Jouluihmisen tunteenpurkaus

Joulu on taas, joulu on taas...  Jouluun on enää 48 päivää ja minä olen ihan onnesta soikeana, en malta odottaa että pääsen ripustamaan jouluvaloja, askartelemaan joulukortteja, pukemaan ponia tonttulakkiin ja yleisesti hypettämään kaikille ihanasta joulusta. Tässä bloggaamisen rinnalla paistankin jo kauden ensimmäisiä tähtitorttuja ja Winnien ikioma joulukalenterikin on hankittu jo useita viikkoja sitten. Koska joulukuun alkuun on enää joitain hassuja viikkoja, on aika alkaa suunnitella superhyperihanaamahtavaa Essin poniblogin joulukalenteria! Mitä sinä tahtoisit joulukalenterin sisältävän, mitä tahdot luukuista päivittäin paljastuvan? Ole hyvä ja kommentoi kaikki mahdolliset toiveesi tähän postaukseen, niin pääsen innolla suunnittelemaan maailmankaikkeuden parasta blogijoulukalenteria, jotta sinunkin joulunodotuksesi olisi vieläkin hauskempaa!

Winnietäkin jo valistin sen verran, että jouluun mennessä ponin täytyy olla maasto/liikennevarma, että päästään aattona joulumaastoon kulkuset kilisten. Eipä tuo nyt aivan mahdottomalta tehtävältä vaikuta, kun eilen sentään pääsin jo kiipeämään ponin selkään maneesissa hyvällä menestyksellä. Muutamat pomput sinne ja tänne koska toinen hevonen maneesissa riehui, mutta muuten allani oli taas mitä mainioin mummonkuljetin, joka ei säikkynyt uutta ympäristöä, vieraita hevosia, mopopoikien päristelyä eikä mitään muutakaan kummallista. Tänään poni viettää ansaittua vapaapäivää, mutta huomenna joudutaan taas töihin. Kaveri on tulossa menoamme seuraamaan ja kuvaamaan, joten huomenissa on luvassa myös kuva/videomateriaalia ponin uudesta kotiympäristöstä. :)

10

Uusi koti, uudet kujeet

 Voi miten mukavaa oli ajaa tallille ja nähdä jo kaukaa pieni vaaleatukkainen poni rauhallisena tarhassaan tutkailemassa maailman menoa! Winnie oli selvästi jo ainakin jossain määrin kotiutunut pieneen pihatarhaansa. Autosta poni näytti oikein tyytyväiseltä ja rauhalliselta, mutta lähempää en päässyt ponin touhuja vakoilemaan, kun se tunnisti minut kaiketi äänestä tai hajusta jo ennen kuin ehdin nähdä sitä kulman takaa. Poni heilui hirnahdellen aidalla odottamassa, kun ilmestyin sen näköpiiriin.

Harjailin Winnien karsinassa ja otin sen juoksutusliinan päähän. Käytiin kävelemässä tallin pihassa, jossa poni intoutui loikkimaan ja pomppimaan vähäsen. Jatkettiin matkaa kentälle päin ja päästiin kuin päästiinkin helposti kulkemaan sillan alta, rohkea pieni poni! Kentällä juoksutin turhat energiat pois ja poni rauhoittuikin suhteellisen nopeasti. Pari ensimmäistä kierrosta oli jotain pukkilaukansekaista räpellystä, mutta pian poni jo hölkkäilikin rauhassa pöristen. Teetin loppuun vielä muutamat väistämis ja peruutusharjoitukset, joihin Winnie keskittyi yllättävän hyvin.

Matka takaisin tallille sujuikin jo paljon rauhallisemmin ja asiallisemmin, nyt ei tarvinnut enää hävetä kovasti ponin käytöstä. ;) Kierrettiin kävelytyskone muutamaan kertaan ihan vain tutustumisen vuoksi, joskos itse koneeseen meneminen ei lopulta sitten tuntuisi niin jännittävältä. Edetään kuitenkin rauhassa päivä kerrallaan ponin ehdoilla niin, että voidaan molemmat tuntea olomme turvalliseksi. Kiire ei ole, tärkeintä nyt onkin että pystytään kulkemaan kentälle ja takaisin suht rauhallisesti, niin liikutus onnistuu kuitenkin.

Lopuksi Winnie pääsi vielä jalkahoitoon pesukarsinaan. Poni suhtautui vesiletkuun oikein asiallisesti ja sainkin pestä jalat ihan rauhassa. Hieno ja rohkea poni, huomenna on varmasti taas jo helpompaa. :)

10

Muuttopäivä!

 Huh mikä päivä! Herätyskello soi laittoman aikaisin siihen nähden, että on viikonloppu. Aamukahvit naamaan ja tallille, olin tallin pihassa puoli kahdeksan jälkeen aamulla. Juli oli tänään mun hoidettavana ja olinkin suunnitellut ratsastavani sen suhteellisen pikaisesti maneesissa. Ilma oli kuitenkin niin nätti, sumuinen ja mukavan viileä, että päätinkin lähteä maastoon. Käytiin tekemässä aika peruslenkki laukkasuoran päähän ja takaisin ihan vain hiekkateitä pitkin. Juli oli ihanan hidas, laiska ja tahmea, oli mahtavaa päästä pitkästä aikaa vain matkustamaan ponin selkään! Meillä ei ollut kiire mihinkään ja Juli saikin köpsötellä menemään pitkin ohjin. Intouduttiin ottamaan kuitenkin muutama ravipätkä ja hurjistuttiin tekemään pari laukannostoakin. Voi miten minun olikaan ollut ikävä tuota pientä keinutuolilaukkaa, jossa Juli mukamas niin kovin innoissaan minua kuljetti.

Aamuisen maastoreissun jälkeen pidin muutaman ratsastuskoulutunnin ja sitten pakkasinkin Winnien loput tavarat autoon.

 Olin Kartanolla siinä yhden maissa. Käytännössä hyppäsin lähes suoraan omasta autostani seuraavaan, uuden kotitallimme omistajan autoon, jolla lähdettiin takaisin Metsäkylään noutamaan Winnietä.

Poni sai niskaansa fleeceloimen ja jalkoihinsa lainatut kuljetussuojat, joista tamma ei ollut niin kovin mielissään. Vieras traikku tuntui Winnien mielestä vähäsen pelottavalta, eikä sinne tehnyt mieli kävellä suoraan sisälle. Joitain kymmeniä minuutteja meni keskustellessa, suostutellessa ja komentaessa, mutta lopulta sain kipollisen mysliä ja leipää, joilla sain houkuteltua Winnien suoraan sisälle traileriin.

Luukut kiinni ja liikkeelle! Matkahan oli hurjat 5 kilometriä, joka taittui alle vartissa. Winnie oli tyytyväinen päästessään kopista niin nopeasti ulos, mutta hämmentynyt se oli. Muutama kierros talutellen tallin pihaa ympäri ja sitten omaan tarhaan. Sinne poni jäi varsin tyytyväisen oloisena, huomenna käydään maastakäsin tutustumassa talliympäristöön ja maneesiin. :)

Päätin sitten antaa itsestäni oikein hyvän kuvan uudella tallilla - sain saappaani juttumaan Winnien tarhanaapurin tarhan mutaisimpaan kohtaan, jonka seurauksena sain kulkea pitkin tallia toinen jalka paljaana ja aivan kuraisena. Namskis!

Hieman kyllä myös hävetti viedä Winnien varusteet satulahuoneeseen - ponin pinkit varusteet pistävät jossain määrin silmään hillittyn väristen merkkivarusteiden joukosta.. :D

Loppupäivän olenkin sitten pessyt ja lajitellut Winnien kamoja kotona ja pohtinut ruokintaa, kengityksiä, loimituksia, liikutussuunnitelmaa...

7

Villi puudeli

Winnie päätti jättää jäähyväiset Metsäkylälle oikein näyttävästi tämänpäiväisissä pukuratsastuskisoissa. Poni sai niskaansa puudelin varustuksen - karvapallot jalkoihinsa ja niputetun häntänsä päähän, sekä lisäksi vielä lepattavat lurppakorvat päähänsä. Poni suhtautui ylimääräisiin härpäkkeisiin kyllä yllättävän hyvin, luulin sen hyppivän seinille jo karsinassa huomatessaan, että häntä on sidottu kokonaan pakettiin.

Osallistuttiin 60 cm luokkaan, joka oli tavallaan helpompi kuin aikaisempina vuosina. Muistaakseni viime vuonna ohjelmaan kuului esimerkiksi maailmanympärysmatka hevosen selässä ja erilaisia kuljetustehtäviä - harjaa jalkojen välissä tai vesilasia ratsastaen. Tällä kertaa rata oli oikein sopiva Winnielle; ei selässä pyörimistä, pelottavia kuljetustehtäviä eikä ryömimistä.

Verryttelyssä Winnie oli jokseenkin aika jännittynyt, mutta kuunteli hyvin apuja ja ääntä. Verryttelyesteeltä laskeutuessaan Winnie kuitenkin vihdoin huomasi sen; HÄNTÄ ON PAKETISSA! Poni yritti hännän avaamista mukavalla pukkisarjalla, mutta eihän se onnistunut. Tulin alas selästä ja avasin hännän ihan muidenkin ratsastajien turvallisuuden vuoksi, en halunnut muiden hevosten säikkyvän Winnien pelleilyä. Winnie kävi loppuverkan vielä vähän kierroksilla, mutta rauhoittui ennen radalle lähtöä.

Rata muodostui lähinnä pujottelusta ja esteistä. Esteitä oli paljon aikaisempaan verrattuna ja kinkkisin tehtävä olikin kolmen esteen rykelmä, jossa lähestymiset oli hankalia ja laukan säilyttäminen lähes mahdotonta. Pikkuruisille esteille tulikin hölmöjä hyppyjä, mutta puomit sentään pysyivät kannattimillaan. Lopputuloksena puhdas rata ihan kohtuuhyvässä ajassa siihen nähden, että mentiin todella rauhassa. Tavoite kun oli päästä tänä vuonna edes radalle ja hyvällä tuurilla vielä siitä läpi, viime vuonna kun meidät tosiaan poistettiin jo verryttelystä.

Lopulta sijoituttiin omassa luokassamme kolmansiksi ja saatiin lisäksi kunniakirjat kisojen parhaasta puvusta ja esittelytarinasta. Kunniakirjojen lisäksi saatiin myös kehuja hyvästä yhteistöstä ja kehityksestä viime vuoteen nähden. :)

Uskoisin että poni sai purettua energiaa riittävästi, että se kykenee matkustamaan huomenna asiallisesti trailerissa. Huomisesta tuleekin suhteellisen pitkä päivä! Tallille suuntaan jo heti aamusta, sillä olen luvannut hoitaa myös Julitan tämän ja ensi viikonlopun ajan. Ihanaa päästä kultaponin selkään pitkästä aikaa!

10

Hurjaa Halloweenia!

" Vähintäänkin joka toisessa suomalaisessa lapsiperheessä asuu se pieni kuninkaallinen, jos ei aivan kruununperillinen, niin ainakin isän pikku prinsessa. Erityinen taito näillä prinsessoilla on kietoa isi pikkusormensa ympärille ja saada tuo perheen pää vakuuttuneeksi siitä, että prinsessa tosissaan tarvitsee itselleen vähintäänkin linnan, vaaleanpunaisen mopoauton ja satumaisen ponin. Harmittavan usein prinsessa ei kuitenkaan ole valtakunnassaan korkeimmassa päätäntävallassa, vaan itse kuningatar (äidiksikin kutsutaan) jarruttaa prinsessan valtaannousua. Jossain määrin kuitenkin äidinkin pää on käännettävissä, minkä prinsessat kyllä tietävät. Vanha viisaus kuuluukin; koiranpennun saadakseen kannattaa aloittaa pyytämällä ponia. Koska valtakuntaan onkin jo hankittu aprikoosinvärinen isovillakoira Fifi, on prinsessalla seuraavaksi suunnitelmissa pyytää joululahjaksi elefanttia, Lamborghinia tai vallihautaa kotinsa ympärille. Vähitellen ponikin alkaa vaikuttaa sopivalta hankinnalta  näiden toiveiden parissa."

Näin kuului lyhykäinen esittely halloweenasusta, johon tänään Winnien kanssa sonnustaudutaan. Tänä vuonna tavoitteena on päästä kilpailuissa radalle asti, viimeksi kun meidät heitettiin pihalle jo verryttelyn aikana. ;)

0

Viimeiset maastoilut ja rompetori

Käytiin tänään Winnien kanssa viimeistä kertaa kävelemässä Metsäkylän maastoissa - Kartanolla maastoilu kun tulee rajoittumaan tallialueen ympäri kiertävään pikku metsikköön. Tämän päiväisen perusteella ei tulla kyllä ihan heti maastoilua kaipaamaan, se kun ei ollut järin rentouttavaa. Winnie kävi vähän ylikierroksilla puuskaisen tuulen takia ja päätti säikkyä pikkuisen sitä, tätä ja tuota. Itse naureskelin ponin typerille kyttäyksille alkumatkan, mutta vähitellen kyllä kyllästyin siihen. Pitkästä aikaa Winnie tarjosi kotiinpäin tultaessa taas pikkuruista paikallaan tanssivaa ravia. Tultiin kuitenkin käynnissä kotiin asti, mikä olikin hieno osoitus Winnien kyvystä hillitä itseään ja kestää painetta. Kesällä tultiin vielä viimeinen kilometri aina pikkuravia ja pysähdykset päättyivät aina järkyttävään peruuttamiseen tai loikkimiseen. Nyt poni seisoi rauhassa ja odotti, vaikka se selvästi paloi halusta kiitää suorinta tietä talliin ja omaan karsinaan päiväheinien luo.

Seuraava haaste tuleekin olemaan autot. Winnie on oppinut suhteellisen maastovarmaksi Metsäkylässä, koska ollaan päästy maastoilemaan melko monipuolisissa maastoissa ja useinkin vielä. Koirat, lenkkeilijät, lastenrattaat, heiluvat puskat, linnut ja muut ovat Winnielle arkipäivää, mutta pienessä kuplassaan metsän keskellä se ei ole pahemmin autoihin törmännyt. Uudella tallipaikalla taas poni asustaa autotien vieressä ja joutuu kulkemaan kentälle ja maneesille alikulkutunnelista. Saa nähdä montako päivää tai viikkoa kuluu, että päästään sulassa sovussa edes kentälle saakka! Bonuksena myös kenttä ja maneesi sijaitsevat teiden vieressä. Eiköhän poni kuitenkin opi ja totu nopeasti.

Kävin tänään läpi vähän Winnien tavaroita ja kauhistuin, kuinka paljon niitä oikein onkaan! Taidan valehtelematta omistaa lähes kaiken tarpeellisen mitä hevosenomistaja voi tarvita lukuunottamatta loimia ja satulaa. Kaapin kätköistä löytyi harjoja, pinteleitä, suojia, korvahuppuja, riimunaruja, ratsastusloimi, kasa satulahuopia, satulavyö, nahanhoitoaineita, pyyhkeitä, kuolaimia, juoksutusvarusteita... Ja Winnien jumppapallo. Nämä kaikki kaipaavat pesua ja järjestelyä ja lopulta sunnuntaina ne pitäisi saada raahattua ponin mukana uudelle tallille. Huh, taidan tosissani olla aikamoinen varusteurheilija! Kuhan saan tavarat tuotua kotiin pesua varten, voin tehdä varustepostauksen Winnien tavaroista.

2