Lupa tehdä virheitä

PMMP:n Oo siellä jossain mun -biisissä kysytään kuka päättää ketä saa onnistua. Toisinaan etenkin bloggaajana tulee ajateltua asiaa toisin päin; kuka päättää ketkä saa epäonnistua? Muistan pyöritelleeni samaa kysymystä mielessäni jo ratsastuskouluaikoina, jolloin arvostelu tapahtui kentän laidalla, eikä internetissä.

Tosiasiahan on, että harvoin oppimista tapahtuu ilman virheitä.  Virheist oppii ja kokemust karttuu räppäsi myös lapsuuteni idoli Pikku G. Tuntuu, että hevospiireissä teiniräppärin viisaus on kuitenkin jäänyt monelta sisäistämättä. Aivan liian moni on oikeuttanut itsensä arvostelemaan toisten toimintaa julkisesti, koska arvostelun kohde on päättänyt osallistua virallisiin kilpailuihin tai jakanut materiaalia omasta ratsastuksestaan blogissa tai muualla internetissä. Yleinen kärkäs mielipide on, että julkisesti esiintymällä antaa muille luvan arvosteluun.

Suomessa on sananvapaus, joka tarkoittaa muun muassa vapautta ilmaista mielipiteitä. Kunnianloukkaus sen sijaan on rikos, eikä liity sananvapauteen millään lailla. Sitten on myös maalaisjärki ja hyvät tavat, joihin laki ei ketään velvoita.

Bloggaajana olen vuosien saatossa joutunut ajattelemaan yhä enemmän ja enemmän sitä, millaista materiaalia uskallan julkaista blogissa. Joitain blogeja kritisoidaan niiden kiltokuvamaisuudesta. Lukijat arvostavat rehellistä ja monipuolista sisältöä, mutta sellaista jakaessa asettaa itsensä alttiiksi negatiiviselle palautteelle. Vaikka negatiivisiin kommentteihin on monen vuoden bloggausuran aikana tottunut, eivät ne silti hyvältä tunnu. Samalla herää kysymys, miksi negatiivisiin kommentteihin pitäisi edes tottua?

Arvostelun ja rakentavan palautteen ero on valtava. Tylyttävää arvostelua on kurja ja vaikea ottaa vastaan, kun taas rakentavaa palautetta ainakin itse arvostan niin bloggajana kuin ratsastajanakin. Toki palautteella on antajan lisäksi aina myös vastaanottaja, eivätkä kaikki ole tässä taiteenlajissa yhtä taitavia kumpanakaan osapuolena. Asiantuntijalta on myös helpompi ottaa vastaan palautetta - valmentajani osaa antaa rakentavaa palautetta paremmin ratsastuksestani kuin blogini sisällöstä, kun taas blogien lukijoilta toivon arvokasta palautetta blogistani. Valmentajan suon korjaavan ratsastustani kovasanaisestikin, mutta anonyymiltä kommentoijalta samaa palautetta en toivo saavani blogin kautta.

Oppimisen kannalta virheet ovat välttämättömiä. Ilokseni voin todeta tehneeni vuosien saatossa valtavasti virheitä niin bloggaajana kuin ratsastajanakin. Osan tekemistäni virheistä olen jakanut myös blogissa ja toivon, että uskaltaisin jakaa niitä myös jatkossa, sillä oppia voi myös toisten virheistä. Onnekseni olen saanutkin blogissa pääasiassa positiivisia ja rakentavia kommentteja, mikä on motivoinut jatkamaan bloggaamista näinkin pitkään. Toiveeni hevosharrastajille niin pelipaikoilla kuin internetissä onkin armollisuus harrastuskumppaneita kohtaan - kannustus vie yhteistä harrastustamme eteenpäin tehokkaammin kuin arvostelu ja negatiivisuus.

"En epäonnistunut. Löysin 2 000 keinoa, miten hehkulamppu ei syty. Tarvitsin vain yhden keinon saadakseni sen syttymään." - Thomas Edison 

Postauksen kuvat ovat tämän viikon kevyestä läpiratsastuksesta ennen seuraavan päivän valmennusta Veikan kanssa. Kuvat ovat pikkuserkkuni Jennin käsialaa.