Kuulin ratsu-uransa alkutaipaleella olevasta vuonohevosruunasta jo talvella, kun Aapo-ponin omistaja kyseli Winnien omistajalta Maijulta, josko voisin ehkä joskus päästä auttelemaan myös Aapon kanssa. Talvella aikataulut olivat kuitenkin tiukilla ja kulkeminen Aapon kotitallille hankalaa, joten homma jäi muutamien viestien ja kuvien vaihtamiseen.
Kesä muutti kuviot, kun Aaposta tuli Winnien laidunkaveri. Maijun käydessä Winnien luona pääsen samalla kyydillä ratsastamaan Aapoa. Samalla pääsen moikkailemaan Winnietä säännöllisesti, vaikken sillä ratsastakaan. Maastoileminenkin on paljon mukavampaa, kun molemmille löytyy omat ratsut!
Tutustumiskerralla ratsastin ponin kuolaimettomilla, sillä niillä se toimii kuulemma parhaiten ja on tyytyväisin. Kuolaimiakin on kuitenkin käytetty ja saa kuulemma vapaasti käyttää jatkossa. Oma suhtautumiseni kuolaimettomaan on hieman ristiriitainen; pidän ajatuksesta, ettei hevosen suuhun tule painetta, mutta samalla tuntuu, että mahdollisuus kevyeen hienosäätöön katoaa.
Kuolaimettomalla johtavat ohjasotteet eivät vaikuta oikein, eikä puolipidäte sormia kevyesti puristamalla ole useinkaan riittävä saadakseen aikaan reaktiota. Mikäli hevonen on herkkä painoavuille ja kantaa itsensä makaamatta ohjalla, on kuolaimetonkin ihan toimiva peli ja opettaa ratsastajaa vaikuttamaan enemmän istunnalla kuin kädellä. Liikutan hevosia mielelläni välillä kuolaimettomalla, jotta hevosen suu saa levätä kuolaimesta, mutta tavoitteellisen ratsastuksen teen kuitenkin mielummin kuolaimella.
Aapo sulatti sydämeni leppoisalla asenteellaan ja yritteliäällä luonteellaan. Sen liikkeet olivat erittäin tasaiset istua ja muistuttivatkin minua teiniovuosieni rakkaudesta, Juli-vuoniksesta, joka muuten ratsastettavuudeltaan oli kuitenkin hyvin erilainen kuin Aapo. Aapo suoritti kivasti kaikki pyytämäni helpot tehtävät, vaikkakin laukannostot olivat hieman haastavia - niitä omistajakin toivoi treenattavan. Kuolaimettomalla Aapo valui hetkittäin etupainoiseksi ja "kuolaimen taakse", mutta takajalkoja aktivoimalla ryhti parani ja ohjastuntumakin keveni. Ratsastuksen päätteeksi yksi ponikuski oli taas yhtä hymyä pienen pystytukkaisen ponin selässä!
En malta odottaa puuhastelua tämän hurmurin kanssa, kunpa kesä kestäisi pidempään!
Oi, ompas Aapo komean näköinen! Minulle tulee ponin ulkonäöstä mieleen, että se on todella lempeä ja ihmisrakas poni. Toivottavasti pääsette nyt touhuilemaan Aapon kanssa mahdollisimman paljon kesän aikana!
VastaaPoistaHän on kyllä oikein komea ja ryhdikäs vuonohevonen ja luonnekkin on kovin kultainen! :) Samaa toivon minäkin, tätä ponia on niin ilo ratsastaa!
Poista