Vihdoin pääsiäismaanantaina pääsin itsekin tervehtimään ponia. Siellä se hengaili tarhassa kahden ystävänsä kanssa ja näytti elämäänsä kovin tyytyväiseltä. Maalaiselämä on tehnyt tamman pääkopalle taas ihmeitä - kahden vapaapäivänkin jälkeen se on kuulemma malttanut lähteä rauhassa käyntimaastoon. Maastoon suunnattiin tänäänkin - sain vapauden valita ratsuni ja päädyin Winnieen. Kaatumisen jälkeen ei jännittänyt kiivetä tuon tamman selkään, sillä luotan siihen kyllä. Kaatuminen oli vain huonoa tuuria ja se olisi voinut sattua minkä tahansa hevosen kanssa. Hyppääminen on edelleen jännittävää, mutta Winnietä ei ole syytä jännittää.
Teimme Winnien ja Jipon kanssa vajaan tunnin käyntilenkin lähimetsissä ja hiekkateillä. Tällaisen lenkin jälkeen ei oman tallin kaupunkimaastoilua voi enää edes kutsua maastoiluksi! Lenkin aikana suurin vastaantulija taisi olla sorsa, joka lehahti pusikosta lentoon ja aiheutti reissun ainoan pienen säikähdyksen, johon Jippo taisi reagoida vielä Winnietä suuremmin. Eipä tarvinnut väistellä jalankulkijoita tai jännittää vastaan tulevia rekkoja!
Lenkin jälkeen sain lähteä hyvillä mielin kotiin. Ponista on helpompi olla erossa, kun tietää sen olevan aivan super onnellinen. Sitäpaitsi aika kuluu kuitenkin vikkelää - kohta on jo juhannus ja tuntuu siltä kuin poni ei olisi missään käynytkään.
Aivan ihana Winnie!💕
VastaaPoista