei ole mitään vaivoja eikä kulumaa jaloissa, en näe mitään syytä lopettaa hyppäämistä. Sen sijaan 12-vuotiaalla nivelrikkohevosella ei tietenkään tulisi enää hypätä yhtään mitään.
PoistaEläinlääkäri on varmasti paras sanomaan, milloin esteiden hyppäämistä pitää vähentää tai lopettaa kokonaan. :)