Lainahaflinger on kelpo haflinger

Poniratsastaja on ollut taas vauhdissa ja ratsastanut ahkerasti eri poneja. Jokin aika sitten esittelin blogissa Veikan, Aksu-haflingerin seuraajan ja pikkuveljen. Veikkaa ehdin käydä testailemassa toistamiseenkin ennen kuin sainkin jo toimia sen sijaisäitinä muutaman päivän ajan.

Veikka on varsin mukava lisä haflingerkokoelmaani. Aksu ja Winnie olivat kovin erilaiset ratsastaa, vaikkakin esteillä hyppy oli jokseenkin samankaltainen. Veikka sen sijaan ei toisaalta muistuta kumpaakaan, mutta toisaalta taas kumpaakin kuitenkin vähäsen. Kolme kovin erilaista haffia, mutta kaikki omalla tavallaan aivan ihania ratsastaa. Tällä otannalla voimme todeta haflingerin oikein päteväksi poniroduksi!

Toisella testikerralla poniratsastajan itsetunto koki kolauksen, kun poni ei toiminutkaan ihan niin kivasti kuin ensimmäisellä kerralla. Itsetunnon rippeet tuli kerättyä kasaan jälkeenpäin muistuttelemalla itselle, että ensimmäisellä kerralla poni oli jo verrytelty kun kiipesin sen selkään. Enemmän töitä ja hikeä, mutta ihan kelpo askeleita lopulta kuitenkin! 

Onni on lapsen omistama poni (totesi kerran ponin omistajan äiti) - häpeilemättä saa ratsastaa vaaleanpunaisissa varusteista ja syyttää niistä lasta, vaikka varusteet todellisuudessa miellyttävät omaa silmää aivan vietävästi. Ei tarvitse myöntää, että tykkää!

Veikka syttyy ja lämpenee tasaisen työskentelyyn hitaasti ja kaipaa jumppaa ja verryttelyä pidemmän kaavan mukaan. Pitkään olo on kuin tuntiratsastajalla joka puksuttaa pitkin ohjin menemään kangen tapaan notkella hevosella, mutta lopulta yhden kierroksen aikana se jokin napsahdus vain tapahtuu ja poni muuttuu kuin aivan toiseksi. Tuohon moodiin kun päästään, niin on hymy herkässä! Yhtäkkiä takajalkoja saakin ratsastaa enemmän alle ja liikkeeseen tulee lennokkuutta. Ohjastuntuma kevenee samalla kun hevonen vakautuu edestä.

Ratsailla 15 min

Ratsailla 25 min

Ratsailla 30 min

Kun ollaan päästy oikeaan työnteon fiilikseen, ei millään malttaisi lopettaa. Temputkin alkaa onnistua kun takaosa on mukana töissä ja poni väläyttelee hyviä pätkiä niin vastalaukkaa, sulkutaivutusta kuin keskiraviakin. Pätevä ja kovin kiehtova ruuna!

Tällaisten onnistumisen fiilisten jälkeen sitä miettii mihin tuostakin ponista vielä on! Veikka on ehdottomasti niitä hevosia, jotka palkitsevat hyvin tehdystä työstä. Kun hommat alkaa sujua, voi olla varma, että on tehnyt jotain oikein!

Päivän lempparikuva! Ensimmäisistä kuvista iso kiitos Ilonalle ja jälkimmäinen ponihovikuvaajalle Maijulle!