Ongelmien ratkomista // Ville Vaurion heinäkuun valmennus

Miten sitä tulikin kuviteltua, että lomalla olisi aikaa päivitellä blogia ahkerasti, muokata kuvia ja tehtailla videoita. Ratsastamiseen ja kuvaamiseen kyllä oli aikaa, mutta lopulta tulikin nautittua kesästä niin ahkerasti, ettei kaikki kuvat ja videot ehtineet kuitenkaan blogiin saakka aivan aikataulussa. Onpahan ainakin materiaalia julkaistavaksi näin loppukesän sadepäivinä!

Heinäkuun puolivälin paikkeilla oli taas Ville Vaurion kouluvalmennuksen vuoro. Minä ihan innolla odotin valmennusta, että päästään näyttämään miten ollaan ponin kanssa taas menty eteenpäin. Ratsastus oli viimeaikoina tuntunut helpolta ja kevyeltä ja MiniWinnie oli suorittanut mukavasti niin väistöt kuin vastalaukatkin. Alkuratsastuksen jäykkyys ja jäkityskin olivat jääneet unholaan!

Eikös vaan valmennuspäivänä poni tuntunutkin hankalammalta kuin pitkään pitkään aikaan. Allani oli pikkuruinen rautakanki, joka kieltäytyi hyväksymästä kuolaintuntumaa ja nyppi päätään vähintäänkin ärsyttävästi. Kun kuolaintuntuma hetkellisesti löytyi, valui ohjalle painoa ainakin kaksisataa kiloa. Turhautuminen meinasi iskeä oikein vain tosissaan jo ensimmäisen vartin aikana.

Kuvittelin että päästäisiin fiilistelemään hyvin liikkuvaa ponia ja tekemään uusia kivoja tehtäviä, mutta päädyttiinkin työstämään ihan vain perus askellajeja. Taivuteltiin volteilla ja kulmissa, yritettiin päästä välillä irrottamaan kunnolla sisäohjasta. Siirtymisillä haettiin aktiivisuutta ja takaosalle työntöä. Ongelman tuntuessa etuosassa ratkaistiin sitä työstämällä takaosaa. Pääty-ympyröillä saatiin apua juoksutusraipasta, jonka pelkällä läsnäololla saatiin oam työni satulassa monin verroin helpommaksi. Kun jatkuvasti ei tarvinnut keskittyä eteenpäin ratsastamiseen, pääsin käyttämään enemmän istuntaa ja vähitellen poni tulikin edestä tasaisemmaksi ja kevyemmäksi.

Hankalinta minulle on ollut hyväksyä ajatus siitä, ettei vasemmalle ohjalle raskasta ponia korjata vasemmalla ohjalla. Luonnollisesti tulee kiinnitettyä huomiota vain ongelmakohtaan, vaikka todellisuudessa ongelmaa tulisikin lähestyä toista kautta; tässä tilanteessa ratsastamalla takaosaa alle ja tuntumaa oikealle ohjalle. Tämänkaltaisten ongelmien ratkaisemiseksi olen saanut Villen valmennuksista hyviä konkreettisia neuvoja!

Toki olisi ollut ihanaa fiilistellä hyvin sujuvia juttuja, mutta tämä tunti oli kaikessa tylsyydessään ehdottoman hyödyllinen ja ennenkaikkea tarpeellinen. Mikäli perusratsastus ei suju eikä näin perustavanlaatuisia ongelmia saada ratkottua, ei ikinä päästä fiilistelemään hyviä pätkiä. Nyt kun sain keskittyä hankaluuksien voittamiseen yhdessä valmentajan kanssa, sain keinoja ongelmien ratkaisemiseen myös silloin, kun ne iskevät ratsastaessani yksin.

Valmennuksen jälkeen hommat ovatkin sujuneet jo paremmin. Vastaan on tullut niin hyviä kuin hankaliakin päiviä, mutta hankalistakin ollaan päästy voiton puolelle järjestelmällisellä työskentelyllä. Kun avaimet ongelman ratkaisemiseksi on annettu, on turha enää kiukutella ja turhautua - silloin epäonnistumisista kuski voi syyttää vain itseään.

Kuvat ja video on tällä kertaa Moonan käsialaa, iso kiitos!