Heinäkuun alkupuolella Maiju värväsi meidät Harrin kanssa kuvausprojektiin, josta syntyikin ehdottomasti yhdet menneen kesän lempparikuvista. Muutama Maijun otos jäi tuolloin julkaisematta samoin kuin kuvausten päätteeksi napatut kuvat kentällä leikkivistä ystävyksistä.
Minä olen niin hurjan onnellinen Harrin puolesta siitä, että tuo ruuna on vielä vanhuuden päivillään löytänyt oikean tosiystävän Winniestä. Se jos mikä on hevosen elämää, kun saa nyhtää ruohoa kylki kyljessä, rapsutella vähäsen ja pyrähtää välillä kilpaa laukalle. Ei mitään tällaista koe tarhanaapurin kanssa pienissä tarhoissa.
Vaikka Winnien ja Harrin yhteinen laidunloma meni menojaan, ovat nuo kaksi niinkin erilaista kaverusta edelleen selkeästi ystäviä. Kohdatessa tuupataan pehmoisesti turvalla, hörähdellään tarhasta toisen kulkiessa ohi. Aivan kuin näillä kahdella olisi isossa tallissa yhteinen salaisuus.
Hevosten nauttiessa toistensa ystävyydestä saavat siitä osansa myös niiden omat ihmiset. Winnien myötä myös minä olen saanut uuden ystävän Maijusta. Jonkun joka jakaa kanssani ihastuksen luonteikkaaseen blondiponiin ja kauniisiin valokuviin ja joka innostuu kyseenalaistamatta hölmöistä ideoista. Milloin pelataan hevosjalkapalloa, milloin rämmitään hevosten kanssa suossa ja milloin taas onnistutaan karkuuttamaan kaksi hevosta kerralla.
Kyllä minua on onni potkaissut kun aikoinaan tuohon poniin tutustuin! (Toisinaan se onnen potku on tuntunut ihan luissa ja ytimissä saakka...)
Onhan se nyt liian haastavaa saada kaksi ihmistä ja kaksi hevosta kuvaan ennen ajastimen loppua ja saada vielä kameran tarkennuskin kohdilleen...
❤
VastaaPoista