Perämetsien poni kaupunkilaiskisoissa

Veikan muutettua Raisioon meille avautui taas uudet mahdollisuudet kilpailemisen suhteen. Ponin uudelta kotitallilta on noin puolen tunnin ratsastusmatka Alvan tallille, jossa järjestetään toisinaan niin este- kuin koulukilpailuitakin 1-tasolla. Veikka oli ehtinyt kotiutua uuteen talliin muutaman viikon ja katsastaa reitin kisapaikalle, kun lähdettiin kilpailemaan esteillä.

Kesällä kypsyi ajatus siitä, että Veikka voisi olla jo tällä kaudella valmis hyppäämään 90 cm rataa kilpailuissa. Ruskon kilpailuissa hypättiin helpot 70 ja 80 cm, koska halusin ratsastaa "verryttelyradan" ennen seuramestaruusluokkaa. Raisiossa oli mahdollisuus hypätä 80 ja 90 luokat, joten nyt mentiin, eikä vain meinattu!

Veikan kotitallilta on Alvalle noin puolen tunnin ratsastusmatka. Metsän läpi kävellessä ponin lihakset ehtii jo lämmetä ja vertyä niin, että kisapaikalla verryttelyn voi aloittaa suoraan ravissa ja laukassa. 

Koska kyseessä oli 1-tason kisat, joissa oli vielä paljon harjoitusluokkia ennen 1-tason luokkia, oletin ratojen ja esteiden olevan helppoja. 80 ja 90 luokissa oli kuitenkin eri radat ja yllättäen esteissäkin oli jonkin verran täytteitä ja jänniä johteita. Olin kuvitellut, että itse kilpailupaikassa olisi Veikalle riittävästi sulateltavaa, mutta poni joutuisikin tsemppaamaan myös radalla.

Kilpailupaikkaan Veikka suhtautui yllättävän leppoisasti. Alvan talli sijaitsee kahden ison tien risteyksessä, mikä olisi voinut olla Ruskon perämetsistä muuttaneelle ponille melkoinen kulttuurishokki. Ympäristö ei kuitenkaan suuremmin huolettanut ponia, joten verryttelyssä pystyin keskittymään vain hyvän laukan löytämiseen. 

Verryttelyssä Veikka tuntui hyvältä. Se oli rento, mutta kuitenkin reipas ja teki hyviä hyppyjä. Radalle lähdettiin hyvällä fiiliksellä. Onnekseni ehdin näyttää ponille kilpailukenttää ennen lähtömerkin saamista. Veikka kyttäsi erityisesti tuomarintornin kulmaa ja muutamia esteitä. Ykkösesteelle ehdin päästää ponin haistelemaan ennen suorituksen aloitusta.

Veikka suoritti radan melko varman oloisesti. Se hieman epäröi muutamilla esteillä, mutta lähti rohkeasti hyppyihin kun tuin sitä riittävästi. Sarjalle poni pääsi hidastamaan niin, että ponnistuspaikka a- osalle ei osunut täydellisesti. Lyhyessä sarjavälissä huono hyppy a-osalle kostautui b-osan pudotuksena. 

90 radalle lähdettiin samalla hyvällä fiiliksellä kuin ensimmäisellekin radalle. Tuomarin päätyyn ratsastaessani Veikan olemus kuitenkin muuttui. Itse tilanteessa en keksinyt ponin käytökselle mitään syytä, mutta jälkeen päin arvuuttelin, että poni saattoi kytätä varjoja. Ensimmäisellä radalla aurinko oli pilvessä, joten tuomarintorni ja esteet eivät langettaneet varjoja.

Veikka oli jo aivan valmis poistumaan paikalta, mutta sain sen lopulta ylimääräisen voltin kautta kohti ensimmäistä estettä. Ensimmäiset kaksi estettä Veikka hyppäsi varmasti ja helposti. Kolmantena vuorossa oli kerrostalo- este jännittävillä johteilla, mikä oli lopulta herkkäpeppu-Veikkikselle liikaa. Este olisi pitänyt näyttää ponille tästä suunnasta ennen radan aloittamista, mutta hölmönä ajattelin, ettei este aiheuttaisi ongelmia, kun se on jo kerran hypätty toisesta suunnasta.

Veikka otti esteelle kaksi kieltoa, mutta meni onneksi kolmannella yrittämällä jo yli. Hylkäyksestä huolimatta näissä kilpailuissa sai onneksi jatkaa radan loppuun. Kerrostalo- esteeltä jatkettiin sarjalle, jonka a-osan Veikka keilasi ja b-osasta sujahti ohi. Meidän rata oli taputeltu.

Veikka huolestui ennen radan alkua, mikä heijastui vahvasti sen suorittamiseen radalla. Sen itsevarmuus oli tiessään, eikä se hyväksynyt enää tukea ratsastajalta. Ongelma ei ollut korkeudessa, ei huonoissa teissä tai edes ponnistuspaikoissa. Veikka oli vain niin huolestunut, ettei se kyennyt tsemppaamaan rataa pidemmälle.

Sarjaesteen haastavuus pääsi yllättämään minutkin. En osannut aavistaakkaan, että Veikka epäröisi sarjalla! Kuvittelin, että haastavimpia olisivat lankuilla täytetyt tai johteelliset esteet. Sarjalla Veikka kuitenkin epäröi molemmissa luokissa, joista jälkimmäisellä se ei kokenut pystyvänsä tsemppaamaan enää b-osalle, kun a-osalla tuli pudotus.

Vaikkei kilpailuissa niitettykkään suurta menestystä, oli kisapäivä meille molemmille hyvää treeniä tulevia kilpailuita ajatellen. Nyt vain haetaan rutiinia tästä kisapaikasta ja harjoitellaan kotona sarjaesteitä, niin ehkä Veikka pääsee vielä joskus loistamaan Alvallakin!