Arki on harvoin erityisen kiinnostavaa, minkä vuoksi tavallisista läpiratsastuksista raportoimisen sijaan ainakin minun tulee helpommin venytettyä postausväliä. Vaikka bloggaaminen onkin minulle vain harrastus, tahdon kunnioittaa blogin seuraajia pyrkimällä tuottamaan laadukasta sisältöä. Itse en ainakaan jaksa lukea päivästä toiseen ympäripyöreitä kuvauksia siitä, kuinka nyt on kevennetty kahdeksikolla sinne ja tänne tai kuinka aamiaismurot maistuivat taas aivan yhtä puulta kuin joka ikinen aamu.
Bloggaajana en koe arkisia ratsastuksia kovin mielenkiintoiseksi, kun taas ratsastajana nautin niistä omalla tavallaan aivan erityisesti. Valmennuksissa pääsen oppimaan uutta ja viemään osaamistani äärirajoille. Kilpailuissa taas saan tilaisuuden esittää parasta osaamistani, mutta tavallisina arkipäivinä hevosen selkään kiivetessäni saan tehdä sitä tärkeää pohjatyötä, joka lopulta kehittää niin minua kuin ratsastamiani ponejakin kaikista eniten. Toisinaan on haastavaa vetää rajaa ratsastajan ja bloggaajan välille ja arvioida, onko arkisista treeneistä kirjoittaminen vaivan arvoista.
Valmennuksissa saan työkaluja arjessa toimimiseen, jotta voisin oppia ja kehittyä yhdessä ponien kanssa myös silloin, kun ratsastan yksin. Yhdenkään hevosen tai ratsastajan kehitys ei olisi kovin kummoista, jos oppimista tapahtuisi vain viikoittaisissa valmennuksissa. Kehittyminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja satoja, ellei tuhansia toistoja. Esimerkiksi Veikan kanssa se tarkoittaa lukemattomia askeleita avotaivutusta, lukemattomia laukannostoja ja loputtomasti siirtymisiä.
Muutama viikko takaperin Moona lähti kanssani tallille, kun ratsastin Veikan. Hyvin usein sovin kuvaustreffejä sellaisille päiville, joille olen suunnitellut jotakin "mielenkiintoista" tekemistä; rallittelua sänkipellolle, estetreenin tai vaikka kouluvalmennuksen. Tällä kertaa ohjelmassa oli kuitenkin aivan tavallista läpiratsastusta. Vastalaukkaa, avotaivutuksia, siirtymisiä ja paljon kaarevia uria.
Veikka toimi hirmu hyvin, paremmin kuin moneen moneen viikkoon! Tällä ratsastuskerralla oltiin taas aivan asian ytimessä: treenattiin arkisia asioita ja onnistuttiin niissä. Jälkeenpäin iski kuitenkin epävarmuus; kiinnostaako ulkopuolisia ne pienet ja tärkeät onnistumiset, vai onko itsenäisestä treenistä kirjoitettu postaus lopulta lukijalle pettymys?
Itse luen kyllä kaikenlaiset postaukset, yhtälailla nämä normitreenit kiinnostavat :) Hienon näköistä tuo sinun ja Veikan yhteistyö!
VastaaPoistaKiitos, kiva kuulla! Uskallan siis ehkä rohkeammin kirjoittaa useamminkin ihan tavallisista treeneistä. :)
PoistaMinua todellakin kiinnostaa nämä itsenäiset, arkiset treenit. Itse ratsastan vain itsenäisesti, joten kiinnostaahan nämä.
VastaaPoistaKun kerrot siitä, miten hevonen oli aluksi tällainen ja lopuksi tuollainen treeneissä, niin se on todella kiinnostavaa!:)
Kiva kuulla! Täytyykin pitää mielessä juuri tuo näkökulma, niin postaukset ehkä pysyvät mielenkiintoisina. :)
PoistaTämä ei liity treeneihin, mutta ne postaukset, joissa puhutaan esim. letityksestä ovat myös kivoja.
PoistaJa kuvapostaukset!
Molempia on tulossa vielä ennen joulua! :)
PoistaSaa näistäkin omaan ratsastukseen jotain irti! Ei minulla ole niin väliä, kirjoitatko "poni oli etupainoinen, mutta siirtymiä tekemällä takapääkin alkoi toimia" vai "valmentaja huomautti etupainoisuudesta ja teetti siirtymätehtäviä, ja johan alkoi takajalkatkin löytyä", sillä sama viesti molemmissa on. Pohdiskelu tai omien treenirutiinien esittely antaa myös vinkkejä omaan tekemiseen. Usein valmennuspostausten treenivinkit esim. Tehtävät ovat sellaisia, ettei niitä tekisi itsekään kuin valmentajan silmän alla, siksi itsenäiset reenit ovat kivoja :)
VastaaPoistaHei kiitos kommentista, kiva kuulla että itsenäisten treenien postauksestakin voi siis saada jotain irti! :) Ei siis karsita niitä pois!
Poista