Kävin talvella muutamia kertoja Sten Kallasten valmennuksissa Veikan kanssa ja tykästyin valmentajaan ja hänen valmennustyyliinsä kovasti. Ajatus oli käydä säännöllisesti hyppäämässä, mutta aikatauluhaasteet ovat hankaloittaneet valmennuksissa käymistä. Koska olemme Veikan tallin ainoa ratsukko, joka valmentautui tällä valmentajalla, ei meidän tallille luonnollisestikaan saatu kasaan valmennusryhmää. Tämä tarkoittaa sitä, että valmennukseen päästäkseni joudun ratsastamaan Veikan naapuritallille ja maksamaan siellä valmennuksen lisäksi myös maneesivuokran. Kun matkoihin kuluu yli tunti ja valmennuksen hintaan lisättään vielä ylimäärinen kymppi, alkaa houkuttaakkin enemmän treenata itsenäisesti esteitä ja panostaa kouluvalmennuksiin.
Kesäkuussa Veikan omalla tallilla saatiin kasaan ryhmä Mira Mahosenahon estetunnille. Ensimmäiselle tunnille ei vielä ehditty Veikan kanssa, mutta positiivista palautetta kuultuani ilmoittauduin mukaan seuraavalle tunnille. En itse pidä ajatuksesta, että hypitään valmentajalta toiselle, mutta mikäli tämä valmentaja sopisi meille, saataisiin ehkä pysyvä ja säännöllisesti käyvä estevalmentaja, eikä tarvetta vaihtelevien valmentajien tunneilla käymiseen enää olisi.
Tunti alkoi lupaavasti; alkuhaastattelun jälkeen aloitettiin itsenäisellä verryttelyllä ja kolmikaarisella puomitehtävällä, jolla sain Veikan takaosaa paremmin mukaan menoon ja kyljet taipumaan pohkeiden ympäri. Veikka toimii hypätessä paremmin, kun se on ensin joutunut hieman työskentelemään, eikä pääse vain kaahottamaan pitkänä ja etupainoisena. Nyt poni joutui kantamaan itseään takajalkojen päällä ja myötäämään kädelle makaamatta raskaasti kuolaimella.
Ensimmäisenä laukkatehtävänä toimi neljän askeleen linja, jossa siinäkään Veikka ei saanut vain kaahottaa esteeltä toiselle, vaan sen tuli pysyä ryhdissä ja riittävän lyhyenä, mutta kuitenkin takajaloistaan aktiivisena. Veikka oli selkeästi innoissaan hyppäämisestä; se imi esteille ja tahtoi mennä koko ajan hieman lujempaa, kuin annoin sille luvan. Tuntui siltä, etten voisi lopettaa ratsastamista hetkeksikään, jottei poni tekisi omia ratkaisujaan ja ampaisisi esimerkiksi esteen jälkeen kuuta kiertävälle radalle.
Tehtävien edetessä ja Veikan saadessa enemmän hyppyjä alle se alkoi tuntua jo paremmalta. Poni rauhoittui ja malttoi odottaa niin, että pääsin yhä useammin hellittämään ohjasta ja hetkittäin jopa ratsastamaan enemmän eteenpäin. Omassa ratsastuksessani kuitenkin huomasin pienen jännityksen; meno ei ollut yhtä sujuvaa kuin usein ennen, enkä luottanut Veikkaan riittävästi. Luotin sen kyllä menevän esteistä yli, mutta esteiden väleissä keskityin aivan liikaa kontrolloimaan sen vauhtia.
Veikka suoritti vaaditut tehtävät varsin kiitettävästi, mutta oma suorittamiseni jäi todellisen osaamistasoni alapuolelle. Keskityin laukan ja vauhdin hallintaan ja siinä samassa jätin huomiotta oman istuntani, käsillä pumppaamisen ja laukkojen vaihtamisen esteiden päällä. Tuntui, ettei kaikelle tälle jäänyt aikaa. Vasta viimeisen radan jälkeen tehdyillä hypyillä alkoi tuntua taas siltä, että palikat alkoivat osua taas kohdilleen. Tässä kohtaa Veikka oli jo suorittanut niin hyvin, ettei toistoja kannattanut enää tehdä.
Tunti oli erittäin passeli niin minulle kuin Veikallekin. Meidän molempien taso ja osaaminen huomioitiin tehtävien suunnittelussa ja palaute oli monipuolista ja täsmällistä. Valmennuksen päätteeksi homma käärittiin vielä kasaan käymällä läpi onnistumiset ja kehittämiskohteet - seuraavaan valmennukseen mennessä minä lopetan käsillä pumppaamisen laukassa!
Kunhan nyt saadaan taas vähän rutiinia hyppäämiseen ja päästään lähiaikoina uudestaan valmennukseen, niin saadaan varmasti taas hommat rullaamaan niin, että päästään treeneissä eteenpäin. Josko saataisiin hyppäämiseen sellaista varmuutta, että jossain kohtaa voitaisiin lähteä hyvillä mielin kilpailemaankin pikkukisoihin.
Varmasti tekee ihan hyvä käydä välillä muidenkin valmentajien silmän alla, sillä eri valmentajat löytävät kuitenkin niitä eri heikkouksia omasta ratsastuksesta. Tämä oli kyllä kiva postaus ja oli mukava lukea täällä blogissa myös valmennuksesta veikan kanssa!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä siitä, että välillä muilla kuin kotivalmentajalla käydessä voi saada erilaisia vinkkejä ratsastukseen, kun valmentajat painottavat opetuksessaan eri asioita. Ensiarvoisen tärkeää olisi kuitenkin löytää se pysyvä kotivalmentaja, jotta treeneissä on tietty jatkumo ja rutiini. Toki eri valmentajia kokeilemalla löytää sen itselle ja hevoselle parhaiten sopivan opetustyylin. :)
Poista