Wilma on liikkunut ja treenannut sillä ajatuksella, että treenataan kun voidaan. Kun olosuhteet kerran sallivat täyden treenin, niin säästetään kevyemmät lepojaksot sitten mahdollisille tuleville pääkallokeleille. Toki lepopäiviä ja kevyempiä kävelypäiviä kuuluu jokaiseen viikkoon, mutta varsinaista pidempää lomaa Wilma ei ole viettänyt.
Olemme potkaisseet uuden vuoden tehokkaasti käyntiin valmentautumalla. Kouluvalmennuksissa olemme saaneet hyviä työkaluja perusratsastuksen parantamiseen; istuntaani ja apujen käyttöäni on korjattu ja Wilmalta on vähitellen alettu vaatia enemmän itsenäisyyttä ja omatoimisuutta. Tähän asti olen joutunut tukemaan Wilmaa ratsastaessa todella paljon, mutta nyt kun ponilla on jo kestävyys- ja lihaskuntoa itsensä kannatteluun, pitäisi sen pystyä työskentelemään pidempiä pätkiä myös ilman jatkuvaa holhoamista.
Valmennuksissa on keskitytty määrän sijasta paljon laatuun; mielummin kaksi askelta ryhdikästä ja hyvää keskiravia kuin koko pitkä sivu holtitonta ja tasapainotonta juoksemista. Lyhyillä työskentelypätkillä Wilma on saanut paljon kehuja ja palautetta heti onnistumisistaan, mikä on motivoinut sitä yrittämään yhä enemmän ja mahdollistanut myös ennakoimisen ja sen myötä nopean reagoinnin pieniin apuihin.
Kouluvalmennusten lisäksi olemme valmentautuneet Project Happy Athleten Ninalla. Olin jo pidempään pohtinut, että kaipaisin vahvistusta maastakäsintyöskentelyyn Wilman kanssa. Koin osaavani ohjata hevosen käyttäytymistä ja opettaa esimerkiksi temppuja, kun hevonen toimii ennakko-odotusteni mukaisesti. Esimerkiksi Harri oli hyvin suoraviivainen ja helppo, nöyrä hevonen, joka oli rauhallinen ja motivoitunut sekä kärsivällinen oppilas. Harri oli helppo opettaa toimimaan arjessa pienillä vihjeillä ja se oppi temppuja nopeasti.
Wilma sen sijaan on ollutkin minulle kovempi pähkinä purtavaksi. Se on äärettömän fiksu ja nopea kaikessa toiminnassaan. Se on kiltti, mutta malttamaton ja reaktiivinen. On tuntunut, etten osaa välttämättä jakaa kaikkia opeteltavia asioita riittävän pieniksi palasiksi, jotta lopulta vahvistaisin varmasti oikeaa käytöstä. Hetkittäin on tuntunut, kuin yrittäisin turistina puhua heikolla kielitaidolla paikalliselle, joka puhuukin vastauksensa nopeasti niin hienoilla sanakäänteillä, etten enää ymmärräkään vastausta tai osaa jatkaa keskustelua.
PHA:n Nina tuli apuun ikään kuin tulkin roolissa. Rauhoittumista pyydettäessä edes takaisin seilaava poni ei ollutkaan levoton ja keskittymätön, vaan äärettömän viisas ja kekseliäs poni, joka haki vastausta siihen, mistä käytöksestä sitä palkitaan. Askeleesta taakse? Askeleesta eteen? Viereen siirtymisestä? Hymyilemisestä? Pelkkä paikallaan seisominen tuntui ponille liian helpolta vastaukselta.
Ninan avulla pääsin palkkaamaan Wilmaa juuri oikeilla hetkillä ja sain vahvistusta siihen, kuinka toimia juuri tämän ponin kanssa arjessa. Ymmärrykseni Wilman käytöstä kohtaan on myös parantunut. Miten voisin olettaa, että aikuinen hevonen, joka on kiertänyt jo lukuisilla eri omistajilla, ymmärtäisi mitä juuri minä vaadin siltä? Samoja asioita on voitu pyytää aivan eri tavoilla tai eri tilanteissa on voitu odottaa erilaista käyttäytymistä. Lisäksi kaikki uudet opeteltavat asiat rakentuvat jo vanhan opitun päälle. Mikäli vanha ja uusi ovat ristiriidassa, on uuden opetteleminen luonnollisestikin vaikeampaa ja hitaampaa.
Ensimmäisellä kerralla keskityimme rauhoittumisen opetteluun maastakäsin ja ristiselän jumppaamiseen ratsain. Molemmat tehtävät Wilma hoksasi hyvin ja harjoittelun päätteeksi saattoi lähes kuulla, kuinka ponin aivot raksuttivat ja hikoilivat. Rahoittumista pääsimme harjoittelemaan pian haastavammissa olosuhteissa, kun valokuvaaja Jaana Vuola tuli kuvaamaan Wilmaa.
Wilmalle pönöttäminen on ollut erityisen haastavaa, minkä vuoksi jännitin kovasti Wilman käyttäytymistä kameran edessä. Pahimmassa tapauksessa se ei malttaisi seisoa hetkeäkään paikallaan! Harjoittelimme ahkerasti rauhoittumista niin tallissa, kentällä kuin maastokävelyilläkin ja jatkoimme treenejä tutulla tavalla Jaanan kameran edessä. Palkaten "seis" ja "taakse" käskyistä Wilma pysyi hyvin kuulolla ja pääsin palkkaamaan sitä jatkuvasti rauhoittumisesta - ihan vain tasajaloin seisomisesta. Poni ylitti kaikki odotukseni pönöttäessään metsässä vailla minkäänlaista kiirettä!
Wilma laskettiin myös irti laitumelle, jossa se houkuttelevasta ruohosta huolimatta malttoi yllättävän hyvin kulkea vierellä vain leuan alta ohjattuna. Ehkä parasta oli muutamat kerrat, kun poni malttoi vastata myös "tule" käskyyn ravaamalla luokse juostuaan ensin kohti kameraa ja sen ohi.
Nämä treenit jatkuvat seuraavaksi valokuvausworkshopissa, jossa yhden kuvaajan sijaan ponin pitäisi malttaa poseerata kymmenelle kuvaajalle. Luvassa siis lisää upeita kuvia lähiaikoina!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.