Kolmen radan ja kahden ponin kisapäivä

Viikko sitten naapuritallissa oli 2 -tason estekisat, joissa oli onnekseni myös 1-tason luokkina 70 ja 80 cm, joten pääsin osallistumaan ihan kahden ponin voimin. Aluelupaa kun en tälle vuodelle maksanut, kun en oikein missään vaiheessa vuotta voinut olla varma, että tulisin tuolla tasolla kilpailemaan. Lisäksi olisi pitänyt maksaa myös hevosen lupamaksut, joten tämä vuosi on kierrelty 1-tason kisoja. Tarjonta on kuitenkin ollut varsin kiitettävää, joten enpä ole paljosta jäänyt paitsi!

Nämä taisivat olla ihan ensimmäiset kisat, joissa kilpailen kahdella eri hevosella. Hyppäsin Winniellä 70 ja 80 cm luokat ja MiniWinniellä 80 luokan. Hommaa helpotti se, että molemmat ponit tosiaan asuvat kisapaikan naapurissa ja oman tallin pihassa on käytettävissä kävelytyskone, jonne voi hylätä odottelevan ponin verryttelemään lihaksiaan valmiiksi. Koska 1-tason luokkana ei ollut mahdollisuutta hypätä 90 cm rataa, päädyin MiniWinnien kohdalla vain yhden radan ratsastamiseen. Ulkopuolisiin kisoihin on tuntunut turhauttavalta lähteä vain yhden radan takia ja itse olen myös kaivannut "helpompaa rataa" 90 radan alle, mutta nyt oli mainio tilaisuus hypätä vain tuo 80 rata, mikä toimi ponin kohdalla erittäin hyvin!

Ensimmäisenä oli vuorossa päivän jännitysnäytelmä, 70 cm rata Winnien kanssa. Aikaisemmista kokemuksista viisastuneena en lähtenyt kilpailuverryttelyyn kerjäämään verta nenästäni, vaan poni sai aamulla ravailla ja laukkailla kotikentällä ja tyytyä vain kävelemään kilpailupaikan odottelualueella. Näin säästettiin muut kilpailijat ylimääräiseltä draamalta ja vapaana juoksevalta villiponilta...

Rata oli vähällä tyssätä lyhyeen, kun Winnie koki liputtajan ohittamisen täysin mahdottomaksi tehtäväksi. Laukka pyöri jo reippaasti ja imu oli kohti estettä, kunnes poni pysähtyi äkisti noin puolen metrin päähän lähtölinjasta. Lippu ei heilahtanut, joten uutta yritystä kehiin! Olisinkohan joutunut ottamaan kaksi vai kolme uutta lähestymisyritystä lähtölinjalle ennen kuin sain ponin siitä käynnissä yli. Kunhan vihdoin päästiin aloittamaan suoritus ja liputtaja pääsi heiluttamaan lippuaan, päästiin ensimmäiselle esteelle ihan laukassa. Loppurata soljuikin mallikkaasti eteenpäin ilman suurempia kommelluksia ja tuloksena puhdas rata! Ruusukekin tuloksesta napsahti, sillä arvosteluna oli armollinen A0.0. Jälkeenpäin kyllä nauratti tuo hölmö poni.. Monikohan hevonen on kieltänyt lähtölinjalle, mutta hypännyt mukisematta kaikki radan esteet? Maalilinjasta sentään päästiin kyselemättä yli.

Kräääääh, liputtaja! Ei tästä voi mennä!

Nyt saa tuulettaa, nyt saa tuulettaa! 

Seuraavana vuorossa oli Pikkuponi. MiniWinnie sai kevyehkön verryttelyn; alkukävelyiden jälkeen vartin verran ravia ja laukkaa ja muutama verryttelyhyppy molempiin suuntiin. Poni teki hyviä hyppyjä ja tuntui selkään juuri sopivan reippaalta.

Rata oli yksi parhaistamme tähän saakka. Fiilis oli rento ja sujuva alusta loppuun; helppoja hyppyjä, sujuvia teitä, hyvin etenevää laukkaa ja hyvin esteille sopivat askeleet. Nyt harmitti ettei rata tullut videolle! Maiju kuvasi ansiokkaasti kuvia, mutta videoimaan en ollut orjuuttanut ketään. Suunnitelmissa oli ottaa uusi kypäräkamera käyttöön ja taltioida sillä radat, mutta olin himpun verran liian luottavainen omiin elektroniikkataitoihini ja niinsanotusti pissin homman kahdesti.

Ensimmäiselle Winnien radalle en uskaltanut kameraa ottaa, sillä olin melko vakuuttunut siitä, että suurella todennäköisyydellä  maistelisin kilpailukentän hiekkaa ja siinä samassa rikkoisin kamerankin. Pikkuponin kanssa radalle lähtiessäni painoin vääriä nappuloita enkä onnistunut tallentamaan yhtikäs mitään. Kolmannella radalla taas jo jännitin sen verran, että unohdin painella yhtään mitään nappuloita. Noh, uutta yritystä seuraavissa kisoissa!

Vaikkei kypäräkamera mitään taltioinutkaan, hyppäsi MiniWinnie silti puhtaan radan ja ansaitsi taas kerran yhden ruusukkeen lisää kokoelmiinsa.

Hengähdystauoksi laskettavan MiniWinnien stressittömän radan jälkeen oli aika kiivetä uudestaan Winnien selkään. Koska ratojen väliin ei jäänyt kovin pitkää aikaa, päädyttiin välttämään taas verryttelykenttää ja vain kävelyttämään tammaa ennen radalle pääsyä. Edellisen ratsukon suorittaessa rataa ehdin taas painella kilpakenttää ympäri ravissa ja laukassa ennen omaa suoritusvuoroa.

Toisella radalla päästiin jo lähtölinjastakin yli, vaikka vähäsen vielä jännitti. Varmistellen tultiin ravissa sisälle lähtölinjalta ja ampaistiin laukkaan vasta sen jälkeen. Yllättäen poni kävikin tällä jälkimmäisellä radalla kuumempana kuin edellisellä. Ensimmäisen esteen jälkeen lähdettiin eteenpäin kuin tykin suusta, eikä pitkätukkainen haflinger meinannut millään ehtiä kääntymään kakkosesteelle. Kiemuran kautta kuitenkin suoristettiin ja tsempattiin okserista yli. Vauhdilla paineltiin loppurata läpi, mutta hyvällä fiiliksellä kuitenkin. Kutoseste tuli alas kannattimiltaan kun kiireessä ei niin ehtinyt takajalkoja nostella, mutta eipä tuo jäänyt harmittamaan. Hyvä rata kuitenkin ja tärkeää treeniä tuolle viirupäälle!