Piruetteja ilta-auringossa

Tänään olikin taas astetta pidempi päivä, eipähän ainakaan ole tullut heitettyä tunteja vuorokaudesta hukkaan. Heräsin aivan luvattoman aikaisin siihen nähden, että on kesäloma ja aamukahvien jälkeen suuntasinkin salille. Salilta kotiin syömään ja töihin, töistä suoraan tallille ottamaan heppoja sisälle ja ruokkimaan. Olin ajatellut vain juoksuttaa Harrin, mutta Siru kaipasi tekemistä ja halusi tulla mukaani tallille, joten päätin sitten ratsastaa kuitenkin.

Koska päätettiin tehdä töitä, niin tehtiin sitten ihan kunnolla. Hartsa sai taas pitkästä aikaa kanget päähänsä ja suunnattiinkin kentälle työntekoon. Kello läheni varmaan puolta yhdeksää kun kiipesin ratsaille, eikä tuollaiseen aikaan enää olekkaan mitään ruuhkaa kentällä. Saatiin olla ihan rauhassa niin muilta hevosilta kuin mopopojiltakin!

Verkkailun jälkeen ratsastin vähän väistöjä, avoja ja sulkuja. Kaikki sujui oikeastaan ihan yllättävän hyvin! Harri väisti paljon normaalia suorempana ja helpommin, pienemmistä avuista. Tuntui, että pohjeavut menivät kerrasta läpi. Avotkin sujui mukisematta ja sulkujakin saatiin ihan kivoja pätkiä. Olin oikein tyytyväinen! Näitä tehtiin tällä kertaa vain käynnissä ja ravissa, laukkatyöskentely jätettiin vähän vähemmälle.







Laukkaa pyöritin molempiin suuntiin ympyrällä lyhentäen ja kooten. Harri olikin hurjan hyvin taas avuilla ja saatiin aikaiseksi jotain puolikkaan laukkapiruetin suuntaista. Harri pystyi varsin hyvin paikoillaan ja säilytti laukan pyörähtäessään takajalkojen ympäri niiden kuitenkin polkiessa laukkaa. Tämä pitäisi saada joskus videolle!

Harri oli hurjan hyvä tänään ratsastaa, vaikka eilinen olikin vapaapäivä. Omaan ratsastukseeni taas olin kaikkea muuta kuin tyytyväinen, tuntui että räpelsin hirvittävästi kaikkea ylimääräistä ja könötin kaksinkerroin hepan selässä. Ja no, siltä se vähän näytti kuvissakin. Olisi taas aika päästä valmennukseen, että jaksaisi itsekin vähän tsempata.


Kun kerran avut meni omasta ratsastuksesta huolimatta niin kivasti läpi, en jäänyt turhia hinkkailemaan enää kentälle. Harri sai hengähtää ja suunnattiin pellolle hetkeksi ravailemaan ja ottamaan pari laukkapätkää. Harri niin tuntuu nauttivan, kun edessä aukeaa pitkä baana ja laukassa ei tarvitse jo heti ensimmäisen askeleen jälkeen miettiä hidastamista tai kääntämistä. Kivaa oli taas varmasti molemmilla! Aikaakin vierähti niin, että Hartsa pääsi jatkamaan iltaheiniään vasta lähempänä puoli kymmentä illalla.

Siru räpsi hurjan määrän kivoja kuvia, enkä saa mahdutettua kaikkia samaan postaukseen, joten postailen peltokuvat erikseen vielä myöhemmin. :) Kaveri lupautui tulemaan mukaan kuvaamaan myös ensi viikon estevalmennukseenkin, joten saadaan taas Aksun loikkimisestakin kuvia. :)

2

Katso kengurun loikkaa!

Tänään kävin hyppelemässä Aksulla ensimmäistä kertaa ihan itsekseni. Kaverini Siru lupautui onnekseni mukaan kuvaajaksi ja puomien nostelijaksi, yksin kun hyppääminen on vähän turhan hankalaa hommaa!

Kasattiin kentälle neljä estettä suhteutetuille linjoille. Näitä pystyisi tulemaan suorina ja vinoina linjoina, lyhyemmillä ja pidemmillä sekä suorilla ja vinoilla lähestymisillä. Kaikin puolin siis kiva ja monipuolinen tehtävä, jota voi soveltaa ja vaikeuttaa tarpeen mukaan. Tällä kertaa hypittiin helppoja tehtäviä, paria- kolmea estettä peräkkäin. Nyt ensimmäisillä hyppykerroilla haluan keskittyä kuitenkin siihen, että pysyn ensinäkin itse ponin kyydissä ja saadaan hyviä hyppyjä, joista jää hyvä fiilis ratsukon molemmille osapuolille. Aksuhan hyppää hurjan kivasti ja siististi siihen saakka, kunnes ratsastaja jää hypyssä pahemmin jälkeen tai häiritsee ponia alastulossa - silloin poni saattaa rankaista pukittamalla. Nyt haluankin siis keskittyä vain hyviin ja sujuviin hyppyihin, jolloin ei tarvitse hirvittävästi pohtia seuraavaa tehtävää tai ottaa riskiä huonosta hyppypaikasta.

Aloiteltiin rauhassa ristikoilla ja korotettiin esteitä pikkuhiljaa pystyiksi. Kivastihan tuo sujui, Aksu oli taas hurjan motivoitunut ja reipas. Ilma vain oli käsittämättömän tuulinen ja tuuli kaatoikin estetolppia kentän kulmassa ja heilutteli sähkölanka-aitaa. Tuota kulmaa Aksu jäi muutaman kerran kyttäilemään niin, että poistui kulmasta sivuttain tai kieltäytyi menemästä lähellekään estettä, joka olisi pitänyt hypätä kulmaa kohti. Pienen keskustelun jälkeen päästiin kuitenkin ponin kanssa yhteisymmärrykseen ja tuosta kulman esteestäkin kunnialla yli ihan pariin kertaan.

Oikein hyvä fiilis jäi taas hyppelystä, kyllä tuo on vaan niin kiva ja jollain tavalla niin samanlainen poni kuin Winnie! Seuraavan kerran käynkin Aksulla ensi viikon tiistaina, jolloin on vuorossa taas Matti Eklundin estevalmennus.

2

Kesä on täällä!

Kuvattiin Moonan kanssa tänään taas vaihteeksi päittäin, niin saatiin kivasti molemmat kuvia ilman suuren suurta vaivaa. Moona ratsasteli alkuun kentällä ja pyörähti lopuksi vielä pellolla ravailemassa ja laukkaamassa. Pelto on tähän saakka ollut käyttökiellossa, kun heinän on annettu kasvaa leikkaamista varten. Nyt peltoon oli kuitenkin jo ajettu useampi "väylä", joilla pääsi ratsastelemaan isoja ympyröitä ja kahdeksikkoa. Pellolla oli aikaisemmin käynyt muitakin ratsukoita, joten uskaltauduttiin kuvia räpsimään.

Olin ajatellut käydä Harrin kanssa vain pikaisesti kuvattavana, jotta saataisiin uusia kesäisiä kuvia banneriin. Pellon ollessa ratsastuskunnossa päätin kuitenkin lähteä sinnekkin pyörähtämään. Tehtiin eilen Hartsan kanssa vajaan parin tunnin maastolenkki, jolla ravattiin ja laukattiinkin pätkiä. Harri oli hurjan fiksu ja rento, joten uskaltauduin tänään pellolle ilman satulaa ravaamaan ja laukkaamaankin.







Täytyy kyllä myöntää, että laukassa oli vähän ohjaustehostimen kanssa ongelmia. Ohjaus ei ollut kovin hienosäädettyä ja toisinaan tuntui, että kaasukin hirtti vähän kiinni. Tai ainakaan jarru ei ihan pelannut.. Harrin kanssa tällaisille tilanteille voi kuitenkin vain nauraa, koska mitään kovin kamalaa ei kuitenkaan pääse tapahtumaan. Hevonen ehkä menee vähän lujaa ja kääntyy vähän kankeasti ja pidemmällä matkalla, mutta siihen se jännitys päättyykin. Hartsa ei lähde lapasesta, ei ryöstä talliin, ei pukita, ei riehu, ei loiki. Se vain laukkaa reippaasti eteen ja selkeästi nauttii sydämensä kyllyydestä! Hidastamiseen voi mennä vähän aikaa, mutta aina voin olla varma, että lopulta se kuitenkin pysähtyy. Tai ainakin hidastaa. ;)

Moona saikin räpsittyä aivan ihania kuvia! Sen enempää jaarittelematta, tässäpä näitä. :) Alussa myös pari Melodyn ottamaa kuvaa, kun köpöteltiin pihaa ympäri sillä välin, kun odoteltiin Moonan saavan hoidettua oman heppansa pois.

6

Maastakäsin, mitä ja miksi?

Olen saanut hurjasti kivoja kysymyksiä kysymyspostaukseen, kiitos teille aktiivisuudesta! Mikäli jotain tulee vielä mieleen, voi kysymyksiä jättää edelleen.

Kysymysten suurehkosta määrästä ja laajoista aiheista johtuen vastailen kyssäreihin osissa ja vähän eri tavoilla. Yhteen kysymykseen vastasinkin jo kokonaisella mielipidepostauksella, sen pääset lukemaan tästä. Osaan lopuista kysymyksistä vastailen ihan perinteisesti, jostain aiheesta teen varmasti vielä mielipidepostauksenkin ja muutamiin kysymyksiin kuvaan ensi viikolla vastaukset videolle.

Kysymykseen maastakäsittelystä päätin vastata videomuodossa, koska tekstinä samaisesta asiasta olisi tullut ei-niin-kiinnostava romaani. Tässä siis taas vähän erilainen vastaus!

6

Koska aina ei vain kykene, ei pyge!

Meillä onkin tainnut mennä Harrin kanssa jo ihan liian hyvin, kyllä se oli tiedossakin ettei hauskuus ja onnistumiset voi aivan loputtomiin saakka kestää. Hartsa päätti palauttaa pilvissä leijuvaa kuskia vähän maanpinnalle ja muistuttaa ratsastettavuudeltaan enemmän katujyrää kuin herkkää kouluhevosta.

En tiedä johtuiko turvan painuminen vahvistuneesta maan vetovoimasta, jostain käsittämättömästä harmituksesta vai muutamasta kevyemmästä liikutuspäivästä, mutta hetkittäin Harri oli melko hirvittävä ratsastaa. Katujyrän tavoin se paineli menemään lujaa vauhtia kuolaimeen ja ohjaan nojaten.  Sain ihan urakalla muistutella, että herran täytyy ihan itse kannatella päätään myös ravissa. 

Tein runsaammin siirtymisiä ja jätin hevosen yksin leikkimään vetämisleikkiään; vastaan vetämällä syntyy kilpailu (jonka 10 kertaa minua painavampi eläin varmasti voittaa), mutta ilman vastusta sitä joutuu kuin joutuukin kantamaan oman ruhonsa ihan itse! Vaadin kevyttä ohjastuntumaa, tai muuten nostin Hartsan pään toisella ohjalla ylös. Pikkuhiljaa viesti meni perille ja hetkittäin Hartsa olikin varsin kiva ja herkkä ratsastaa. Saatiin aikaan muutamat oikein taidokkaat piaffetkin!

Loppua kohden taidettiin molemmat vähän väsähtää, mikä taas kostautui tottakai. Harri väsyi itsensä kantamiseen lämpöisessä kelissä ja minä väsähdin, enkä jaksanut vaatia enää täydellisyyttä. Loppuravit ravailtiin aika hurjassa temmossa, mutta sentään pyöreällä kaulalla.

Moona ratsasti samaan aikaan vuokraheppaansa Glitteriä, joten kuvailtiin omien välikäyntiemme aikana vähän päittäin. Muutamia varsin hyviäkin kuvia Moona sai räpsittyä lyhyessä ajassa! 

0