Melko pian päädyimme jatkamaan bloggaamista omissa blogeissamme, jolloin Lenskun ja Essin poniblogi jäi ihan vain Essin poniblogiksi. Kymmeneen vuoteen on mahtunut monia ihania poneja, muutamia hevosiakin, onnistumisia, epäonnistumisia, kehitystä ja kasvamista, iloja, suruja ja myös sydäntä raastavia luopumisia. Kymmenessä vuodessa itse kirjoittajastakin on kasvanut ponitytöstä (a)ikuinen poniratsastaja.
Blogin myötä olen päässyt tutustumaan moniin upeisiin ihmisiin, saanut uusia ystäviä, päässyt vierailemaan useissa eri tapahtumissa, saanut mahdollisuuden kirjoittaa artikkeleita lehteen ja päässyt osaksi hevosbloggaajien ja -somettajien yhteisöä. Tunnustuksena laadukkaan sisällön tuottamisesta blogi pääsi myös ehdolle vuoden parhaaksi hevosblogiksi vuonna 2019.
On uskomatonta, että blogin seuraajissa on edelleen mukana niitä ihmisiä, jotka ovat sivusta seuranneet elämääni näiden ponien kanssa aivan alusta asti. Tutut ja tuntemattomat lukijat ovat myötäeläneet niin suurissa suruissa luopumisen hetkillä ja jakaneet iloa onnistumisista ja viimeisimpänä ikiomasta ponista. Päälimmäisenä kaikkia lukijoita ja seuraajia kohtaan on nöyrä kiitollisuus. Kiitos mielenkiinnosta, kommenteista ja positiivisuudesta! Koko kymmeneen vuoteen ei ole mahtunut kuin kourallinen negatiivisia kommentteja, jotka ovat hukkuneet kaikkeen positiiviseen palautteeseen. Kiitos!
Vuoden vaihtuessa pyörittelin mielessäni vaihtoehtoja blogin tulevaisuudesta. Joko kymmenen vuoden kohdalla olisi aika kääriä homma pakettiin ja lopettaa? Blogien aikakausi on jo muutaman vuoden tuntunut olleen ohi ja ihana oma poni on tuonut aikatauluongelmia. Nyt kun olisi kerrottavaa vaikka kuinka paljon ja mieli tekisi jakaa ilon hetkiä kauan odotetun oman ponin kanssa, ei bloggaamiselle yhtäkkiä jääkään aikaa.
Tein pikaisen kyselyn blogin Instagram -tilillä ikään kuin saadakseni vain varmistuksen ajatuksilleni lopettaa blogi ja siirtyä päivittämään meidän kuulumisia vain Instassa. Yllättäen sain kuitenkin paljon kommentteja ja pyyntöjä jatkaa blogin parissa, vaikka kirjoittaisinkin harvemmin. Instagramin muutaman virkkeen pituisten tarinoiden vastapainoksi kaivataan sittenkin pidempiä tekstejä ja blogeille on kuin onkin kysyntää.
Ei siis sanota vielä hyvästejä, vaan jatketaan rennoin rantein! Jatkossakin pikaisia kuulumisia lyhyemmän kaavan mukaan löytyy Instagramista, mutta aikataulujen puitteissa pyrin jatkamaan poniblogin tarinoita säännöllisesti blogialustalla.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.