lauantai 6. toukokuuta 2017

Tynnyrin päällä on mukava istua

Viime viikolla Veikka sai läpiratsastuspäivänäni rennon sekoituksen työtä ja huvia. Laukkaradalla suoritetun alkuverryttelyn jälkeen siirryttiin kentälle jumppaamaan, mutta kiristävää nutturaa höllättiin jättämällä satula pois touhusta.

Veikan omistajat ovat kehuneet ponin pyöreää selkää ja mukavaa liikettä jo pitkään, mutta jostain syystä ilman satulaa ei ole vain tullut ratsastettua. En edes muista, koska viimeksi olisin jättänyt satulan talliin edes Winnien kanssa! Aikoinaan ratsastelin paljonkin ilman satulaa - esimerkiksi Harrin selässä taisi sen viimeisen puolen vuoden aikana olla satula alle kymmenen kertaa.



Ilman satulaa ratsastaessa koen pääseväni vaikuttamaan hevoseen istunnalla paremmin. Kun satula ei ole välissä, pääsee lähemmäs hevosta. Kääntöpuolena on kuitenkin istunnan heikkeneminen. Kun satulasta ei saa yhtään tukea, sitä lähtee ihan huomaamattaan tasapainottamaan istumista viemällä jalat eteen, kädet alas ja nojaamalla vielä taakse. Hetkittäin kun ratsastus tuntuu helpolta, on nätisti istuminenkin helppoa. Kun taas eteen tulee ongelma, tulee istumisesta aivan mahdotonta.

Veikka oli kuulemma ollut edellisenä päivänä vahva oikealta ja sama meno jatkui, kun itse kiipesin selkään. Ilmeisesti syypää oli taas oikea lapa, joka tuntuu jumiutuvan helposti. Väistöt olivat työn ja tuskan takana ja muutenkin Veikka tuntui hieman pökkelöltä. Korjattiin tuntemusta ahkeralla taivuttelulla ja siirtymisillä.





Etenkin laukkasiirtymisten myötä Veikan ratsastettavuus parani kiitettävästi. Lyhyitä pätkiä ravia ja laukkaa sekä joitakin pysähdyksiä pakottivat ponin töihin ja siirtämään painoaan takaosalle. Vähitellen poni hyväksyi tuen vasemmalla ohjalla niin, että oikeasta saattoi päästää kokonaan irti ilman, että hevosen muoto muuttui.

Intensiivisen, mutta lyhyehkön työskentelyn jälkeen ravi alkoi tuntua jo melko hyvältä! Muoto jäi vielä avoimeksi ja niska alas, mutta fiilis oli jo aivan erilainen kuin työskentelyn alussa. Tästä kun lähdetään jatkamaan työskentelyä ryhdin parantamiseksi, niin hyvä tulee!

Kuvista taas kerran iso kiitos kuuluu Moonalle!






Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat