Matka taittuikin yllättävän nopeasti; menomatkaan kului reilusti alle tunti, kun pystyttiin ravailemaankin joitain pätkiä teiden lumisilla pientareilla. Matka taittui muutenkin kivasti, kun liikennettä oli suhteellisen vähän ja hevoset käyttäytyivät mielettömän hienosti vieraasta reitistä ja jännittävästä ympäristöstä huolimatta. Hartsa ja Gee ylitti matkalla autotien yli kulkevan pitkän sillan, alitti nelikaistaisen moottoritien ja seisoskeli ainakin viidesti liikennevaloissa odottamassa omaa vuoroaan. Harrikin oli ihan selvästi tsempannut liikennevalojen suhteen; päästiin kaikissa valoissa painamaan liikennevalonappulaa sulassa sovussa!
Maastoreittien alkuun päästyämme kävimme tekemässä alle tunnin lenkin hiekkatietä pitkin. Matkaa kertyi ehkä reilu kilometri suuntaansa. Keväämmällä olisi mukava käydä tekemässä ihan kunnon lenkki, kun metsäpolutkin ovat sulia ja kuivia. Nyt joka paikassa oli lunta ja jäätä sen verran, ettei metsään poikkeaminen oikein houkutellut.
Räpsittiin muutamat kuvat kuuluisan "laukkasuoran" päästä; tuolla tienpätkällä on tullut laukattua lukemattomia kertoja ja jännitetty pakaralihaksia puristaen ponin pukittamista. Tuolla tiellä olen tippunut Julilta, peruuttanut Winnien kanssa metsään sekä ojaan ja laukannut täysillä kavereiden kanssa. Kultaisia muistoja!
Ihan huippua et on tommonen mahdollisuus päästä noinkin pitkälle maastolenkille - puhumattakaan siitä että mukana oli noinkin fiksut hevoset! :D
VastaaPoistaHevoset tässä onkin se avainsana; kun on näin ponminvarmat hevoset niin maastoilla voi melkeinpä missä vain. :) ei meillä tosiaan varsinaisia maastoja ole missään, mutta niiden puuttuessa maastoillaan sitten ihan siellä missä tykätään. Kävelyteitä kun riittää ihan loputtomasti!
PoistaPelkääkö Harri autoja! Kiva postaus! :)
VastaaPoistaEi pelkää. :) Takaa tulevaa lumiauraa varmaan jo jännittäisikin, mutta ei siis lähde lapasesta vaikka tulisi panssariauto vastaan.
Poista