Bloggaajatapaaminen Finnderbyssä

Keväällä sain kutsun osallistua bloggaajana Ypäjällä järjestettävään Finnderby -kilpailuun, jossa olisi paitsi tilaisuus nähdä muita bloggaajia, myös ennenkaikkea mahdollisuus päästä seuraamaan SM-tason kenttäratsastusta. Tapaamisen järjestänyt Siiri oli saanut neuvoteltua meille monipuolisesti ohjelmaa myös kulissien taakse.

Finnderbyhän on Ypäjän hevosopiston kesän päätapahtuma, jossa kilpaillaan monipuolisesti eri ratsastuksen lajeissa; ohjelmassa on niin KV tason reiningiä, kouluratsastusta kuin ponien GP esteitäkin, sekä kilpailuiden ehdottomat pääluokat Finnderby esteratsastusluokka sekä Mannerheimin maastoestekoe.

Ylärivistä Oona, Aino, Jilla, Susanna, meitsi, Siiri ja Maisa, sekä alhaalla kyykkäämässä Kaktu sekä Annika.

Hevosbloggaajia oli mukana kymmenkunta; Aino, Annika, Jilla, Kaktu, Maisa, Mandi, Oona, Siiri ja Susanna minun lisäkseni. Turusta lähdimme matkaan kaksistaan Annikan kanssa. Häpeäkseni täytyy myöntää, että vaikka Ypäjälle on matkaa vain tunnin verran, en ollut käynyt hevosopistolla koskaan aikaisemmin. Kokemus oli minulle siis erityisen hieno, sillä pääsin ihailemaan ensimmäistä kertaa huikeita puitteita niin hevosten kasvattamiselle, kilpailutoiminnalle kuin tulevaisuuden hevosalan ammattilaisten kouluttamisellekin.

Päivän ajaksi saimme oppaaksemme tallimestari Sari Raiskion, joka kierrätti meitä päivän aikana kilpailualueella ja myös sen ulkopuolella. Päivä alkoi pikaisen poniluokkien ja nuorten hevosten koululuokkien sivustaseuraamisen jälkeen nuorten ja senioreiden kenttäratsastuskilpailun maasto-osuuden seuraamisella. Lauantaina ratsastettiin Mannerheimin kenttäratsastuskilpailu, jossa ratkottiin nuorten ja senioreiden Suomen mestaruudet. Maastokoetta jakauduimme kuvaamaan vesiesteelle sekä päivärinteelle, joissa oli parhaat paikat kuvaamiselle. Maastokoe oli haastava, mikä näkyi täpärissä tilanteissa esteillä sekä lopulta tuloksissa, kun senioreiden luokassa vain harva ratsukko selviytyi radalta maaliin saakka.

Jottei kenttäratsastuksen maastokokeen seuraaminen olisi jäänyt vain kuvien ja videoiden räpsimiseksi, oli Siiri onnistunut järjestämään meille kierroksen maastoradalla kilpailunjohtajan Seppo Laineen kanssa. Kierroksen aikana ainakin minä opin hurjan paljon; maastoradan suunnittelu on varsinaista taidetta, eikä vain pölkkyjä metsässä siellä täällä. Seppo selitti tyhjentävästi tehtävien vaikeudesta sekä asettelusta suhteessa radan vaikeusasteeseen. Radalla tehtävät koostuvatkin haastavista tehtävistä, jotka sisältävät useita hyppyjä ja esteitä, sekä "välihypyistä" varsinaisten tehtävien välissä, jotka valimistelevat sekä hevosta että ratsastajaakin tulevaan tehtävään. Tuntui kyllä hurjalta pällistellä 110 cm korkeaa "lepoestettä", joka on hevosille helppo ja mieluisa hypätä. Tuollaista pienen talon kokoista estettä voisin kutsua lepoesteeksi vain, jos siihen olisi tarkoitus käydä pitkäkseen ottamaan pienet päiväunet...

Loogisesti olisin itse asettanut esteen keskelle polkua juuri niin kuin tällaisille esteille ei saisi tehdä. Vinoon hypättävä este kun tekee hyppäämisestä turvallisempaa niin hevoselle kuin ratsastajallekin, koska vinoon hyppääminen pakottaa ratsastajan hidastamaan vauhtia ja valmistelemaan hyppyä. 

Esteiden sijoittelun lisäksi perehdyimme myös itse esteisiin. Tässä kolmion mallisessa esteessä on helpotettu hyppäämistä tuomalla maalinjaa hieman vinoon esteestä, mikä auttaa sopivan hyppypaikan löytämisessä ja estää hevosta ajautumasta liian lähelle estettä.

Ja tässä huvitusta aiheuttanut välihyppy, "lepoeste". Suoralla lähestymisellä ja tasaisella maalla oleva yksittäinen hyppy on toki hevoselle helpompi suorittaa kuin moni muu tehtävä.

Maastoestekierroksen jälkeen saimmekin suunnata Derbykentän läpi hyville kuvauspaikoille seuraamaan päivän kohokohtaa, Finnderby -estekilpailua. Kilpailu käytiin valtavalla nurmipohjaisella derbykentällä 135 cm korkeilla esteillä. Minua kiehtoi erityisesti rataan sisältyvät ylös- ja alashypyt, jotka toivat mukavaa vaihtelua tavallisiin rataesteisiin. Rata oli hirmu pitkä ja sisälsi ainakin parikymmentä hyppyä, joten kilpailu oli raskas ja haastava varmasti niin hevosille kuin ratsastajillekin. Tänä vuonna voittoon ratsasti Mikael Wahlman puhtaalla perusradalla sekä uusintaradalla.

Finnderbyn jälkeen pääsimme syömään ja kiertelemään hetkeksi Expoon, jossa oli varsin kiva kattaus näytteilleasettajia ja hyviä tarjouksia. Tällä kertaa tyydyin vain hipelöimään kaikkia ihania varusteita ja onnistuin malttamaan mieleni niin, etten kantanut kasseittain ostoksia kotiin.

Kilpailuiden jatkuessa esteluokilla jatkoimme bloggaajaporukalla matkaa kutsuvierastilaisuuteen juuri avattuun Suomen Hevosurheilumuseoon. Kuohuvan ja coctailnaposteltavien saattelemina pääsimme ensimmäisten joukossa tutustumaan muoseoon, jossa vuoden erikoisnäyttelyn teemana oli Hämeen Ratsurykmentti muistoissamme.

Päivän päätteeksi pääsimme vielä paijaamaan aivan ihastuttavia maitovarsoja laitumelle. Opiston suomenhevosvarsat osallistuvat koko elämänsä alkutaipaleen ajan opiskelijoiden koulunkäyntiin; opiskelijat ovat mukana niin orin valitsemisessa kuin pienen varsan hoitamisessa ja kouluttamisessakin. Hurjan hieno tilaisuus päästä seuraamaan ratsuhevosen tietä varsasta aikuiseksi!

© Jilla Lappalainen

Valtava kiitos hienosta ja ohjelmantäyteisestä päivästä Ypäjän hevosopistolle, Siirille, oppaanamme toimineelle Sarille sekä kaikille ihanille tytöille!