Ylle on toisaalta vanha tuttu, sillä olen saanut seurailla sen elämää jo useamman vuoden vierestä. Muutaman hassun kerran olen tammalla ratsastanutkin, mutta varsinaisesti ratsastuksen suhteen hevonen on ollut ihan uusi tuttavuus. Muutamassa päivässä ehdin lähinnä huomata asioita, jotka teen Yllen kanssa väärin, mutta onnistumisen kokemuksiakin onneksi riitti.
Ystäväni Siru tuli yhtenä Ylle- päivänä tallille vaihtamaan kuulumisia ja kuvasi samassa epäoivoista räpellystäni tuon hevosen kanssa. Tuskan hiki ja turhautumisen kyyneleet eivät olleet kaukana hevosen juostessa kilometrin pitkänä ja maaten koko painollaan toiselle ohjalle, mutta sinnikkäällä työnteolla sain lopulta itseni kasaan ja sitä myötä myös hevosen. Ei mitään huippuhetkiä, mutta lopulta sentään rento ja kevyt hevonen joka oli tasaisesti molemmilla ohjilla!
Taidan toitottaa samaa asiaa joka kerta kun ratsastan oikean kokoisilla hevosilla, mutta tuo vaihtelu tekee minulle ja istunnalleni kyllä hyvää. Olen tuudittautunut turvalliseen hyvänolontunteeseen kun puksuttelen menemään pienillä ja pehmeäliikkeisillä poneilla ja yhtäkkiä olenkin aivan pulassa, kun pitäisi ratsastaa hevosen kokoista eläintä. Muutaman päivän hevosputkessa hommat alkavat jo vähän helpottua!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.