Ratsastamaan ei opi kuin ratsastamalla

... ja erilaisia hevosia oppii ratsastamaan vain ratsastamalla erilaisia hevosia. Tämän sain taas todeta eilen, kun kiipesin kolmen eri hevosen selkään. Mikä toimii tutun ja turvallisen Winnien kanssa, ei todellakaan toimi välttämättä jäykän puoliverisen tai reippaan suomenhevosen kanssa. Sitä tuntee itsensä aivan alkeisratsastajaksi, kun hevonen ei toimikkaan niin kuin olettaa.

Ratsastin Winnien melko pikaisesti kentällä edellisen päivän estetreenin jäljiltä. Alkuun poni oli aivan järkyttävä - se näki mörköjä, säntäili, jännittyi ja oli hermostunut sekä erittäin epätasainen ratsastaa. Töitä tekemällä ponista tuli kuitenkin todella hyvä, pehmeä ja pyöreä. Ratsastin vain paljon suunnanmuutoksia sekä temponvaihteluita, joilla sain ponin kuulolle. Lopuksi tehtiin muutamat todella, todella hyvät pohkeenväistöt ravissa! Laukkaa ei otettu laisinkaan, loppuun keventelin pitkin ohjin.


Liikutin tallin omistajan pyynnöstä myös pari tuntihevosta. Ensimmäisenä sain alleni kimon Vilman, jonka olin kerran aikaisemmin keväällä liikuttanut. En tiedä oliko vika vain omassa ratsastuksessani vai missä, mutta hevonen oli ensimmäisen puoli tuntia aivan kamala ratsastaa. Sain tosissani ratsastaa sisäpohjetta läpi, kun hevonen tahtoi vain juosta lapa edellä jäykkänä puupökkelonä kaarteiden ja kulmien läpi. Tamma keksi myös säikkyä milloin mitäkin ja lähti laukassa useamman kerran viemään. Käänsin hevosen pikkuruiselle voltille, jossa se sai itsekseen rauhoittua ja miettiä, vieläkö kannattaa laukata. Lopulta Vilma rauhoittui ja saatiin muutama hyvä ja hallittu pätkä laukkaa, jota pystyi jonkin verran myös työstämään.

Vilma oli kyllä todella erilainen ratsastaa kuin Winnie. Winnie toimii istunnalla hyvin ja pyöristyy tähän tammaan nähden todella helposti koko kropastaan. Vilma oli todella kankean oloinen ja raskas suustaan, vaikkakin pehmeni hieman loppua kohden. Mietin vain että mitä teen väärin, miten tuotakin hevosta kuuluisi ratsastaa, kun se kuitenkin on ihan osaava ja varmasti osaa ja kykenee myös itsensä kantamaan, kun ratsastaja vain osaa oikein pyytää.

Vilman jälkeen kiipesin vielä Milla- tamman selkään. Milla on suomenhevostamma, joka tuntuu jokseenkin ex-ravurimaiselta ratsastaa, vaikkei hevosella ole koskaan ollut ravikärryjä perässään. Hevonen on reipas ja myöskin melko raskas suustaan, mutta toimi mun alla Vilmaa paremmin. Sormethan tuossa pääsi hankautumaan rikki ilman hanskoja, kun hevosta joutui pidättämään aluksi niin paljon ohjalla. Jonkin verran tamma keveni loppua kohden, mutta pyöreäksi en saisi sitä varmasti ikinä ratsastettua. Kaipa sitä pitäisi oikeasti alkaa jossain tunneilla käymään, että oppisin ratsastamaan ihan oikein ja pärjäisin muidenkin hevosten kanssa kuin vain ja ainoastaan Winnien, Julin ja Pojun.. (: