Tasaista rytmiä laukkaan sarjalta

Winnie muutti lokakuun viimeisenä viikonloppuna toiselle tallille. Muuttoon valmistauduttiin koppitreeneillä ja lastauksen varsinaisella sotasuunnitelmalla, joka lopulta onnistui paremmin kuin osattiin odottaa! Winnie lastautui traileriin alle viidessä minuutissa, eikä peruuttanut sieltä kertaakaan pois.

Päivittelen kuulumisia uudesta kodista lähiaikoina, mutta palataan vielä joidenkin viikkojen takaisiin estetreeneihin, jotka päästiin hyppäämään vielä Kartanon kentällä. Sarjaesteiden hyppääminen oli viimeaikoina jäänyt vähälle, joten suunnittelin radan kolmoissarjan ympärille.

Verryttelyssä Winnie tuntui taas hieman hitaalta. Se liikkui kyllä pohkeesta eteenpäin, mutta moottori ei käynyt aivan täydellä teholla. Ratsastin laukassa pitkiä sivuja reippaassa temmossa kevyessä istunnassa ja aloitin esteverryttelyn pitkillä linjoilla pienille esteille. Poni teki hyviä hyppyjä ja ponnistuspaikat löytyivät helposti. Muutamien hyppyjen jälkeen Winnie alkoi tuntua jo paremmalta ja se jo hieman innostui hyppäämisestä.

Sarjaeste oli vallan mainio tehtävä tälle päivälle, sillä sarja ikään kuin kuljetti laukkaa sopivassa temmossa tehtävän läpi. Kun ensimmäiselle esteelle vain päästiin hyvin sisään, oli loput tehtävästä lasten leikkiä.

Sarja ei tuottanut Winnielle ongelmia. Pitkällä lähestymisellä ehdin saada laukan pyörimään hyvin ennen ensimmäistä hyppyä ja laukan ylläpitämiseksi esteiden välissä en joutunut tekemään erityisesti töitä. Winnie hyppäsi mielellään ja esteiden noustessa innostuikin hommasta enemmän. Vähän yli 3 metrin laukalle lasketut välit olivat juuri sopivat; olemme siis ehdottomasti edistyneet vielä vuoden takaisesta, jolloin sarjavälit laskettiin tasan, tai jopa alle kolmen metrin laukka-askeleille. Tuolloin tehtiin vielä töitä ratatempoisen laukan löytämiseksi.

Kun sarja oli koeajettu molemmista suunnista ja yksittäisille esteille tehty verryttelyhyppyjä, hypättiin pidempää tehtävää muutamalla eri variaatiolla. Aloiteltiin helpommalla tehtävällä, jossa hyppyjen väliin jäi enemmän aikaa laukan aktivoimiselle ja hevosen valmistelulle. 

Winnie hyppäsi oikein pätevästi, mutta jäin kaipaamaan vielä pientä kipinää eteenpäinpyrkimykseen. Kun suoristin ponin kohti estettä ja Winnie keksi, että edessä on hypättävää, se laukkasi reippaasti ja tuli hyviin ponnistuspaikkoihin. Esteiden jälkeen kaarteissa energia pääsi kuitenkin hiipumaan ja jouduin ratsastamaan laukkaa enemmän kuin olisin toivonut. Seuraavan esteen lähestyessä Winnie kuitenkin nosti taas kierroksia ja laukan tilanne korjaantui aina hyvissä ajoin ennen hyppyä.

Koska Winnie hyppäsi hyvin ja homma tuntui helpolta, korotettiin esteitä vielä viimeisiin hyppyihin. Noin 90 cm korkeudella rata tuntui yhtä sujuvalta ja poni super hyvältä! Tuntui, että laidunloman jälkeinen kankeus esteillä oli nyt jotakuinkin selätetty.

Siinä missä ollaan päästy kankeudesta ja muutamista ylimääräisistä laidunkiloista eroon, ei ponin leppoisa olemus ole kuitenkaan muuttunut vielä miksikään. Yleensä Winnie on kesäisin selkeästi mukavampi harrastuskaveri, sillä sen olemus ja luonne tasoittuvat. Syksyn ja talven tullen se on poikkeuksetta saanut kipinää olemukseensa, mikä on näkynyt virittäytymisenä ja satunnaisina villiloikkina milloin mihinkin ilmansuuntaan.

Vaikka ilmat ovat hieman jo viilenneet, on Winnie ollut toistaiseksi vielä leppoisassa kesämoodissaan. Toivotaan, että tämä vaihe kestää vielä mahdollisimman pitkään!