DIY pehmopuomit ja vesimatto

Esteiden hyppäämisessä kurjinta on esteiden kantaminen. Kokoappa yksin kahdeksan esteen rata, niin saat helposti käyttää tunnin puomien ja tolppien kantamiseen edes takaisin! Hypätessä työ on vaivan arvoista, mutta puomityöskentelyn eteen en minä ainakaan jaksa nähdä samaa vaivaa. Wilman puomityöskentelypäivinä tehtävät rakentuu yleensä enintään neljästä puomista, kun en laiskana jaksa kantaa enempää.

Vastaus puomiongelmaan on yhä yleistyvät pehmopuomit, joita heiveröisempikin yksilö kantaa helposti kerralla kuusi kappaletta. Pehmopuomit säästää aikaa ja vaivaa niin puomityöskentelyssä kuin hypätessäkin, kun maavara -puomit voi korvata pehmopuomeilla. Sen lisäksi, että puomit ovat kevyitä liikutella, ne ovat pyöreitä puupuomeja turvallisemmat hevoselle, sillä puomi painuu kasaan hevosen astuessa sen päälle. Huono puoli näissä vaahtomuovipuomeissa on niiden suolainen hinta - halvimmillaan kappalehinta on 25 euron paikkeilla.

 Törkyhintaiset puomit ovat vaahtomuovipötköjä, jotka on päällystetty muovimaisella materiaalilla. Ajattelin, että sellaiset nyt on helppo askarrella itsekin ja ryhdyin tuumasta toimeen. Puomien lisäksi materiaaleista syntyi myös vesimatto, joka on kiva lisä estekalustoon.

Tarvittavat materiaalit vesimattoon (200 cm x 70 cm) ja seitsemään puomiin (180-200 cm)
- 2 kpl 2x3m pressuja a´5,90€
- 90x200 cm vaahtomuovipatja 35€
- kuumaliimapistooli
- ompelukone
- vedenpitävä tussi
- mitta
- sakset
- mattopuukko

Ikean edullisin vaahtomuovipatja on mitoiltaan 200 cm x 90 cm. Patjasta saa aikaiseksi 70 cm leveän vesimaton ja seitsemän puomia. Markkinoilta löytyy valmiina pääasiassa 250 cm pitkiä vesimattoja ja pehmopuomeja, joten nämä kotikutoiset ovat aavistuksen lyhyempiä. Halutessaan puomeista voi tehdä pidempiä tekemällä ne kahdesta erillisestä palasta - tällöin yhdestä patjasta saa viisi puomia.

Mittasin ja piirsin patjaan kuvassa näkyvän kaltaiset viivat leikkaamista varten. Vesimaton reunat ovat kauttaaltaan 10 cm ja puomit ovat 10 cm paksuja. Mattopuukko meni juuri ja juuri patjan läpi - ei haittaa vaikkei reunoista tulisi täydellisen siistejä, se ei vaikuta lopputulokseen!

Puomien päällystämiseen valitsin Bilteman peitekankaan, joka on toiselta puolelta sininen ja toiselta harmaa - päätin tehdä puomeja molemmissa väreissä. Lyhyemmille puomeille leikkasin 200 cm x 38 cm palat ja pidemmille noin 220 cm x 38 cm palat.

Ompelin pressusta putkilot puomeille. Mieti etukäteen, kumman värisiä puomeja haluat ja ompele nurjalta puolelta. Mikäli haluat harmaita puomeja, ompele siniseltä puolelta ja päin vastoin! Käännä valmis putkilo niin, että sauma jää sisäpuolelle. Vaahtomuovi on helpoin - tai vähiten vaikea - pujottaa pressuputkilon sisään kaverin kanssa. Toinen kiskoo putkilosta ja toinen vetää vaahtomuovia. Tässä hommassa tulee hiki!

Lopuksi leikkasin neljä viiltoa pukilon päihin ja taittelin päädyt kiinni kuumaliimalla. Valmista tuli!

Vesimatto vaatikin hieman enemmän pään raapimista. Päädyin päällystämään reunat kahdella eri pressupalalla. Pohjaosan kaava näyttää tältä:

Pituus 256 cm, leveys 89 cm

 

Taittelin päädyt tähän tapaan liimaten ahkerasti. Liimatessa on hyvä varmistaa, että liima on tarpeeksi kuumaa; muuten se ei tartu, vaan ainoastaan jähmettyy jäähtyessään pressulla. Vaahtomuovireunat voi halutessaan liimata pressuun, jotta ne pysyvät varmasti liimatessa ja taitellessa paikoillaan. Itse liimasin vain sieltä täältä.

Kun pohja ja päädyt tuli valmiiksi, leikkasin pressusta 111 cm x 184 cm kaistaleen, jonka liimasin ikään kuin vesimaton päälle. Saumat tulivat maton alle. Halutessaan liimaa voi levittää vaikka koko keskiosalle, mutta itse päädyin liimaamaan vain reunat. Tiivistin liimalla myös "pohjan" ja "kannen" saumat, jotta vesieste on mahdollista myös täyttää vedellä ilman, että vesi valuu maton sisälle.

Kaupasta haettuna tällainen setti olisi maksanut 234 euroa, mutta itse askarrellen hintaa tuli karvan verran alle 50 euroa. Sanoisin, että vaivannäkö kannatti!

1

Laitumelta kisakentille

Wilma on nauttinut elämästään laitumella. Pitkän totuttelujakson päätteeksi neiti sai jäädä noin viikon ajan öiksi laiduntamaan, kunnes juhannusviikolla vapaus koitti ja laiduntaminen sai jatkua vuorokauden ympäri. Jotta laidunkausi saisi jatkua mahdollisimman pitkään, Wilma tekee ahkerasti töitä koko kesän ajan pitääkseen kiinni linjoistaan.

Jatkuvalla liikunnalla pidetään huolta ruohosta saatavien sokereiden kulutuksesta ja ehkäistään lihomisen ja kaviokuumeen riskiä. Wilma liikuskelee laitumella myös melko paljon, mikä osaltaan edesauttaa painon pysymistä kurissa. Kun poni palaa takaisin talliin ja ulkoiluun tarhassa, se saa kisakauden päätteeksi kevyemmän lomajakson.

Odotin laitumella olon väsyttävän ja laiskistavan ponia, mutta vastoin odotuksiani Wilma onkin ollut todella reipas ja innokas liikkuja. Hölmöilyenergiaa ei ole ollut havaittavissa, mutta treenit ovat sujuneet todella kivasti! Jatkuvasti liikkeessä pysyvä poni pysyy myös vetreänä ja se onkin ollut hyvin miellyttävä ratsastaa, vaikka liikutus ei olisikaan ollut jumppaamiseen keskittyvää.

Wilma on ehtinyt aloittaa kisakauden Turun Ratsastajien seuratason koulukilpailuissa, joissa ratsastin radat helppo C E.B. Special ja Helppo B:4. Kun valmentajani kanssa suunnittelimme tulevaa kisakautta, sain luvan startata yhen ainoan helppo C -luokan ikään kuin lämmittelynä. Käytin toki kortin heti ensimmäisissä kisoissa, jotta pääsisin esittelemään Wilmalle kilpailuareenan ennen helppo B rataa. Vieraissa paikoissa käyminen kun oli hyvin vähäistä alkuvuodesta, joten ajattelin Wilman jännittyvän taas uudessa kisapaikassa.

Wilma ei olisi mitään lämmittelyratoja kaivannut, sillä kisapaikalle saavuttaessa se peruutti ulos trailerista, katseli muutaman kerran ympärilleen ja totesi, että homma on cool. Verryttelyyn se asteli leppoisasti ja suoritti omat tehtävänsä keskittymättä ympärillä liikkuviin hevosiin. Ennen kilpailusuoritusta ehdin näyttää radan Wilmalle molemmista suunnista, joten pillin vihellyksen soidessa oltiin aivan valmiita suoritukseen.

Wilma suoritti radan tasaisen varmasti ja rikkeittä. Radan jälkeen fiilis oli, että "ihan hyvin meni". Ei mitään tajunnanräjäyttävää suorittamista ja joitain virheitä jäi mieleen, mutta kokonaisuudessaan ihan hyvä kisakauden avaus ennestään vieraassa paikassa. Hämmästykseni oli suuri, kun bongasin meidän Equipesta johtamassa luokkaa 68,333% tuloksella. Päädyttiin pitämään kärkipaikkaa kisan loppuun saakka ja voitettiin luokka sijalla 1/19!

Suunnitelmani kilpailuareenan esittelystä helpommalla radalla meni puihin, kun helppo B -rata ratsastettiinkin toisella, pitkällä radalla. Pitkä rata oli rakennettu ison kentän katsomon- ja estekaluston puoleiseen päätyyn, jossa oli enemmän ihmeteltävää. Wilma jännitti tuomarin päädyssä estekaluston nurkkaa, mutta saatuaan katsella rauhassa suostui kävelemään siitä siivosti ohi. Ennen kuin ehdin näyttää radan toiseen suuntaan, saimmekin jo lähtömerkin.

Nurkka, jonka Wilma oli oikealla silmällään todennut turvalliseksi, ei ollutkaan sitä enää vasemmalla silmällä. Poni otti poikittaisen paniikkipysähdyksen heti radan alussa ja jäi jännittämään päätyä koko radan ajaksi. Kaikesta tuomarin päädyssä tapahtuvasta saatiin siis selkeästi huonompia pisteitä kuin muualla radalla. Pelästymistä lukuunottamatta ei tehty kuitenkaan rikkeitä ja keventämällä sain Wilman liikkumaan jotakuinkin rennosti, joten saatiin suoritukseen nähden varsin kohtuullinen tulos 62,273%, jolla sijoituimme tuloslistalla sijalle 11/31.

Pelkkää kilpailemista ja niihin treenaamista Wilman kesä ei ole, vaikka poni töitä tekeekin kesän läpi. Olemme nauttineet pitkistä maastolenkeistä, jotka kuivat kelit meille mahdollistavat. Tällä hetkellä kaikki mahdolliset maastoreitit ovat käytössämme, kun märkä maa ja ojat eivät rajoita kulkemista! Joillain maastoreissuilla Wilma on päässyt pulahtamaan läheiseen pikkulammikkoonkin, jonka Wilma on useiden tutustumiskäyntien jälkeen vihdoin todennut turvalliseksi ja kivaksi paikaksi.

Maastoilu onkin mitä mainiointa tasapainottavaa liikuntaa hikitreeneille. Pitkät matalan sykkeen lenkit toimivat palauttavana liikuntana, joka polttaa parhaiten rasvaa ja ylläpitää sopivaa lihavuuskuntoa laidunkaudella.

0

Virtuaalikisosita vauhtia tositilanteisiin

Kun kilpailukausi ei päässyt alkamaan suunnitellusti loppukeväästä, käytettiin Wilman kanssa tuo aika treenaamiseen. Valmentautumisen ohessa päästiin kuitenkin harjoittelemaan myös kilpailemista etäkisojen merkeissä, kun Playsson.net järjesti kouluratsastuksen kilpailuharjoitukset virtuaalisena.

Wilma kilpaili viime kaudella ihan oikeissa kilpailuissa elämänsä ensimmäiset kouluradat helppo C ja helppo B luokissa ja suoriutuikin niistä yllättävän hyvin. Virtuaalikisoissa suoritettiin tarjolla olevista ohjelmista Helppo C:1 ja K.N. Special, jotka saivat toimia lähtötason kartoittajina tulevaan kauteen.

Virtuaalikisat on aivan ihanteellinen tilaisuus treenata kilpailuihin - radan saa suorittaa omassa rauhassa tutussa paikassa, jolloin voi keskittyä 100% pelkkään suoritukseen. Hevonen on rento ja suorittaa todennäköisesti paremmin kuin kilpailupaikalla vieraassa ympäristössä. Kun näistä olosuhteista saa tuomarin arvion radasta, tietää varmuudella, mitä pitää harjoitella tulevia kilpailuita varten.

Helppo C -ohjelma suoritettiin kerralla purkkiin. Wilma oli kivasti avuilla ja suoritti melko tasaisesti tekemättä rikkeitä. Suorituksen arvostellut tuomarikin piti näkemästään ja arvioi kaikki tehtävät arvosanoin 6-7. Etupainoisuudesta ja pysähdyksistä tuli noottia, niihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Prosentteja poni sai 65,5%, joka oli oikein hyvä suoritus! Huikean kahden osallistujan luokassa Wilma nappasi voiton.



Helppo B -rata taidettiin saada kolmannella yrittämällä kuvattua. Haasteeksi muodostui alkuterveydykseen saapuminen, jossa Wilma kiemurteli ja pysähtyi kerta toisensa jälkeen vinoon tai jalat levälleen kuin Jokisen eväät. Kiitettäviä suorituksia ei lopulliselle kisavideollekaan saatu, minkä huomasi tuomarikin. Pysähdykset pitäisi valmistella paremmin ja saada poni pysymään avuilla koko pysähdyksen ja liikkeellelähdön läpi. Käyntiin pitäisi saada tasaisuutta ja rentoutta - siinä onkin meille koko kesäksi tekemistä!

Surkeista pysähdyksistä ja heikosta käynnistä huolimatta kerättiin arvosanoja 6 ja 7,5 välillä. Tässä luokassa arvosteltiin vain "alakerran pisteet", eli askellajit, lennokkuus, kuuliaisuus, ratsastajan istunta ja apujenkäyttö sekä teiden ratsastus. Näiden perusteella laskettu prosenttiosuudeksi tuli 66%, joka on helppo B radalta Wilmalle super hyvä suoritus! Tällä tuloksella Wilma oli luokan viidestä osallistujasta paras.



Valmennuksissa ja itsenäisissä treeneissä onkin nyt treenattu niin suoraan ratsastamista, käyntiä kuin pysähdyksiäkin. On päiviä, kun tunnelin päässä näkyy valoa, mutta on myös niitä treenikertoja, kun nelitahtinen käynti tuntuu täydeltä mahdottomuudelta. Vaikka nyt kovin ahkerasti treenataankin, niin menee varmasti aikaa, ennen kuin saadaan sujuva käynti ja pysähdykset siirrettyä myös kilpailupaikoille. Ei auta kuin antaa itselleen armoa ja ottaa kisojen käyntiosuudet harjoituksen kannalta.

Käynnin, suoruuden ja pysähdysten lisäksi olemme keskittyneet askeleenpidennyksiin. Wilma jaksaa esittää pätevää keskiravia muutaman askeleen ajan, mutta valahtaa sen jälkeen helposti etupainoiseksi ja korvaa askelpituuden nopeudella. Voimakkaita ja isoja raviaskeleita on haettu lyhyillä pyrähdyksillä ratsastaen lävistäjälle muutama askel keskiravia ja palaten pian takaisin harjoitusraviin, jotta pian voisi kasvattaa raviaskeleita uudestaan.

Super toimivaksi tehtäväksi Wilmalle osoittautui keskiravi- pohkeenväistö -siirtymiset lävistäjällä. Mahdottomalta kuulostanut tehtävä lähtikin yllättäen sujumaan super hyvin, kun Wilma tuli nopeaksi ja kuunteli pieniä apuja. Parhaimmillaan yhdelle lävistäjälle taidettiin saada kolme tai neljä pätkää sekä keskiravia että pohkeenväistöä!

Tulevana viikonloppuna korkataan ihan oikea kisakausi, kun lähdetään Artukaisiin Turun Ratsastajien seurakarkeloihin. Kouluvalmentajani kanssa sovimme, että saan tällä kaudella kilpailla yhden ainoan helppo C luokan ja loppukaudesta tavoitellaan ensimmäisiä helpon A:n ratoja - hyödynnän tilaisuuteni siis heti ja ratsastan näissä kisoissa helppo C ja helppo B luokat - toivotaan, että Wilma purkaa jännityksensä ja pöhinänsä ensimmäisellä radalla niin, että päästään keskittymään toisella radalla olennaiseen. Palaillaan kisakuulumisten kera!

1

Monipuolisuus kunniaan - töitä keholle ja aivoille

Wilman kuluneen viikon ohjelma on ollut oppikirjamaisen monipuolinen. Poni on liikkunut niin maastakäsin kuin ratsainkin, treenannut kentällä ja tuulettunut maastossa sekä säilyttänyt tasapainon raskaiden treenipäivien ja kevyempien palauttavien päivien välillä.

Wilma on sellainen poni, joka ei kaipaa vapaapäiviä, vaan aktiivista ja monipuolista tekemistä. Tuntuu, että sen lihakset kyllä väsyvät, mutta mieli ei. Niinpä olen yrittänyt tarjota poniystävälleni mielekästä ja monipuolista tekemistä, enkä ole kantanut huolta vapaapäivien puutteesta. Wilma kuitenkin viettää kanssani aikaa vain puolesta tunnista muutamaan tuntiin vuorokaudessa ja muun ajan se saa olla aivan rauhassa. Niin kauan kuin poni tulee tarhassa vastaan eikä lähde karkuun, oletan, ettei se ole saanut tarpeekseen naamastani.

Kuten tälläkin viikolla, Wilma tekee yleensä parina - kolmena päivänä viikossa raskaampaa ruumiillista työtä treenaten puomeilla, esteillä tai koulukiemuroiden parissa ja muina päivinä se liikkuu huomattavasti kevyemmin.

Tämän viikon puomi- ja estetreeni tehtiin itsenäisesti jumppasarjalla. Ajatuksena oli tehdä helppo hyvänmielen jumppa simppelillä tehtävällä, jolla ei varsinaisesti voi epäonnistua. Wilma suorittikin tehtävää tasaisen varmasti ja sai viimeisillä kierroksilla metrisenkin esteen ylittämisen tuntumaan helpolta! 

Sarjalla minun on helppo siedättää itseäni ratatempoiseen laukkaan - minä kun mielelläni pidän ponin hypätessä liian lyhyenä ja kontrollissa lähestulkoon kuin kouluradalla. Sarjalla riittää, kun ratsastaa hevosen keskelle ensimmäistä kavalettia ja katsoo kaukaisuuteen viimeisen esteen taakse, niin hevonen suorittaa esteet kuskin vain pidellessä harjasta kiinni. 

Estetreenien lisäksi viikko-ohjelmaan sisältyi viikoittainen kouluvalmennus ja pidempi maastolenkki.  Fyysisesti raskaiden päivien vastapainona tehtiin hommia kaulanarulla ja maastakäsin.

Varusteeton ratsastus on pikkutytöstä asti kiehtonut minua. Ei siksi, että kokisin varusteet epäoikeudenmukaisina hevoselle, vaan ajatuksesta niin sujuvasta yhteistyöstä ja luottamuksesta, että 500 -kiloisen saaliseläimen saa vastaamaan pyyntöihin myös ilman "hallintalaitteita". 

Wilman tarjoillessa minulle elämäni pukkiralleja vielä viime keväänä, luovuin haaveistani saada oma poni toimimaan ikinä pelkällä kaulanarulla. Ajan kuluessa Wilma kuitenkin rauhoittui huomattavasti ja käytännössä lopetti pukittelun. Opimme tuntemaan toisemme paremmin ja siinä samassa luottamaan toisiimme. Enää ei tunnu siltä, kuin kiipeäisin villin lohikäärmeen selkään toivoen jääväni ratsastuksesta henkiin.

Syksyllä aloitimme satunnaiset ratsastukset kaulanarulla pitäen kuitenkin suitset päässä. Kevääseen mennessä Wilma oli sisäistänyt aika kivasti kääntävät ja pidättävät avut ja uskalsin jättää ensimmäisiä kertoja suitset jo pois.

Kunnon harppauksen kaulanarulla ratsastuksessa otimme, kun voitin Instagram -arvonnasta käsityönä Suomessa valmistetut kaulasuitset; kaulanarun ohjilla. Ohjat kädessä saan ylläpidettyä monin verroin paremmin hyvän istunnan ja ryhdin, jolloin pääsen myös vaikuttamaan painoavuilla pelkän kaulanarussa roikkumisen sijaan. 

Saatuani itse lisää varmuutta kaulanarulla ratsastamiseen myös Wilma on ollut paljon rennompi. Edelleen sen ilmeistä näkee, että sen aivoissa raksuttaa kovasti, mutta jännittyneisyys on vähentynyt huomattavasti. 

Käynnissä ja ravissa Wilma toimi jo niin kivasti, että uskalsin ensimmäistä kertaa kokeilla laukkaakin pelkällä kaulanarulla, vaikka pitkään ajattelin, että pääsisimme laukkaamaan hyvillä mielillä aikaisintaan loppukesästä. Poni olisi voinut villiintyä päästessään laukkaamaan ilman suitsia, mutta haasteeksi muodostuikin saada laukka nousemaan.

Puolipidäte ennen laukannostoa pelkällä istunnalla vaati kuskilta paljon keskittyistä, mutta onnistui lopulta. Wilma yllätti leppoisalla laukalla, jossa se jopa hakeutui pyöreään muotoon! 

Kaulanarutreenit käyvät Wilmalle kevyestä jumpasta ja aivotyöstä. Se joutuu selkeästi keskittymään paljon enemmän ja miettimään, mitä siltä toivotaan. Sen asenne uuden opetteluun on ollut ihanan positiivinen - se on selkeästi motivoitunut yrittämään ja haluaa ymmärtää, mitä siltä pyydän.

Aivotyötä ja uuden opettelua olemme harrastaneet myös maastakäsin. Maastakäsintyöskentely on minulle ikään kuin temppukoulutusta, joka tukee sujuvaa arkea Wilman kanssa. Harjoittelemme varsinaisia temppuja, kuten kumartamista ja maahan käymistä, mutta myös arkisia taitoja, kuten kontaktin ottamista ja pyynnöstä pysähtymistä ja väistämistä.

Kontaktiharjoittelu on ollut meille tänä vuonna aivan uusi ja avartava aluevaltaus. Siitä on tullut Wilmalle temppujen lisäksi oma tehtävänsä, josta voi saada palkkaa. On huomattavasti mukavampaa, että hevonen tarjoaa herkkujen toivossa kontaktia, kuin satunnaisia temppuja!

Kontaktiharjoittelu toimii aivan samalla ajatuksella kuin koirillakin - hevoselle opetetaan pyyntö (Wilmalla "täällä"), josta sen odotetaan ottavan kontakti ihmiseen; katsovan ja kuuntelevan. Aikaisemmin Wilma kulki vierelläni usein hermostuneena viskoen päätään ja odottaen pyyntöä tehdä palkattava tehtävä, kuten pysähtyä, peruuttaa tai jäädä paikoilleen. Kun tehtävää ei kuulunut tarpeeksi pian, Wilma saattoi turhautua ja poistua paikalta.

Nyt Wilma taas hakeutuu omalle paikalleen viereeni ja tarjoaa kontaktia. Se kääntää korvansa kohti ja  katsoo otsaharjansa alta seuraten liikkeitäni ja ylläpitäen saman vauhdin. Nyt pystyn ylläpitämään kontaktin samalla, kun pyydän Wilman vierelläni raviin. Vielä muutama kuukausi sitten Wilma olisi vielä ravipyynnöstä todennäköisesti räjähtänyt viilettämään pukkilaukkaa ympäri kenttää.

Nyt kun Wilma osaa pyynnöstä ottaa kontaktin, voin pyytää sitä myös esimerkiksi jännittävissä tilanteissa. Tällöin saan ponin huomion pois jännittävästä kohteesta ja pääsen palkkaamaan sitä rauhoittumisesta. Näin maastakäsin kentällä tehtävä työ pitäisikin tuoda hevosen arkeen!

1

Estekuulumisia tunneilta

Viime viikkoina meidän elämä on näyttäytynyt somessa kovin treenipainoitteisena, kun kuvia on tullut jaettua ahkerasti niin este- kuin kouluvalmennuksistakin. Treenattu kyllä ollaan, mutta myös löysäilty. Kavereita tulee pyydettyä kameran kanssa kentän laidalle pääasiassa valmennuspäivinä, joten maastoreissut, kaulanarutreenit ja vapaapäivät jäävät helposti somen ulkopuolelle. Somessa onkin hyvä muistaa, että se kertoo lopulta vain murto-osan todellisuudesta!

Estevalmennuksissa olemme päässeet kivasti eteenpäin. Virheitä sattuu ja kehitettävää löytyy joka kerta, mutta toistojen ja harjoituksen myötä olemme saaneet hyviä onnistumisia ja oikeasti sujuviakin suorituksia aikaiseksi! Haastavissakin tehtävissä olen saanut aina välillä fiilistellä sujuvuutta sen sijaan, että joutuisimme hampaat irvessä tsemppaamaan tehtävät jotenkuten läpi. Parasta on huomata, että tänään jokin asia sujuu jo paremmin kuin viime kerralla!

Väitän, että apua on ollut harjoittelun lisäksi myös Fenwickin liquid titanium päähupusta, jonka hankin Wilmalle silkasta kokeilunhalusta. Huppu on valmistettu älykankaasta, joka sisältää nestemäistä titaania. Se saa aikaan infrapunavaikutuksen, jonka on todettu rauhoittavan ja parantavan joidenkin hevosten keskittymiskykyä.

Olin skeptinen hupun toimivuuden suhteen, mutta kuultuani siitä positiivisia kokemuksia ihan oikeilta ihmisiltä ja bongattuani vielä tarjouksenkin, päätin antaa sille mahdollisuuden. Mikäli huppu vaikuttaisi Wilmaan toivotulla tavalla, se olisi todellakin jokaisen euron arvoinen!

Muutaman viikon testijakson perusteella väitän, että maski voi oikeasti toimia. En allekirjoita kiisteltyjen positiivisten tai negatiivisten ionien vaikutusta, enkä ole perehtynyt erityisen syvällisesti tieteellisiin tutkimuksiin myöskään infrapunan vaikutuksista, mutta ponissani olen huomannut positiivisen muutoksen huppua käyttäessäni. Estetunneilla Wilma ei ole esimerkiksi kyttäillyt parkkipaikan päätyä ja se on myös valmentajan sanojen mukaan suorittanut tasaisemmin ja keskittyneemmin.

Oli kyse sitten hupun vaikutuksesta Wilmaan tai sen lumevaikutuksesta ratsastajaan, se on lunastanut lupauksensa ja paikkansa Wilman päässä estetreeneissä ja -kisoissa. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa voimakasta kiimaa, jotta huppu pääsee todelliseen tulikokeeseen!

Keskittymistä onkin vaadittu estetunneilla niin ratsulta kuin ratsastajaltakin, kun itsenäisissä treeneissä tutuiksi tulleiden pitkien ja helppojen teiden sijaan onkin treenattu sarjoilla ja suhteutetuilla esteväleillä ja lyhyillä teillä.

Edellisen viikon tehtävässä yhdistyivät niin suoraan ratsastaminen, laukan säätely kuin laukan vaihtaminenkin. Ensimmäisenä tehtävänä ratsastettiin suoraa linjaa yhden askeleen sarjalta okserille keskittyen siihen, että laukka säilyy samana jokaisessa alastulossa. Vaikka kuinka olisi tehnyt mieli varmistella alastuloa oikeassa laukassa, myöskään okserilta ei saanut kääntää jyrkästi halutun laukan suuntaan, vaan tehtävänä oli jatkaa suoraan päätyyn asti.

Tämän tehtävän kanssa taidettiin painia päivän suurimmat painit, mutta kun tästä päästiin, alkoi homma rullata! Suoruutta vaativalla tehtävällä saatiin Wilma avuille niin, että laukkaa pystyi säätelemään aika kivasti. Laukan säädeltävyys taas helpotti esteille osumista, mikä puolestaan edesauttoi laukkojen vaihtumista.

Kun laukka oli säädeltävissä ja Wilma hyvin kuulolla, ei esteiden välissä tullut kiire, kun hypättiin pidempiä tehtäviä jatkaen sarjalta kaarevasti ristikoille ja pian taas takaisin sarjalle. Jos Wilma sattuikin tulemaan esteeltä alas väärässä laukassa, se tuli helposti pidätteestä raviin ja laukka saatiin korjattua hyvin ennen seuraavaa hyppyä.

Seuraavalla tunnilla aloitettiin kontrolliharjoituksilla - tarkkuutta vaativalla puomitehtävällä ravissa. Okseri ja viereinen pysty laskettiin ravipuomeiksi hieman normaalia lyhyemmillä väleillä. Poni piti siis saada suoristettua ja koottua ennen puomeja, jotta askeleet sopivat puomien väleihin helposti. Pienillä teillä varmistettiin, että Wilma kääntyi ulkoavuista ja taipui sisäpohkeen ympäri.

Kun ravitehtävä sujui kiitettävästi, siirryttiin hyppyhommiin. Okseri nostettiin kannattimille, mutta sekä sen eteen että taakse jätettiin ponnistus/laukkapuomit. Saman ravipuomeilla saavutetun kontrollin tuli säilyä ensimmäiselle puomille saakka, jonka kohdalla sai nostaa laukan. Tällä tavalla saatiin kontrolloitua aika kivasti Wilma laskeutumaan esteeltä oikeassa laukassa!

Puomeilla ja ravilähestymisillä tehty työ kantoi hedelmää ja tuntui, että lopputunnin pääsin nauttimaan maisemista, kun Wilma suoritti tehtävät yksi toisensa jälkeen tasaisen sujuvasti. Laukat vaihtuivat pääasiassa aina, laukan tahti säilyi hyvänä ja hypyt osui hyviin ponnistuspaikkoihin. Wilma tuntui itsevarmalta ja kovin tyytyväiseltä itseensä! 

0